Äiti koittaa pitää...

Anonyymi

15.6.2009 12:10

Käytätkö huumeita?

Anonyymi

15.6.2009 13:09

Te olette luultavasti tottumuksesta yhdessä. Olette ystäviä ja sinä olet myös huolenpitäjä. Sinänsä on normaalia aina välillä pohtia, mitä elämältä haluaisi ja mitä se on antanut. Harva saa ihan sitä, mitä toivoo ja hakee. Hakemista ei kannata kuitenkaan lopettaa hyvin nuorena.

Anonyymi

15.6.2009 13:12

Ennemmin tai myöhemmin homoutesi paljastuu.

Anonyymi

15.6.2009 14:48

Totuuden puhujaa ei kukaan rakasta.

Jeesuksessa on tie, totuus ja elämä.

Anonyymi

15.6.2009 16:29

Niin, joskus se on vain parempi ja helpompi poltella siltoja takanaan. En minäkään toivo vanhemmilleni mitään pahaa. Inhoan vain sitä aikakautta elämässäni, mitä he edustavat. Yhteydenpito on nihkeää, 2-3 kertaa vuodessa.
Kaikki me olemme loppujen lopuksi yksin tässä maailmassa.

Anonyymi

15.6.2009 16:31

Mitä se sun äitis oikein yrittää soittaa? Kitaraako, buuhhhahhahahhaaaaaa!

Anonyymi

15.6.2009 17:01

Jeesus tulee, oletko valmis ?

Anonyymi

15.6.2009 18:43

^Kyllä, varasin jo nenäliinan.

Anonyymi

15.6.2009 19:29

Mene ja keitä kattilallinen kaurapuuroa. Sieltä se totuus löytyypi..

Anonyymi

16.6.2009 01:32

Jos on tahto, on tie.
Päästä sisäinen muurahaisesi vapaaksi kahleistasi ja anna pienen kantaa murheesi äidillisen kehdon kekoon.

Anonyymi

16.6.2009 06:46

Ajatteles kuinka hyvissä väleissä pysyt kun et pidä yhteyttä sisaruksiin. Ei tuu katos riitaa mistään ja kun joskus joutuu kohtaamaan vaikka isän tai äidin hautajaisissa niin voi hyin hymyillä ja taivastella kuinka aika rientää... Lupaa sitten lopuksi soitella.

Anonyymi

16.6.2009 08:25

Työnnä kuivattuja herneitä korviisi ja kun äitisi soittaa, niin sinähän olet kuuro etkä pysty keskustelemaan edes puhelimessa kun et kuule yhtikäs mitään. Se siitä.

Anonyymi

16.6.2009 14:47

Lyö luuri korvaan.

Anonyymi

16.6.2009 18:53

Lähdin kotoa jotain 15 vuotta sitten; ei siksi että oltais riidoissa tms. oltiin vaan jotenkin kasvettu erilleen, eikä tulevaisuutta ollut siinä pikku kylässä.

Satunnaista yhteydenpitoa äitimuorikalta ja joiltakin sisaruksilta muutaman kerran vuodessa, useimmat kuitenkin aivan omissa oloissaan, eikä mitään yhteyttä.

Hirvittää ajatuskin tavata joskus jossain, aivan hirveä tilanne, jo pelkkä ajatuskin tuntuu täysin mahdottomalta, itse olen varmasti syypää, mut on siinä osansa niin sysissä kuin sepissä.

Anonyymi

16.6.2009 19:59

Jos et pysty pitämään yhteyksiä edes perheesi kanssa, kenen sitten? "Ystäviäsi" ovat työkaverit, joita näet päivittäin?

Anonyymi

16.6.2009 20:09

Siis kerran kuussa 5 min on sulle liikaa...

Anonyymi

18.6.2009 13:04

Sosiaalisesti rajoittuneet taas liikenteessä?
Viihdyn usein yksin, mutta jokin raja sentään. Perhe on kuitenkin kaikki kaikessa. Merkitsee se sitten joko omia vanhempia tai omia jälkikasvuja tai elämänkumppania.

Mä yritän ehtiä käymään vanhempieni luona kerran kahdessa viikossa. Joinain kausina kerran viikossa. Tosin jo poikani vuoksi käydään usein siellä. Poika tykkää käydä "mummulassa".

Anonyymi

21.6.2009 13:26

^What? Etkö osaa elää omaa elämää, kun pitää koko ajan olla äidin helmoissa roikkumassa?!