*muminaa*
Voisinpa piirtää pimeyden suojakseni,
suojakseni joka pysyy.
Ei tahtoisi koskaa herätä karuun totuuteen.
Uni, se pelastaa painajaiselta.
Mereen haluan tuhkani.
Menetin sydämeni, takaisin en saa.
Tunnen aikalailla sisäistä vihaa.
Siivet katkenneet käsissäni,
ne lammikosta verisestä löysin.
Viimeisillä voimavaroillani
etenen luoksesi.
Sillalta salaa sinua katson.
Matkaani jatkan, sinä muistossani.
Mutta mutta...
vilvoittaisin kuumeista ihoasi jäätävällä kosketuksellani mikä lähtee sydämestäni. Ja keräisin kaiken lämmön itseeni, olisi siis hengen vaarallista siis olla kanssani
*hiljaisuus*
-The End
