Kuljen polkuja, joita tähdet
valaisevat. Mitäpä minä risteyksistä. Tieni on minun, minun valita. Teen oman tieni, se menköön
mistä vain. Jos aurinko nousee, se nouskoon. Säteensä otan ilolla vastaan. En pakene iloa, en
surua. Silti muistan menneen. Muistan mistä se minua varoittaa.
Ei, en kaikkia vaaroja voi välttää. En tahdokaan, sillä silloin olisin voinut yhtä hyvin jäädä
sinne missä olin. Tärkeintä on, että jalkani tuntevat maan ja uskallan nähdä sen mitä on
ympärilläni.
