En tiedä kutsuisinko...

Anonyymi

7.8.2009 13:26

Vau, sehän kuulosti jokseenkin samalta kuin oma elämäni, vaikka tosin kyllä tunnen empatiaa muita ihmisiä kohtaan, vaikkakaan en ymmärrä heidän elämän ratkaisujaan.

TV on ollut häpeämässä vuosia jo kaapissa ja liikunnan lisääminen on kyllä ollut tosi hyvä juttu.

Tsemppiä elämään.
Muuta vaan sinne metsään. Itsekin olen haaveillut moisesta jo vuosia. Vielä ei ole vain oikeaa mökkiä löytynyt.

Hyviä kirjoja tekisi mieli suositella, mutta varmasti tiedät ne jo itsekin :)

Hyvää jatkoa, koita löytää elämäsi merkitys.

Anonyymi

7.8.2009 13:27

Tässä ensimmäinen neuvo. Mene sinne käpymetsään. Ongelma ratkaistu. Jei :) Vielä ku päästäisiin Madonnasta, ni maailma olisi ihana paikka.

Anonyymi

7.8.2009 13:57

Vois tulla vaikka sota niin ihmisillä ois ihan oikeasti jotain murehdittavaa...

Anonyymi

7.8.2009 13:57

sua pitäs vaan panna kunnolla

Anonyymi

7.8.2009 14:00

Mene siivoojaksi ja aseta tavoitteeksesi auto ja ok-talo. Tee kolmea vuoroa vuorokaudessa ja nuku väleissä. Silloin et ehdi ajatella elämän merkityksettömyyttä.

Anonyymi

7.8.2009 14:05

^ ja ^^^, juurikin näin.
Aikuisen elämä on pettymys, joten teidän mielestänne pitäisi keskittyä katastrofiolosuhteisiin tai muuten vain karuun leiväntekoon? Ei teilläkään ole paljon, mistä antaa.

t. Tunnustaja

Anonyymi

7.8.2009 14:09

Oman elämäntavan voi löytää ilman täydellistä eristäytymistä. Kukaan ei pakota menemään trendipaskaan mukaan. Elän täyttä elämää ihmisten keskellä ja ihanasti ulkona kaikesta hömpänpömpästä. Ja niin tekee varmaan moni muukin.

Anonyymi

7.8.2009 14:12

Sulta on toivo hukassa. Tee pitkä kävelyretki sinne metsään, niin näet mitä siellä on.

Anonyymi

7.8.2009 14:14

Ryhdy zumbaamaan, se kannattaa aina. 4 tunnin zumba-cd:t yhteensä vain 79,95 euroa!

Anonyymi

7.8.2009 14:17

Eli oletko sellainen tapaus mistä luetaa vielä lehdissä

Anonyymi

7.8.2009 14:21

Ookko jo kokeillu kokkelipiimällä ?

Anonyymi

7.8.2009 14:22

Anonyymi tänään 14:14

Repesin, päivän paras :D

Anonyymi

7.8.2009 14:29

^^^^^^ Entä jos melkein kaikki mitä muut puuhaavat tuntuu joltain "trendipaskalta"? Entä jos vain ei löydy ketään, joka olisi kiinnostunut samoista asioista? Näin on ollut vuodesta miekka ja kilpi, ja meno vaan pahenee sen mukaan kun alkaa ymmärtää asioita ja laajentamaan omia horisontteja.

Muut tuntuvat teennäisiltä duunipersoonallisuuksineen ja känniputkineen, koskaan ei voi tietää mitä kukin oikeasti on. Oikeastaan tuntuu, ettei kukaan ajattele koskaan mitään. Joko ovat liian ujoja ja traumatisoituneita, jonkin mystisten jenkkimoraalikoodien sitomia niin ettei totuutta "voi" lausua julki, tai eivät vain kerta kaikkiaan tiedä, mitä oikeasti ovat ja haluavat.

Ja mennäänkö sitten vielä näihin mystisiin "tunteisiin", joita etenkin naisilta löytyy... Niitä käsittämättömiä ja ennalta-arvaamattomia reaktioita, joihin ei ole oikeaa vastausta eikä toimintamallia. Elä sitten onnellisena maailmassa, jossa jengi tekee mitä vain, koska sattuu huvittamaan!

Anonyymi

7.8.2009 14:35

Kakkoseen fistaaminen voisi jeesata noihin fiiliksiin.

Anonyymi

7.8.2009 15:34

Siis sulle ei kelpaa vapaus omasta elämästä eikä sitoutua yhteiskuntaan?
Sosiaalinen elämä trendikästä paskaa ja yksin ei voi olla?
Luotu oma-arki teennäistä paskaa mutta ei saa tehdä mitä haluaa milloin haluaa?

Anonyymi

7.8.2009 15:41

^ Jos ainoa ilo vapaudessa, yksinäisyydessä ja itsensä toteuttamisessa on se, ettei se toinen vaihtoehto ole hääppöinen, niin johan on onni löytynyt. (Ja selvennykseksi, minusta yksin oleminen ei ole siisti juttu vain siksi, etten diggaa muista ihmisistä. Ehkä se sitten tekee minusta vain toiveikkaan typeryksen.)

Ei ole olemassa sellaista premissiä, jonka mukaan omien moraalien mukaan eläminen toisi onnen. "Oikein" tekeminen on usein aika karua.
Ellen sitten vihdoin totu siihen yksinäisyyteen, jota (jostain ihmeen syystä, vaikka en koskaan sitä halunnut) olen koko tähänastisen elämäni harjoittanut.

Anonyymi

7.8.2009 15:48

Jos sulla ei oo ku kaks vaihto ehtoo, ni todennäkösesti toinen on valittava.
Kumpi se on? miks?

Jos tietää mitä haluaa ja sen yrittää saavuttaa ei voi tehdä väärin tai olla vääränlainen.

Anonyymi

7.8.2009 16:05

^ Luultavasti yksinäisyys, ainakin aluksi, koska sitä ei ole tullut vielä kokeiltua. Jos nääs pitää valita mustavalkoisesti, eikä elää näin harmaasti kuin tähän mennessä. Olen ennen selvinnyt "hengähdystauoilla" jolloin olen pitänyt vapaata ihmisistä vaikkapa illan, viikonlopun, joskus tarve on tullut kesken bileiden tai vaikka reissussa. Nyt tämä tarve on vain huomattavasti lisääntynyt - ei enää siksi, että tuntisin itseni ulkopuoliseksi, vaan siksi että haluan tuntea niin.

Kun tietäisikin mitä haluaa. Haluaisin, että ihmiset ajattelisivat enemmän. Pomppisivat minun pillini mukaan, siis. Haluaisin, että kuten lapsi kuvittelee, maailmassa olisi mikä tahansa mahdollista. Haluaisin olla supersankari. Haluan ihan mahdottomia, ja sen tavoittelu minut tähän erakkoelämään ajaakin. En kestä sitä ymmärrystä, ettei maailmanrauhaa voi ikinä saavuttaa, eivätkä perfektionistiset filosofiani tule ikinä toimimaan käytännössä.

Anonyymi

7.8.2009 16:05

Tarzanista saisit unelmien poikamiehen.
Tsäp!

Anonyymi

7.8.2009 17:55

Itse kokiessani identiteettikriisiä ja pohtiessani olevaisuuden merkitystä nuorempana kuin sinä, löysin ainakin yhden ratkaisun. Mieti jotain kiinnekohtaa maailmassasi. Jotain joka on sinulle itsellesi todellista ja ennen kaikkea merkityksellistä. Pyri siihen ja pyri elämään sen mukaan. Joillekin se voi olla uskonto tai ideologia. Joillekin arvo tai tietty ihminen. Minulle se on yksinkertaisesti rakkaus. Olen treenattu vittumainen kaljupää ja ainoa asia mikä pitää minut hengissä, missä on järkeä ja mikä minkä vuoksi haluan pysyä "hyvien puolella" on yksinkertaisesti pyyteetön altruistinen rakkaus. Sellainen jota ei voida selittää evoluutiopsykologialla. Sellaista en aina pääse itse kokemaan tai edes läheltä näkemään, mutta pelkästään se, että tiedän sitä olevan maailmassa on taistelemisen arvoista.

Anonyymi

7.8.2009 18:17

Tuollaisestahan ne eksistentialistikirjat kertovat.Elämän tarkoitus, tuo koko elämän kestävä huono vitsi.

Anonyymi

7.8.2009 18:33

hmm.. oot vähä ku minä, mutta oot lässyttäjä. Syö ne masennuslääkkees ja käy siellä terapiassa. Systeemi on vitun vitsi. Koko maailma niin ja näin. ;)

Sitä en ymmärrä että miksi ajattelet että muiden asiat kuuluu sulle.

Satutko olemaan parturi?

Anonyymi

7.8.2009 18:46

on meitä muitakin. luulitko olevasi yksin? et ole.

Anonyymi

7.8.2009 18:51

Mikset hanki hyvää miestä jonka kanssa hankkia joku yhteinen päämäärä johon pyrkiä. Tai itse pyri sinne sun päämäärään. Haluaisin itse kyllä jonkun jonka kanssa pyrkiä päämäärään. Ei sellaisia vaan oikein löydy.

Itsekin taidat olla aika monen munan jo nähdyt? Vai arvasinko väärin?

Anonyymi

7.8.2009 18:59

^^^^ Vielä kun uskoisi rakkauteen. Mutta ehkä mäkin jonkin syyn elämälle löydän, mitä luultavimmin omasta kauneudentajusta vaikkapa luontoa tai musiikkia kohtaan. Väliäkö sillä, ymmärtääkö kukaan muu.

Systeemi on vitsi, mutten oo vielä keksinyt muita hyviä keinoja sen rinnalla elämiseen kuin jatkuva matkustelu, ja hetkittäinen erakoituminen.

Muiden asiat kuuluu mulle siinä, että jos haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja kehtaan edes haaveilla parisuhteesta, mun kuuluisi jossain määrin välittää siitä, mitä tyypille kuuluu. Juuri nyt en välitä.

Toivoisin, että meitä olisi aivan helvetisti enemmän.

Anonyymi

7.8.2009 19:00

Pakko kompata vittumaista kaljupäätä.

Rakkautta vain tässä etsitäänkin. Sydämen puolikasta - yhteistä kotia. Jotain niin suurta, että riittää kuin se kestäisi edes sen pienen hetken.
Kun ja jos se häviää, niin:
Hedonismia
Eskapismia
Oman elämänsä jäsentämistä ja filosofistisia pohdiskeluja itsensä kanssa.

Vuosia siihen voi mennä. Mutta vaikka olet vain, niin muutos tekee sisälläsi ihmeellisyyksiä. Olet valmis kohtaamaan elämän ja ehkä toisenlaisen rakkauden tällä kertaa.
Taas olet valmistautunut pistämään kaiken paskaksi - särkemään sydämesi ja sielusi - vain rakkauden takia.
Pakko se on, koska vain se täydentää sinut. Koska se hetki ikuisuuden on elämäsi suurin hetki.

Itse olen siihen taas valmistutunut. Ei pelkoa - kävellä toisen eteen täysin alasti.

Anonyymi

7.8.2009 19:03

^^ Miehen hankkiminen on helvetin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Ennen vielä jaksoin antaa jengille mahdollisuuksia, koitin itse muuttua, aattelin että pitää tehdä kompromisseja rakkaudessa. Sitten rupesin tajuamaan miten perseinen asenne on eläminen omia arvoja uhraten.
Luottamukseni rakkauteen on katkolla. En enää usko monigamiaankaan, saatikka pitkäaikaisiin parisuhteisiin ja oikeaan rakkauteen. Turha tuon jälkeen edes alkaa haaveilemaan että koko tästä maailmasta löytyisi joku, jolla on edes suunnilleen samat tavoitteet. Siksipä olen pyrkinyt itsekseni eteenpäin.

Anonyymi

7.8.2009 19:05

Nihilismi on sairaus.

Anonyymi

7.8.2009 19:13

lässynlässynlää. Sulla taitaa olla huumeet vielä kokeilematta. Niillä saat elämään vähä järkeä.

Anonyymi

7.8.2009 19:14

^^ En pelkää ottaa riskejä rakkaudessa. Tähän mennessä olen sinnikkäästi yrittänyt aina uudelleen, erilaisille ihmisille tilaisuuden antaen, heistä nauttien ja heiltä oppien.

Mutta yhtä matkaa olen huomannut miten idioottimaista on perustaa oma elämänsä toisen ihmisen varaan, tai ns. "rakkauden" varaan. Tilanne ja ihmiset tulevat väistämättä muuttumaan. Se upea mies ja upea rakkaus eivät tule olemaan samat vuosien kuluttua. Mitä luultavimmin joudun polkemaan oman hyvinvointini edellytyksiä ennen pitkää, vain pysyäseni tässä upeassa suhteessa ja rakkaudessa.

Virhe!!

Rakkaus on kiva juttu, etenkin lähimmäisenrakkaus ja empatia.

Romanttinen rakkaus on yliarvostettua eeppistä proosaa. Tosirakkaus on uhrauksia, kitkeränsuloisia kokemuksia ja erillistä oppimista. Oman kokemukseni mukaan parisuhteet ovat rikastavia, mutta eivät yhdistäviä - ne ovat kaksi ihmistä erottavia instituutioita. Siinä se läheisyyden salaisuus.

Anonyymi

7.8.2009 19:17

^^ Huumeet eivät ole kokeilematta. Ne jäivät repertuaarista paljon ennen alkoholia kun tajusin, miten vammainen on ihmisen mentaliteetin oltava jotta hyvä olo löytyy seitsemän tunnin reivisessioista tai muista jälkeenjääneistä manchesterilaisista koko perheen arkiharrastuksista.

Etsin ihan oikeaa onnea, millaisena se nyt nähdäänkään. Kuvasta ovat ehdottomasti ulkona keinotekoiset, hetkelliset kemikaalipöhnät.

Anonyymi

7.8.2009 19:18

Kompromissit onkin luusereille. Eikä rakkaudessa muutenkaan oo kompromissejä. Kokemattomuus ihmisillä ja itsekkyys/laiskuus luo tarpeen kompromisseille. Asioissa pitää olla järkeä.

Anonyymi

7.8.2009 19:20

Ei edgeä.

Anonyymi

7.8.2009 19:27

Ootko yliopistossa? Siellä on noita keskenkasvusia aikusia koko vitun paikka täynnä.

Anonyymi

7.8.2009 19:27

^^ Juuri näin! Mutta miten tässä maailmassa voi elää, kun kaikessa näyttää olevan pakko kompromissien tekoon? Metsään muutto on auttamattomasti edessä. Ei muut ihmiset tästä ainakaan parempaan suuntaan muutu. Mitä vanhemmiksi tullaan sitä enemmän jengi näyttää kaipaavan "pysyviä" instituutioita, varmuutta, lakeja ja illuusiota elämän ja toisten hallittavuudesta vaikkapa uskonnon tai kirjoittamattomien moraalikoodien voimalla.

Anonyymi

7.8.2009 19:29

^^ En ole yliopistossa juuri mainitsemastasi syystä. Siellä nuorista tehdään juuri niitä vätyksiä jotka luulevat olevansa kykeneväisiä jonkin sortin todellisuudenhallintaan, mutta oikeasti he vetoavat kaiken maailman haltijoihin ja jeesuksiin... Jää looginen ajattelukyky kehittymättä noissa laitoksissa.

Anonyymi

7.8.2009 19:33

Haaveisiiiiiiiiiin. :D

Kaikki ihmiset on pellejä. Haluan vain rahaa ja muijan .

Anonyymi

7.8.2009 19:35

Jokainen taplaa tyylillään. Voisihan tähän jotain kommentoida, mutta nyt ei jaksa. Välillä on hyvä olla ajattelematta liikaa, vain riisua vaatteet ja alkaa panemaan.
Ikävä kyllä, että ihmiset niin harvoin kohtaa samassa risteyksessä. Toinen haluaisi vain panna menemään, kun toinen taasen aprikoi elämän syntyjä syviä. Samalla unohtaa päivittää sivun, ja "^^^^" -merkit menevät aivan vituralleen. [vinkkaava hymiö tähän]

Vittu kun ei mene aina tasan vaahtokarkit! Mutta se on just hienoa, elämä vittuilee ja näyttää sentteriä. Ei se ole niin justiinsa ja vakavaa.
Elämäni! Olet vittumainen, kuin tuulimylly. Kyllä minä sinut vielä voitan! HAHAHAA! ...Tässä välissä on hyvä juttu käydä vaikka paskalla.
Miten groteskia, miettii hän... Aivan liian vulgaaria, ottaen huomioon että paska ja rakkaus ei voi olla samassa kontekstissa. Paska on rakkauden synonyymi, väitän minä ja näytän normeille persettä, sen jälkeen vedän vessan.

Anonyymi

7.8.2009 19:35

tai muijia.

Anonyymi

7.8.2009 19:36

^^ oot lapsellinen pelle. Painu vittuun tältä sivustolta.

Anonyymi

7.8.2009 19:43

Olen ainakin itse päättänyt vaan nussia huoria ja hankkia rahaa. Kaikki muu on vitun turhaa. Elän vain itselleni ilman mitään vitun päänvaivaa mistään. Vetäkää käteen kaikki.

Terveys, rahat ja huorat. Teennäisen pellen kusipään pyhä kolminaisuus.

Anonyymi

7.8.2009 20:00

Ehkä kaikki tuo liittyy nykyajan yksilön korostamiseen.

"Jokainen ihminen on oma yksilönsä."
VITUT. Muurahaisia olemme muurahaisten joukossa. Pyrkimys individualismiin on vain ihmisen tapa valehdella itselleen.Sitäpaitsi ihmisen elämä on helvetin lyhyt ja viimeistään parinkymmenen vuoden jälkeen kuolemasta on hänen muistonsakin lopullisesti kadonnut maan pinnalta.

Eli siis: Nauti hetkestä!

Anonyymi

7.8.2009 20:20

Ei nykyään korosteta yksiöitä vaan annetaan valmiit muotit johon on sovittava. Individualismi on tuotteistettua. Voit siis ostaa itsesi.

Anonyymi

7.8.2009 20:30

Elämällä ei ole tarkoitusta. Siksi kannattaa nauttia siitä ajasta kun täällä on.

Anonyymi

7.8.2009 20:54

Miksei kukaan ole vielä ehdottanut että hanki lapsi..

Anonyymi

7.8.2009 20:55

Kiitos kehotuksesta, näin täytyy tehdä. Kestipä siinäkin kauan. Vuoden taisin odottaa tuota kehotusta.

To bid you all farewell.. :,(

Anonyymi

7.8.2009 21:40

^^ Vihaatko lapsia noin paljon..?

Anonyymi

7.8.2009 21:47

Hei, trendipaskaton nainen tässä, paljon ylempää.

Sulla on netti. Sieltä löytyy mitä seurapiiriä tahansa, oli sitten minkälaisia kiinnostuksenkohteita vaan. Olet tekemisissä kun koneesi avaat. Muuten ei tarvitse katsella.

Unohda oma ikäluokka jos se kyrsii.Eri ikäisistä ihmisistä voit löytää sen jonka kanssa synkkaa.

Sanoisin, että olet masentunut, jos tunne on kasvanut pikkuhiljaa. Yhtä hyvin voit olla luonnostaan syrjäänvetäytyvä, tai sitten neurobiologiasi teki susta kaltaisesi.2 viimeksimainittua tosin lisää masennuksen riskiä. sinuna tutkituttaisin itsesi, koska elät vielä vuosia ja on täällä muitakin.

Anonyymi

7.8.2009 22:10

Tervetuloa samanhenkisten seuraan.

Anonyymi

7.8.2009 22:42

Kyynel. Kiviäkin kiinnostaa.

Anonyymi

7.8.2009 22:55

Sympatiat oli aluksi melkein tunnustajan puolella. Kun huomasin, että kyseinen henkilö kävi ties kuinka monta kertaa avautumassa kommenttien välissä, ei enää kiinnostanut. Eikös tuollaisen hippiäisen kannattaisi painua sinne metsään halimaan puita ja antaa muiden elää omaa trendikästä elämäänsä rauhassa. Onneksi kaikilla ei ole aikaa filosofoida elämää kaiket päivät, kun on keskityttävä itse siihen elämiseen ja toimeen tulemiseen.

Anonyymi

8.8.2009 00:07

Aloittaja on mahtava ihminen.

Anonyymi

8.8.2009 01:38

Olemme toisillemme vain fotonien reflektiota. Sitten kun ymmärrämme, että olemme kaikki yhtä ja samaa energiaa, niin ihminen on enemmän kuin vaan "valon".

Anonyymi

8.8.2009 02:06

Minuakaan muut ihmiset eivät liikuta. Liikun itse.

Anonyymi

8.8.2009 11:15

^eikö edes somalialainen dösäkuski?

Anonyymi

8.8.2009 11:35

Aloittaja luulee olevansa yli-ihminen ja paljon älykkäämpi kuin me muut. Joskus kannattaa lopettaa se ajattelu ja vaan elää, nauttia pienistä hetkistä ja olla niin kuin itse haluaa, eikä ottaa turhia ongelmia.

Sinulla voisi auttaa vapaaehtoistyö Afrikassa tai jossain muualla ja nähdä, miten pienestä ihmiset ovat onnellisia. Ehkä tajuaisit paljonko olet itse saanut ja miten onnellinen oikeasti olet. Mutta jos haluat vain rypeä omassa surkeudessasi, niin tervemenoa sinne metsään itkemään.

Anonyymi

8.8.2009 12:25

Oletko harkinnut terapiaa ja lääkitystä? Asiasi eivät ole oikealla tolalla. Toinen vaihtoehto on lopettaa tuskainen ja väljähtynyt elämä kokonaan. Siihen ei tarvitse kenenkään lupaa. Miksi kärsiä ?

Anonyymi

8.8.2009 12:27

^^ Ei, mutta bussi minua sen sijaan saattaa joskus _kuljettaa_. Bussiin ja bussissa liikun itse.

Anonyymi

8.8.2009 12:52

^^^ no et sä ainakaan kovin älykäs ole.

Anonyymi

8.8.2009 14:21

SUOMIVALAS MENE TAKAISIN LÄHIÖÖN SENKIN MURSU

Anonyymi

8.8.2009 14:43

ohi se menee heti, kun tajuat ettet ole kovin tärkeä itsekään isossa mittakaavassa. muutama vuosi vielä henkistä kasvua, eli ts. taantumista kaiken järkeistämisestä.

Anonyymi

8.8.2009 15:18

Älä lue ja ajattele niin paljon, sillä siitä selviää. Älä kuvittele olevasi erilainen, varmaan kaikista tuntuu tolta jossain vaiheessa normaalisti varmaan siinä 15-17v. Itelläni auttoi kun, lopetti nihilististen tekstien lukemiset. Jätä ne Mishimat ja Celinet sinne kirjastoon, et ole eka niitä lukenut ja siksi kuvitellut olevasi muita parempi.

Helpottaa kun huomaa, ettei todellakaan ole yksin vaan kuluu ajatuksineen sureen enemmistöön. Se identeetti kriisi kuuluu tähän nuoruuden "itsensä etsimiseen". Itse kutsun tuota vaihetta itsensä kieltämis vaiheeksi, teininä on vaikea hyväksyä olevansa tavallinen ja yhtä persoonaton, kuin muutkin. Sen kun hyväksyt niin elämä on ihan jees harvalla täälä kivaa koko ajan on.

Anonyymi

8.8.2009 17:20

^ turha idiootti.

Anonyymi

8.8.2009 18:55

No yhyy. Et ole erikoinen, yhtään parempi kuin muut tai edes niin etova kuin haluat saada itsesi kuulostamaan. Olet vain post-teiniangstinen, jonka mielestä kyynisyys on vitun kivaa ja muka hienompaa kuin muu.

Anonyymi

8.8.2009 20:55

ystäväni tappoi itsensä vaikeista mielenterveysongelmista johtuen. Hän eli myös vastaavanlaista aikaa eli hänen ajatuksensa olivat samat kuin sinun jossain vaiheessa. Ole kiltti ja pelasta itsesi, mene juttelemaan psykologille tai psykiatrille. hienoa, kun osaat kertoa tuon, mitä ajattelet. oireesi voi olla alkua jollekin vakavalle mielenterveydelliselle sairaudelle, mikä siis alkaa, jos et tee tuosta loppua.

Anonyymi

9.8.2009 00:20

Kuulut älykkyytesi, ja ehkä muidenkin ominaisuuksiesi, takia vähemmistöön ja niin ollen sinun on vaikea löytää samankaltaisia ihmisiä. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei heitä olisi olemassa. Olet vain 24, eli olet "tuntenut itsesi" vain suhteellisen lyhyen ajan - jos sitäkään. (Äskeinen perustuu raa'an yksinkertaiseen uskomukseeni siitä että ihmisen omakuva alkaa selkeytymään vasta jossain vaiheessa puberteetin jälkeen, noin 20-vuotiaana.) Ennen kuin tuntee itsensä on vain puhdasta sattumaa jos kykenee valitsemaan itselleen sopivaa seuraa. Teorioitteni mukaan sinulla on siis ollut vain noin neljä vuotta tietoista "seuranetsimisaikaa". Vasta kun sopiva seura löytyy niin elämä alkaa tuntumaan mukavalta. Olet luultavasti masentunut koska et vieläkään ole löytänyt sopivaa seuraa - sellainen joka antaa sinulle enemmän energiaa kuin vie - mutta älä anna periksi!

Anonyymi

9.8.2009 00:21

Nämä asiat ovat tehneet minut onnellisemmaksi:

1) Tietoisuus siitä että muiden ihmisten seura tekee minut onnelliseksi. Se ei ole niin ilmiselvä asia kuin miltä se vaikuttaa.
2) Pyrkimys siihen etten ainakaan liian nopeasti tai automaattisesti vähättele ihmisiä, esim. heidän tyhmyytensä takia. Tulee parempi olo jos yrittää nähdä ihmisissä hyviä puolia, ehkä myös koska silloin voi uskoa että muutkin yrittävät nähdä hyviä puolia omassa itsessään.
3) Itsetuntemuksen syventäminen.
4) Se että sallii itsensä olla sellainen kuin on. Kun itse on sujut itsensä kanssa ei sitten tarvitse ajatella (niin paljon) sitä mitä muut ajattelevat.
5) Ajatus siitä että vaikka elämä objektiivisesti katsoen on turhaa siitä voi kuitenkin yrittää tehdä mahdollisimman kivaa. Koska niin on kivempaa.

Anonyymi

9.8.2009 00:22

6) Lopullinen realisointi siitä että itsemurha on minun osaltani poissuljettu vaihtoehto. Ajatus voi olla lohduttava koska se antaa vaihtoehdon kärsimykselle. Kuolema ei kuitenkaan ole todellinen vaihtoehto, ja väärä uskomus siitä vaan johtaa siihen että vastuuntunto oman elämän kulusta vähenee, koska "ainahan voi tehdä itsemurhan jos tämä ei tästä iloksi muutu". Ei! Energiansa voi mieluummin käyttää tilanteensa ja tulevaisuutensa parantamiseen.

Loppujen lopuksi aika paljon on kiinni positiivisesta ajattelusta. Ja sen voi oppia! (Näin minä uskon.)

Paljon onnea ja älä anna periksi!

Anonyymi

9.8.2009 08:24

¨plääh muijat jotka ajattelee liikaa..

Anonyymi

9.8.2009 10:48

Poika oli kysellyt Andrelta, miksi äiti on sängyssä vieraan miehen kanssa.

- Se on häpeällisin asia, mitä olen koskaan kuullut.

Anonyymi

9.8.2009 11:08

Oletko pitänyt puutarhasi kunnossa?

Anonyymi

9.8.2009 11:58

Hei! Soita niille ja sano: "Ei se teitä liikuta, minä voin matkustaa ajassa minne huvittaa."

Sitten ota perusteellinen anaalinvalkaisu niin alkaa ihmiset kiinnostamaan.

Anonyymi

9.8.2009 16:33

JOs oletkin SUOMILORTTO. Se on yksi vaihtoehto.

Anonyymi

9.8.2009 19:07

En tiedä kutsuisinko tätä masennukseksi vai miksi, mutta Atsaleani on kasvanut naurettaviin mittoihin.

Anonyymi

10.8.2009 05:57

Siinä on taas yksi, joka ei halua osallistua yhteiskunnan välttämättömiin kuluihin, esim. sairaiden, vammaisten, vanhuksien jne. hoitoon, vaan yrittää uskotella itselleen tuollaisella paskalla parantavansa maailman. Älä välitä, kun vähän ikää tulee lisää, niin ehkä sinäkin olet valmis antamaan sen panoksen, minkä suurin osa terveitä tässä maassa tekee.

Anonyymi

10.8.2009 10:39

eräs ystäväni ajattelee kovin paljon samalla tavoin kuin aloittaja, ja onkin kertonut minulle aikovansa tehdä itsemurhan.
hänellä on omien sanojensa mukaan 'ylemmyyskompleksi' ja häntä ei kiinnosta elämässä juurikaan mikään (raha, uhkapelaaminen, pään sekaisin saaminen ainoat huvit).
hän ei ole koskaan tuntenut onnellisuutta.
on käynyt terapiassa ja kokeillut erilaisia lääkityksiä, mikään ei auta.
hän on suurissa veloissa ja muutenkin vaikeuksissa, tulevaisuudessa ei näy juurikaan mitään positiivista.
sääli on sairaus, mutta se on tunne jota häntä kohtaan tunnen. haluaisin auttaa mutta kun en pysty, en tiedä mitä voisin tehdä. olen jutellut paljon ja yrittänyt kannustaa yms. mutta aika turhaahan se on..
pahimmalta tuntuu kun tiedän miten kiltti, hyväsydäminen ja ihana ihminen hän kuitenkin on. hyvännäköinen ja hauska, kaikinpuolinen 'tavallinen' ja silti omalla tavallaan täysin erilainen kuin muut.
ja joku kaunis päivä häntä ei enää ole..

Anonyymi

10.8.2009 13:37

Guugleta "eksistentiaalinen kriisi".

Anonyymi

11.8.2009 10:04

Kyllä tässä nyt on piilo-altruisti kyseessä. Miksi Tunnustus #26887 kirjottelee netissä jos on niin pois muista ihmisistä?

Itse olen ollut kuukausia kommunikoimatta kenenkään kanssa ja hienosti meni. Keskellä kaupunkia. Oikeastaan se oli tosi kivaa.

Anonyymi

11.8.2009 17:06

Kannattaa lukea Neale Donald Walschin kirja Keskusteluja jumalan kanssa (1-3). Niissä käydään läpi olemassaolon perimmäisiä kysymyksiä käytännönläheisesti, selkeäsanaisesti ja hyvin mielenkiintoisesta vinkkelistä. Kyseessä ei ole kristillinen propaganda vaan jotain aivan muuta.

Lue jos uskallat avata silmäsi!

Anonyymi

11.8.2009 22:42

Jos ei sekoita päätä -pää sekoaa.

Anonyymi

12.8.2009 20:18

Mä stiggaan dörtsin raamit daijust läpi ja sit mä tsekkaan ku meet öögat pimeenä flemarilla ja haluut jatkaa verojen maksui.

Anonyymi

13.8.2009 03:21

Kannattaa lukea Marxin Pääoma (osat I - III).

Anonyymi

16.8.2009 20:20

Itsellä myös lukiossa opiskellessani ja yliopistossa kääntymässä käydessäni oli pahojakin ylemmyyskomplekseja, tunteita kuin "Miten nämä muut eivät vain herää?!". Toisaalta kärsin tästä edelleen (pidän itseäni hieman keskivertoa älykkäämpänä, luovempana ja lopulta jopa kaikesta yllä mainitusta huolimatta sosiaalisesti älykkäämpänä, lisää ehkä myöhemmin...).

Näen etenkin lukioaikaisten harhailujeni johtuneen perusnuoruusfilosofoinnin lisäksi aika pahasta yksinäisyydestä. Minulla ei ollut ketään kunnon kaveria, jota olisin nähnyt muualla kuin koulussa (ihme, etten seonnut pahemmin muuten).

Totuushan on, että elämä on lopulta aika samaa kaavaa. Töitä, tuttavia, syömistä, juomista, juoruilua, naimista, paskomista, ja toki mahdollisesti oman harrastuksen (/täysin oikean uran löydyttyä) kautta koettuja suuriakin luovia (/muuten todella nautinnollisia esim. kunnon urheilujen jälkeiset tunnelmat) tunteita.

(jatkuu)

Anonyymi

16.8.2009 20:21

(jatkuu)

Koettaisit löytää vaikkapa jonkin todella ihanan "purkautumiskeinon". Lukeminen ja pohdiskelu ovat luultavasti juttujasi... Oletko koettanut kirjoittaa? Enkä tarkoita välttämättä aloitustekstisi kaltaisia "valituksia". Ihan vaikka realistista proosaa, johon tunkisit mielenkiintoisen rajujakin todellisuusheräilyjä.

Itsellä ainakin päiväkirjan pitäminen auttaa paljon. Tiedä sitten, alankokaan ikinä edes kunnolla yrittää muille kirjoittamista. Tämä on siis se unelmani, toivottavasti ei pelkästään sen takia, että en enää oikein keksi, mistä muusta unelmoida...

(jatkuu)

Anonyymi

16.8.2009 20:22

(jatkuu)

Miesten ja rakkauden suhteen tunnelmani ovat aika samanlaiset kuin sinulla. Aivan liian usein tuntuu, että olen jotenkin paljon enemmän hereillä/ tavallaan energisempi ja ehkä järkevämpi kai kuin seurassani tilanteessa tai toisessa jostain syystä oleva mies. Kyllästyttää. Olen itkenyt pari vuotta sitten kunnolla erään miehen takia (esim. hän sai aloittamaan uudestaan päiväkirjan, mikä taas auttoi vain lisää "itsenäistymisessä"), mutta luulen, etten itke enää oikein kenenkään takia. Asenne suhdesotkuja kohtaan on todellakin lähinnä hohhoijaa.

Minulla tähän tympääntymiseen on auttanut paljon muuten myös se, että muutan aika usein (Etenkin nyt, kun oma ura ei vieläkään kunnolla mielessä. Luulen haluavani kirjoittaa ja tehdä käsin... jotenkin osaan onneksi arvostaa ja nauttia kunnolla käsieni käyttämisestä, koska meinasin menettää taitoja onnettomuudessa.). En ehdi liikaa jumiutua ja tuntea kuulevani samoja typeriä juttuja, "Leenalla uusi mies uhaa..."

(jatkuu)

Anonyymi

16.8.2009 20:23

(jatkuu)

En usko, että pystyt todella lopulta olemaan noin "tunteeton", vaikka toisaalta omasta kokemuksesta tiedän tuon tilan olevan totta (muistoissa lukio: välitin korkeintaan aknestani ja tekstieni pilkkuvirheistä tms.). Mene koettamaan kivikasvoisuuttasi vaikkapa harrastelijateatteriin, olisi ehkä kovinkin hienoa, jos äkkiä tavallaan havahtuisit edes siihen, että oho sinusta löytyykin esim. nolostumisreaktioita.

Kuntoilun lisääminen on muuten todella hyvä. Itsellä välillä omissa maailmoissa pyöriminen menee ihan siihenkin, että listaan pastillin tarkkuudella kaiken syömäni ja huuhailen tuntien "anaerobisilla rasvanpolttolenkeillä". Seuraan tosiaan edes, mitä omasta kehostani saan aikaan, kun en jaksa yrittää uskoa maailman muuttumiseen.

(jatkuu)

Anonyymi

16.8.2009 20:25

(jatkuu)

Mutta joka tapauksessa, tällaista täällä on... Maailma ei ole liian ihmeellinen ollenkaan, oikeastaan aika paskakin paikka. Onnekseni saan voimia tekstien kirjoittamisesta (+ opettelin lentämään unissani hah hah, mutta suosittelen), toivottavasti löydät itsekin jonkin keinon, jolla elo tuntuu tarpeeksi mielekkäältä.

Anonyymi

18.8.2009 16:46

Nice, meitä on siis enemmänkin...

Anonyymi

21.9.2009 17:02

Sä oot liian viisas.minussa tosi paljon samaa..liian paljon.

Anonyymi

25.9.2009 14:07

Niinpä niin, sama se on itselläkin. Aikuiseksi tultua tajusi, että tätä samaa paskaa se elämä sitten on eläkeikään asti ja sekin karkaa vaan kauemmaksi. Elämä todellakin on opasmatka, ei löytöretki.