Yhteydenottajille:
Tästä eteenpäin EI kannata lukea mies,
jonka ensimmäinen kriteeri naisessa - on ulkoinen olemus.
Ja jolle naisen luonteenpiirteet tulevat vasta viimeisenä kriteerinä.
Onko tämä nykysuomen juomakulttuuriasenne niin pesänsä tehnyt
joka mieheen, ettei enää löydy itseensä luottavaa miestä ilman viinaksia?
Itse en käytä kyseistä nautintoainetta mikä ei tarkoita
sitä, että olisin kiihkouskovainen.
Itseluottamukseni, vilkkauteni, avoimuuteni - perustuvat kykyyni olla oma itseni.
Toiveeni miehelle, joka ottaa minuun yhteyttä:
Tunneälyä eli sosiaalista kyvykkyyttä.
Itsenäistä ajattelua sisällyttäen omaehtoiset perustellut mielipiteet.
Huumorintajua, joka sisältäisi taitoa nauraa myös itselleen.
Itsetuntemusta, mikä ei perustu vain oman nimensä tuntemiseen.
Omaa seksuaalisuuden, jossa naisen nautinto on osa omaansa.
Jos tässä vaiheessa alkavat niskakarvat nousemaan
pystyyn – suosittelen lämpimästi siirtymään
seuraavaan käyntikorttiin:)
Rohkeampi voikin jatkaa tästä - saaden jonkinlaista kuvaa siitä millaiset ovat elämänarvoni:
En pitäisi elämän sisältöä samana kuin elämän tarkoitusta.
Tulkitsen elämän sisällön olevan sitä miten me elämäämme elämme.
Elämän tarkoituksesta ei ole taidettu vielä päästä kaikkia tyydyttävään ratkaisuun.
Itse koen nykyisellään, ettei elämällä edes tarvitse olla tarkoitusta vaan, että tärkeintä
on se mihin sen käytämme ja miten sen elämme.
Uskomusrakenteisiini ei istu ajatus ulkoisesta ’pahasta’
vaan, että raadollisuus meissä on keskeneräisyyttämme tai elämänhistoriassamme meille tehtyjä muiden pahoja tekoja, jotka ovat jättäneet niin pahat jäljet ettemme ’hyvyyttä’ enää kykene tunnistamaan.
Jos pyrimme teoissamme mahdollisimman hyvään itsemme ja muiden kannalta – eikö siinä ole jo elämän tarkoitusta riittämiin?
Miksi miettiä sitä mikä meille on annettu pyytämättä ja minkä olemassa olon syylle ei meille ole annettu suoraa tietoa?
*******
”Sinulla voi olla tottumuksia, jotka heikentävät sinua. Muutoksen salaisuus on keskittää kaikki voimat, mutta ei vanhan vastustamiseen, vaan uuden rakentamiseen.” – Sokrates –
