Jaahas. Taas mä olen täällä. Nyt ehkä jo tiedän paremmin mitä kaipaan. Elämänkumppania, niinkuin moni muukin. Jonkin aikaa sitten ois vielä ehkä hävettänyt kirjoittaa näin. Mut jos myönnän, että oon oikeastaan aika tavallinen niin mua on ehkä helpompi lähestyä.
Mulla on asiat hyvin, ja ystäviinikin tajuan nykyään pitää enemmän yhteyttä. Vastuunottoa omasta elämästä? Kaipaan arjen jakamista, erityisesti nyt kun asun lapsen kanssa kahdestaan. Olen asunut yhteisössä, ja pidän sitä mahdollisena tulevaisuuden ratkaisuna myös.
Suuret asiat kiinnostaa, yhteys elämänvoimaan ja sisäiseen rauhaan. Vaa'an tyyliin etsin harmoniaa, ja silti turvallisuus alkaa herkästi ahdistaa mua. Mulla on vielä paljon selvitettävää itseni kanssa. Kaipaan läheistä ihmistä, jota kiinnostaa yhteinen kasvuprosessi. Yhdessä - ja itsenäisesti.
Tää tuntuu kyllä tuuleen huutamiselta. En mä oikeastaan edes kuvittele, että tätä kautta löydän oikean ihmisen. Mutta jos mä olen täällä, niin kai täällä muitakin ihmisiä on, jotka etsii. Huhuu!
