Ensimmäisenä kysyn itseltäni, että kirjoitanko tähän mä vai minä. Pitäydyn hyvässä kirjallisessa tyylissä, sillä uhalla että se saattaa tuntua tässä paikassa vähän p***ntärkeältä. Olen nousevassa tärkeysjärjestyksessä toimittaja, pappi ja isäpappa kahdelle pojalle.
Haluan liittyä sellaiseen elämänkatsomukseen, joka on lapsella kun hän sadekuuron jälkeen palaa hiekkalaatikolle lelujensa pariin. Muoviämpärin pohjalla on tilkka vettä. Lapsi juoksee isän luokse ja hihkuu:
- Isä mun ämpärissä on merta!
Meniköhän toi jo yli hilseen? Kristittynä eläminen ei ole oikeassa olemista vaan yritys nähdä asioita hieman toisin.
