Aikuinen nainen, jonka lapsen sydämestä on vielä vähintään rippeet jäljellä?
Oletko aito ja ihminen tavattavissa, mutta et vietävissä? Oletko kyllästynyt uteliaisuutta herättäviin, mutta ontoiksi osoittautuneisiin hetken iloihin...aamuihin, joissa ruusuista on enää jäljellä vain piikit ja ilmassa ummehtunut tuoksu rakkauden kvartaalitalouden? Mitä jos voisit löytää janon joka ei juomalla sammu, ilon joka ei nauramalla lopu...halun, johon lihakaan ei löydä vastausta. Osaatko kuvitella miltä se tuntuisi?
Uskallatko antaa elämän tulla lähellä ja pysäyttä kellot?
