Elettiin murroksen aikaa. Suomi pelkäsi, että kävisi kuten Tsekille vuotta aikaisemmin. Kuussa oli juuri käyty. Suomessa taistolaisuus nosti päätään. Beatles oli uransa huipulla.Vietnamissa sodittiin.
Samaan aikaan, eräs äiti kantoi Tampereen keskussairaalasta mustamakkarakäärön näköistä pakettia Volga merkkiseen autoon. Paketin huutaessa ensi rääkäisynsä tässä ryssämersussa, pojan isäkin tajusi, ettei kyseessä ollutkaan sen päivän päivälliseksi tarkoitettu mustamakkara, vaan ilon ja murheenkryyni seuraaviksi vuosiksi.
Ei tullut vanhempien toivomuksesta huolimatta pojasta lääkäri ei tuomari, jonkun sortin juomari kylläkin. Niin hän alkoi, pojasta aikuiseksi kasvettuaan, paljon alkoholia rakastaa, että oikein piti siitä ammattikin ottaa.
Vuosien saatossa poika monennäköistä kerkesi harrastaa, kuitenkin jalkapallon ja punttisalin jäädessä ykkössijoille. Paikkojen alkaessa renata jäivät moiset humputukset ruokahalun jäädessä normaaliksi ja niin poika paisui kuin pullataikina.
Aikuisiällä poika löysi nämä harrastukset uudestaan ja hassahti myös salibandyyn, jos sitä nyt siksi, voi suurin surmin sanoakkaan, hänen ollessa kentällä. Niin on pullataikinakin lakannu kohoamasta, uuden urheiluinnon myötä ja alkanut pojan kohdalla näyttämään, lähinnä likilaskuiselta.
Armeijaan poika pääsi jo 17-vuotiaana. Tuosta ajasta on jo aika kullannut muistot. Koiraharrastus tuolta ajalta tosin pojalle jäi, mutta nykyisen alkoholiin liittyvien harrastuksiensa vuoksi, hän ei koiraa voi ottaa. Viaton luontokappalehan siinä pojan mielestä kärsisi.
Lapsiakin poika itse on ollut tähän maailmaan saattamassa kaksin kappalein, tosin 12 vuoden aikajänteellä. Pojan mielestä ainoat asiat, joita hän ei ole tähän ikään mennessä vielä kerennyt pilaamaan.
Poliittisestikkin poika oli valveutunut. Poika oli niin innostunut maailman parantamisesta ja suomalaisen eriarvoisuuden poistamisesta, että oikeen puolueeseen hänen oli liityttävä. Pojan arvomaailma kohtasi monen ihmisen elämänarvot. Pienenpuolueen, pienenbudjetin sekä luottamuspulan vuoksi hän lakkasi taistelemassa tuulimyllyjä vastaan. Kansahan saa sellaiset johtajat kuin ansaitsee, poika mutisi aina vaalien jälkeen. Puolueen sisällä pojalla kuitenkin riitti kannatusta ja he olivat pahoillaan hänen ratkaisustaan.
Poika palasi politiikkaan keväällä 2007 Perussuomalaisten veret seisauttaneen vaalivoiton jälkeen. Pojasta tuntui koko hänen poissaolonsa ajan, että joku sisältö hänen elämästään puuttui.
Vanhemmiten poika on alkanut matkailemaan ja Bulgariasta on tullut hänen lempikohteensa. Pojan mielestä kun lomalla ei tartte olla kun, kaunis ja lämmin ilma, silmänruokaa, hyvä ruoka, lyhyt lentomatka sekä halvat hinnat. Poika on kerinnyt näkemään monia euroopan maita ja pari kertaa hänen on täytynyt, käydä se aukko sivistyksessä täyttämässä, suomalaisten niin rakastamalla kanarialla.
Musiikin suhteen poika ei ole koskaan ollu kovin ronkeli, aina hänelle on kelvannut niin Katri Helena kuin Sex Pistols tai Anne Mattila kuin Lordi sekä kaikkee siltä väliltä. Kauneimpana ja tunteita herättävimpänä kuitenkin Sibeliuksen Finladia.
Poika on palannut juurilleen ja rock/heavy tällä hetkellä puree hänen tajuntaansa.
Tässä erään pojan tarina pääpiirteittäin. Paljon vielä on sattunut ja tapahtunut, osan ollessa painokelvotontakin.
LOPUKSI:
Olen mieleltäni avoin, minulla on mielikuvitusta, olen huolehtiva ja ulospäin suuntautunut. Ihmistyyppinä nautin elämän suuren näytelmän seuraamisesta, ja pohdin mielelläni ihmisten motiiveja ja tarkoituksia. Kaltaiselleni ihmiselle mikään asia elämässä ei ole merkityksetön. Siksi toisten ihmisten mielestä saatan toisinaan olla liian varuillani, herkkä tai epäluuloinen jopa itsekeskeinen. Olen valloittava, karismaattinen ja nerokas supliikki-ihminen. Olen lahjakas moniosaaja, ja menestyn useilla alueilla elämässäni. Minua stressaavat ammatit, joissa on selvät säännöt ja toimintaohjeet ”tee tämä tällä tavalla.” tai joissa vaaditaan logiikkaa, faktoja ja yksityiskohtia
