90-luvun...

90-luvun alussa(muistaakseni) jonotin taksiin Helsingin rautatieasemalla, pienessä laitamyötäisessä ja melko pian kyytiin pääsinkin. Asuin tuolloin itä-Helsingissä. Heti kohta taksin lähdetttyä liikkeelle, aloin oksentamaan takapenkin täydeltä. Kuski suivaantui perkeleesti ja potkaisi kesken matkan kyydistä , kirosanojen saattelemana. Yritin sönköttää joijan rippeet suupielessä siivoavani kyllä sotkut sekä maksavani korvauksen. Ei kelvannut. Siinä sitten talsin loppumatkan n.6 km hytisten ja oksennusta kakoen kotiin. skidisti vitutti.

Pari viikkoa tästä, olin kaupungilla ja taas taksikyytiä vailla. Nyt asemalla ei ollut vielä "ruuhkaa" ja takseja oli hyvä matkan jonoksi asti. Viimeisenä jonossa oli tuo samainen kuljettaja joka tiputti aiemmin kyydistään. Kuningas ajatus leimahti päähäni. Kuljin ekan taksin luokse ja koputin ikkunaan. Kuski avaa ikkunan "Moi, mulla ei oo yhtään fyrkkaa ja itikseen pitäisi päästä" sanoin. "Annatko kyydin jos otan suihin" jatkoin. Kuski haistatti ja laittoi ikkunansa kiinni. Näin jatkoin muidenkin taksien kohdalla. Ei kelvannut poskihoito. Sitten pääsin viimeisen , tuon "tutun" kuskin, kohdalle. Koputin ikkunaan ja lykkäsin satasen (mk) kouraan ja sanoin että "tämän saat jos otat kyytiin heti". Kuski avasi samantien oven ja astuin sisään autoon. Ilmeestä näin että ei tunnistanut kuitenkaan. Sitten ajoimme muiden taksien ohi ja jokaisen taksin kohdalla , näytin käsi suuni edessä nyrkissä "suihinoton" liikettä. Ja tietysti niin että tuo kuskini ei asiaa huomannut. Oli hyvät ilmeet muilla kuskeilla ja TOIVOIN että tämä kuskini joutui asiaa selvittelemään ja piiiiiitkään.