Olipa kerran pienen pieni tyttönen joka eli onnellisen lapsuuden vaikkei isä ollutkaan läsnä. Tyttö oli onnellinen äitinsä kanssa ja sukulaiset olivat suuri osa tytön elämää. Tytön elämän varrella on sattunut kaikenlaista joista on jäänyt joitakin ikuisesti sydämmeen..Ensirakkaus..Onko sitä edes vielä tosiaan ollut?Ehkä se joskus tulee kohdalle..Vielä se ei ole kävellyt vastaan..Moni on hymyillyt ja sen jälkeen puukottanut selkään ja vääntänyt puukkoa syvään sisälle.. Tytölle tärkeitä asioita ovat ystävät joista tyttö ei niin vain luovu vaikka löytäiskin jonkun rinnalleen.
Toivottavasti tämä henkilö jonka joskus löydän ymmärtää sen kuinka tärkeitä ystävät minulle ovat. Haluan elää omaa elämääni mutta silti olla sitoutunut johonkin. Voisin sanoa että liitelen kuin perhonen etsien kaikkea uutta ja ottaen riskejä mutta haluan jonkun jonka luona voin olla 100% oma itseni teeskentelemättä mitään. Aina ei tarvitse olla menossa jonnekkin vain löhötä sen toisen kainalossa sohvalla ..Jos jotain kolahti ja ulkonäkö ei ole tärkein asia niin mailaile..
