Olipa keran nuori nainen joka lähti kaukaiseen pohjoiseen yrittämään elämää seudulle jossa mäkiä ei ole muuta kuin sukunimissä. Hän nimittäin rakastui ja uskoi elämän olevan ihan mukavaa myös rauhallisemmillakin seuduilla. Hän osti puolisonsa kanssa talon ja meni naimisiin sai töitä suuremmasta kaupungista. Hetken kaikki olikin siedettävää mutta sitten alkoivat takapakit. Havaittuaan että asunto oli aivan homeessa vaikka hintatasoltaan se olisikin kuulunut olla kunnossa, alkoi siis kiivas keskustelu myyjien kanssa. Kauppaa ei saatu purettua vaikka kuinka yritettiin kertoa tosiasiat. Töissäkään ei ollut häävi ilmapiiri ja pian se alkoi ollakkin jo aivan sietämätöntä.
Näiden asioiden johdosta naisen ihana puoliso ehdotti paluuta naisen kotikulmille. Hetken ajateltuaan nainen päätyi siihen että muutto olisi ihan jees sillä kuitenkin asunnosta olisi muutettava mahdollisimman pian pois että ei sairatuisi. Niin ja työpaikkaan jonne hän kaipasi, olisi viellä ovet avoinna hänelle.
Ja niin elivät elämäänsä jälleen eteen päin...
