Olipa kerran tyttö joka halusi kokeilla elämää...Hän pyöri ja hyöri,etsi ja kummasteli,nuusiki ilmaa ja taas kauemmas kirmaisi..Päiviä pitkiä,öitä pitempiä kulki hän katsellen maailman menoa,haistellen uusia tuulia ja maistellen maailman mettä hän totesi että..
-Paljon on matkalle mahtunut likaa ja lokaa jota ei voi pestä pois,paljon oon kaunista katsellut luulin ettei edes olla vois..silti en aio vielä seisahtaa niin paljon on matkaa ja uutta koettavaa,jos tähän jään saan koko elämäni odottaa ja odotuksessa ehkä sieluni kadottaa... (tosi runollinen mielenhäiriö)
