Ajattelin jo rääkäistä: Rakastan sinua! Mutta se olisi varmasti vähän aikaista.
Olen kyllästynyt niihin uheilukaupan ja vaatekaupan mainosten ja muotilehden elmäntapaoppaiden synteesinä syntyneisiin elämäntarinoihin, joilla tuskin on paljon tekemistä esittäjänsä todellisen elämän kanssa - ja jos on, sen pahempi.
On ihan kiva, jos voi ihan itse päättää, mistä pitää ja mitä saa tehdä, vaikkei ilmaisua ihan kiva saakaan käyttää, eikä tarvitse elää koko ajan sellaista ulkoa imuroitua pitää olla, pitää tehdä-elämää. Kapinoidakaan ei tietenkään tarvitse, mutta on sellaisiakin ihmisiä kuten minä, jolla on omat aika pysyvät mieltymyksensä, jotka eivät vaihdu joka kevät Stockmannin kevätlehdykän aikaan.
Ei sikäli, että se liittyisi mihinkään, mutta poliittinen suuntautuneisuus on vaikeaa. Vasemmistolaiset pitävät minua oikeistolaisena, oikeistolaiset pitävät minua kommunistina. Ne eivät oikein osaa valita. Sinänsä en ole mitenkään perso poliittisille opeille, vaan sille, miten asiat saadaan järkevästi ja aika demokraattisesti hoidetuksi - en siis kannata sen enempää sosialistista saneludiktatuuria kuin täydellisen vapauden suomaa markkina-anarkiaa.
Vapauteen liittyy muuten hassu ristiriita, kun anarkistit tms. vaativat kaikesta vapautumista, mutta niiden opit edustavat kommunismia, joka taas tarkoittaa kaiken vangitsemista.
Äärikokemusten merkitys on jäänyt minulle vähän hämäräksi - mielelläni vaellan Lapissa, mutten halaja Mount Everestille; harrastan juoksemista, mutta joka kuukausi ei tarvitse juosta maratonia; matkustan välillä, mutta ei ole päästävä Mongolian yksinäisimpään kolkkaan.
Lasta minulla ei ole, mutta jos joskus olisi, sellaisen kanssa voisi mennä vaikka niihin Suomenlinnan onkaloihin, joihin pitää muistaa ottaa taskulamppu, koska katto voi olla matalalla ja lattialla kaikenlaista...
Fiksu luultavasti olen (muiden kuin itseni mielestä), vaikka pitäisi aina määritellä, mitä fiksuudella tarkoitetaan - jollekin se on kykyä ajatella, yhdistellä asioita ja muodostaa kokonaiskuva, jollekin toiselle taas se tarkoittaa yhden teoreettisen koulukunnan yhden ajatussuunnan toiseksi viimeisen ajattelijan neljänneksi viimeisen teoksen ulkoa opettelemista ja ulkoa opetelluilla yksityiskohdilla loistamista. Edustan enemmän ensimmäistä kuin jälkimmäistä.
Pitkä mieluummin kuin lyhyt, sopusuhtainen tai hoikka, riippuu katsantokannasta, ja ihan hyvä vaikka kalsareisillani, liikkuvainen ja hyväkuntoinen kun olen. Korkeakoulutettu, ei tupakoi, käyttää välillä alkoholia ja tahtoisi joskus lapsen, jos mahdollista.
En ole pelle, joten minusta ei ole viihteeksi, mutta ihmiseksi minusta on. Kirjoita, jos sellaisesta olisi iloa elämään.
