Olen yhden asian ihminen, jos esim. ihastun, niin ihastun sitten kunnolla. Sitten sitä ajetaan pyörällä pitkin katuja, etsitään sitä yhtä ihanaa joka helvetin nurkasta, ilman että ehtisi välillä ajatella mitään muuta.
Olen ujokin, ainakin jossain määrin. Joskus tuntuu etten ole oikein uskaltanut elää, tarttua kiinni unelmiin, olla hetkessä.
Äskettäin juoksin rullaportaita vastasuuntaan, en ollut koskaan tehnyt mitään sellaista, se saattoi olla hetkessä elämistä, tai sitten vain sen esittämistä.
Tähän ikään asti olen ajelehtinut, välillä määränpää on ollut, useimmiten ei. Tällä hetkellä olen kovaa vauhtia aikuistumassa, se on itseasiassa aika jännä seikkailu, ehkä jännin tähän astisista.
