En välitä vanhemmasta...

Anonyymi

28.5.2009 11:00

Viepä poika lääkäriin. Näyttäisi olevan jo vakavan masennuksen merkit. Alhainen dopamiini taso => lisääntynyt prolaktiinin eritys => rintojen suureneminen (myös miehillä)

Anonyymi

28.5.2009 11:24

Tavallinen murrosikäinen poika. Olet täällä taas kymmenen vuoden päästä valittamassa kun keskimmäisesi, se ilopilleri, äksyilee. Tervetuloa vanhemmuuteen! Yritä hillitä itsekkyyttäsi...

Anonyymi

28.5.2009 11:34

Pistä vahinko kiertämän eli pentu karuselliin tai myy mustalaisille.

Anonyymi

28.5.2009 12:29

Olet ihana äiti! 10+!!!

Anonyymi

28.5.2009 12:29

Tän täytyy olla provo....täytyyhän?

Anonyymi

28.5.2009 12:35

Ei kun taas joku perkeleen teiniäiti, joka vaan lisääntyy ja lisääntyy, kun itse vieroksuu töitä.

Mistähän on poika mallinsa oppinut... "Aivan kuin isänsä", joopa joo :)

Anonyymi

28.5.2009 12:42

Sä olet huono äiti ja kasvattaja jos et saa pikku varhaismurkkuun otetta, olet epäonnistunut vanhemmaisuudessa. Lapsesi pitäisi pakkohuostaan ottaa.

Anonyymi

28.5.2009 13:01

^Sinä olet epäonnistunut kirjoittamisuudessa. Sinun pitäisi oikeinkirjoittamaan opetella.

Anonyymi

28.5.2009 13:12

"kaikki asiat mitä ehdotetaan niin tyrmätään heti"

"ei suostu vaatteita vaihtamaan"

On tosiaan kyllä vanhemmassa vikaa, ellei saa 12-vuotiasta kuriin.

Anonyymi

28.5.2009 13:14

Poikani Kevin ...

Anonyymi

28.5.2009 13:36

Melkein voisi veikata masennusta? Toki se nyt on aivan normaalia että murkut vähän äksyilevät, mutta joidenkin kohdalla voi kyse olla vakavammastakin.

Nyt otat itseäsi vain niskasta kiinni ja hoidat pojan asiat kuntoon. Ja hänenkään oloa tuskin helpottaa se, että äiti ei välitä...vaikka sitä et hänelle suoraan sanokaan, niin kyllä sen aistii.

Et ilmeisesti ole mikään kummoinen äiti.

Anonyymi

28.5.2009 13:45

Kuria! Prkl juuri noin käy kun vajakit lisääntyy ja juuri noin vajakit lisääntyy hallitsemattomasti. Sitten ei lapsista pidetä huolta vaan lisäännytään aina vain. Kolmas lapsi taitaa olla kolmannelle miehelle ja senkin hylkäsit kun sait siemenen itämään. Neljäs mies on jo työn alla, arvaan. Sinunlaisillesi pillun jakajille ei mikään riitä vaan vedätätte maailmaa kunnes ahdistuksissanne lopetatte lääkkeiden syönnin ja viillätte ranteet auki.

Anonyymi

28.5.2009 14:25

Teidän perheessä on varmaan tapahtunut vanhanaikaisesti eli lapset vaihtuneet synnytyssairaalassa.

Anonyymi

28.5.2009 14:47

Lapsi on todennäköisesti jo hyvin varhain vaistonnut sinun torjuvan hänet ja sulkeutuminen ja omiin oloihin vetäytyminen sekä masentuminen ovat hänen pakonsa asian aiheuttamasta ahdistuksesta. Olet itse syypää poikasi jurouteen.

Olet todennäköisesti katkera pojalle siitä, että hänen syntymänsä katkaisi reippaan bilevaiheen elämässäsi ja pakotti sinut yh-äidin yksinäisyyteen.

Kasva aikuiseksi.

Anonyymi

28.5.2009 15:37

piiskaa lapsestasi kunnon ihminen

Anonyymi

28.5.2009 15:44

Masentuneeltahan tuo poikaparkasi kuulostaa,siis haloo!Äiti! Nyt kipin kapin hakemaan pojallesi apua!! Sinun pitäisi olla AIKUINEN! Voi jeeveli!

Anonyymi

28.5.2009 16:04

Kuulostat lapselliselta ja mistään mitään tietämättömältä. Olet varmaan negatiivisuudella masentanut poikaa? Vaikka et pidä hänestä voit olla positiivinen, kannustava, jos et pysty, pystyykö isä?

Anonyymi

28.5.2009 16:15

Olen samaa mieltä kuin muut kirjoittajat. Kolea suhtautumisesi ei jää pojalta vaistoamatta. Vähemmästäkin sitä masentuisi...

Pese haiseva poikasi, vie se lääkäriin ja muista halata säännöllisesti. Apua voit hakea myös itsellesi. Ei ehkä tule olemaan helppoa antaa vanhimman poikasi tarvitsemaa huomiota, kun pesään tunkee jo toinen käenpoika...Onneksi mun mutsi ei ollut tuollainen.

Anonyymi

28.5.2009 16:45

Olipa surullista luettavaa, enkä usko ollenkaan tämän olleen provo. Olen itse töissä hoitoalalla ja kohtaan kuvailemiasi lapsia päivittäin. Kuten yllä jo on todettu, epäilisin minäkin vahvasti pojan olevan masentunut. Apua on saatavilla, mutta sitä olisi haettava heti ennenkuin tilanne vielä pahenee. Jonkinlainen perheterapia voisi tulla kyseeseen, missä myös itse voisit käsitellä kielteisiä tunteitasi (tosin ei pojan kuullen). Millainen suhde isällä ja pojalla on nykyisin? Syyttääkö poikasi salaa itseään erosta? Näistä lähtökohdista lähtisin selvittelemään poikasi masennusta..
Omia tunteitasi kannattaisi miettiä siltä kannalta, oliko ero isästä rankka? Heijastuvatko kielteiset tunteesi pojan isää kohtaan siinä, miten suhtaudut poikaasi?
Näytä pojallesi että välität, teeskentele vaikka. Sinä olet kuitenkin ainoa äiti, joka hänellä on.

Anonyymi

28.5.2009 17:25

MURKUT ON TOISINAAN VAIKEITA JA KANNATTAISIKO SINUN KUUNNELLA LASTASI SEN SIJAAN ET TUOMITSET KIELTEISEN ASENTEEN HETI. LAPSELLA VOI OLLA ASIAT HUONOSTI JA OIREILEE SIKSI

Anonyymi

28.5.2009 17:41

Tri Med. Wurst. antaa sulle nalyysin. Vihaat ex miestäs ja poikas saa kärsiä siitä, kun näet pojassa isän piirteitä. Tuo nuorempi, se niin suloinen on tyttö, jolla luonnolisesti on eri isä, on niin lutunen koska muistuttaa äitiään. Kolmas kersa tulossa, jotta kun aikanaan dumppaat isukki kakkosen, olis elarien ja lapsilisien summa optimaali. Vasso guud, tekee 418 euroa kiitos.

Anonyymi

28.5.2009 17:57

Kiitos vastauksista. Suhteesta toipumisaikaa ei ollut, koska itse lopetin aikanaan suhteen, syyt olivat klassiset miehen alkoholismi ja väkivaltaisuus. Kun itse olin töissä ja poika piti hakea päiväkodista löysin miehen pihalta sammuneena, se oli viimeinen silaus. Nyt viime vuodet on mieskin ollut töissä, mutta on nyt 15 vuotta kestäneellä ns. akateemisella opiskelijastatuksella keplotellut itselleen tilan ettei tarvitse maksaa minimimaksujakaan lapsesta. Se ettei maksuja maksa ei ole kuitenkaan se oleellinen juttu, vaan se että hän ei tapaa poikaansa kuin joka toinen viikonloppu ja peruu tapaamisia viikonlopputöihin tai muihin menoihinsa vedoten. Tuokaan ei sinänsä vielä mitään mutta olisin itse toivonut häneltä osallistumista pojan kasvatukseen, mutta nyt on jo vähän sen suhteen myöhäistä, tapaamisten ulkopuolella poika ei kuule isästään.

Anonyymi

28.5.2009 17:58

Koen että olen tehnyt tässä kaikkeni sen eteen että pojalla on hyvä olla, koulumenestys on hänellä aina ollut hyvä paria ainetta lukuunottamatta, ainoa mikä on itseäki mietityttänyt on ollut pojan kaveriongelma ja syrjäänvetäytyminen ja haluttomuus harrastaa tai muuten viettää aikaa ikätovereidensa kanssa ja sitten tuo monessa asiassa vastaanhangoittelu. Eikä masennuksesta sikäli muuten ole tiettävästi kyse koska opettajan mielestä on asiat ok.

No eipä tähän sinänsä mitään patenttiratkaisua löydy, itse olen ollut huolissani siitä että lapset tuntuvat sittenkin hieman eriarvoisilta joka on sinänsä aiheena tabu. Isommissa perheissä varmaan on joku lapsista suosikki kuitenkin, näin olen kuullut joskus väitettävän. Ja toisaalta oletetaan aina että vanhemmat rakastavat kaikkia lapsiaan yli kaiken heti syntymästä alkaen.

Anonyymi

28.5.2009 17:59

Muuten otan kritiikin sellaisenaan, ongelma lienee laatuaan sellainen, johon ei voi vastausta löytää. Poikani tulee kuitenkin isäpuolen ja kummien kanssa hyvin juttuun ja sukulaisten, itselläni vain on helpompi vuorovaikutus pienempään lapseen.

Anonyymi

28.5.2009 18:10

Voihan se olla niin, että toisesta lapsesta pitää enemmän kuin toisesta, mutta ei hyvä vanhempi sitä näytä lapsilleen. Vastemielisyyttä lastaan kohtaan on jo hieman vaikeampi ymmärtää. Uskomatonta on myös se, että lapsen isä on väkivaltainen alkoholisti ja haluaisit poikasi muuttavan sinne.

Etkö ole ikinä pitänyt pojastasi?

Anonyymi

28.5.2009 18:31

KikkelisKokkelis, mitäs läksit nii, pojalla on sun luonto. Eiku suuta messingille, vatsa pystyyn, Nortti huuleen ja marssit lähiöpubiin haukumaan eksääs ja nykyistä baarilöytöäs.

Anonyymi

28.5.2009 20:32

Koita puhua poikasi kanssa. Tosta kaverittomuudesta tuli sellainen mieleen että ehkä häntä kiusataan? Sehän selittäisi masennustakin. Koita tehdä joskus jotain ihan kahdestaan poikasi kanssa, ilman kuopusta tai isäpuolta, se voisi auttaa teitä kasvamaan läheisemmiksi toisillenne. Kerro pojallesi että haluaisit tehdä jotain kivaa yhdessä hänen kanssaan ja kysy mikä olisi hänestä kivaa tai kiinnostavaa.

Videopelit ylipäänsä kiinnostaa kyllä ton ikäisiä poikia, on vanhempien tehtävä laittaa niiden pelaamiseen jotain rajoja ettei ihan överiksi mene. Vanhin poikani on melkein samanikäinen kun sinunkin ja videopelien pelaamisessa on meillä päivittäiset aikarajat. Poikani onneksi pitää myös urheilusta ja harrastaa sitä aktiivisesti. Tuemmme positiivista harrastamista mm. menemällä hänen kaikkiin peleihinsä ja kannustamalla häntä.

Anonyymi

28.5.2009 21:03

Yllättävän paljon myös asiallisia kommentteja, kerrankin. Hienoa.

Anonyymi

28.5.2009 21:33

^Nii, jos tykkää ottaa provon tosissaan. Kukaan täysissä järjenvoimissaan oleva ei voi vakavissaan kuvitella saavansa täältä vastausta. Ei pikkasen enempi järkee olis heitää kysymys jonnekkin vaavi-minä ja uusioperheen murheet palstalle ja jota moderoidaan ihan oikeasti.

Anonyymi

28.5.2009 22:27

osta sille pienoispistooli ja panoksia.

Anonyymi

28.5.2009 22:43

Olet paska äiti.

Anonyymi

28.5.2009 23:20

"Eikä masennuksesta sikäli muuten ole tiettävästi kyse koska opettajan mielestä on asiat ok."
Just joo, silkkaa onnellisuuttaanhan poikasi oireilee! Kiellä vaan ongelma ja jatka poikasi dissaamista, palataan asiaan parin vuoden kuluttua lööpeissä.
Siis ei oo todellista....

Anonyymi

28.5.2009 23:27

Jokaisella lapsella on myös oma persoonallisuus, vaikka kasvatus olisi minkälainen.. Joskus persoona voi olla sellainen, että kemiat menee ristiin, vaikka kyse olisi äidistä ja lapsesta. Opettele kunnioittamaan lastasi. ja tutki toi masennus-mahdollisuus..

Anonyymi

28.5.2009 23:45

Joko kurja provo, tai sitten olet idiootti, joka on siirtänyt masennuksensa lapseen eikä tajua sitä. Meillä kotona oli sama kaava: esikoinen on äidin käsikassara, kuopusta suosittiin, mutta keskimmäisenä lapsena ja vanhempana tyttärenä sain satavuotta vanhaa kierrätyspaskaa päälleni. Kun reagoin, sain haukut.
Hakeudu hoitoo, ja hae apua lapsellesi, jos juttu oli totta (toivottavasti ei).

Anonyymi

28.5.2009 23:54

Ai niin,ahdistusjuoppo exäni sairastui henkisesti kesken jääneestä, vajaasta isäsuhteestaan, ja oireili runsaasti sitä ennen, niin että kipikapin perheneuvolaan ennen kuin jotain oikeasti tapahtuu!
Jos kotonani olisi hoidettu asioita paremmin, en olisi ikinä sekaantunut koko jätkään.
Mieti myös, onko reilua suosia/ sorsia lasta sukupuolen perusteella, ilman että viitsii nähdä vaivaa itsensä kasvattamisessa. Jos jaksaa vaivautua, voi välit lapseenkin parantua.

Anonyymi

29.5.2009 00:51

tyhmä ämmä! lapsia pitää auttaa. sä sen kakaran oot hankkinut! kato ittees peiliin ja mieti että miten lapsia pitää kasvattaa!

Anonyymi

29.5.2009 01:05

Mun sisko jätti just miehensä. Sisko saa kevyesti pataansa. Mun verta, mun perhettä. Ja jättää hyvän miehen. Siskoni kaipaa kunnon turpaanvetoa. Tai sitten ei. Siskoni oli ennen mulle rakkainta äitini jälkeen, mutta nyt ei enää. Äiti oli mykistynyt. Isäni toivoton(tiesi tämän tapahtuvan, niinkuin minäkin).
Heti kun siskoni tuli raskaaksi, tuli hän myös vittumaiseksi.

Rakastan tällä hetkellä elämässäni enää vain äitiäni - kaikista naisista.
Siskoni on samanlainen kuin kaikki entiseni ja muut säälittävät paskat. Näiltä ämmiltä sain viisi aborttia. Ja puhkinussittua yh-äidin persettä.
Itkisin.

Anonyymi

29.5.2009 01:47

^Itken taukoamatta.

Anonyymi

29.5.2009 06:33

^ Coldplay ja punaviini?

Anonyymi

29.5.2009 08:15

Aihe on varmasti tabu, mutta keskimmäisenä lapsena kyllä havaitsin selvästi että äidin rakkaus ei todellakaan jakaannu tasaisesti... Kuten joku jo kirjoitti, kyse voi olla myös henkilökemioista. Ainakin näin vanhemmalla iällä olen havainnut että olemme äitini kanssa myös ihmisinä täysin eri aallonpituudella. Poikasi on "vaikeassa" iässä ja huomaa tunteesi VARMASTI. Avioero on muutenkin lapselle rankka kokemus, tämänkin tiedän oman kokemuksen kautta. Ole aikuinen, tarjoa hänelle turvaa ja läheisyyttä. Tee kaikkesi, teeskentele vaikka että rakastat poikaasi tai kasvatat seuraavaa Pekka-Ericiä...

Anonyymi

29.5.2009 13:38

Hajoa siihen, pitikö ryhtyä teiniäidiksi?

Anonyymi

29.5.2009 15:27

Vaikea tilanne, mutta ei mahdoton.

Jokainen ihminen tarvitsee rakkautta. Vanhemmat ovat lapsen tärkein turva. Halaa poikaasi ja osoita huomiota. Älä välitä siitä, vaikka vaikuttaa, ettei välittämisesi mene perille. Kyllä se menee.

Ei ole oikein, että nautit kohta 2 muusta lapsesta ja jätät sen ensimmäisen huomioimatta. Itse olen esikoisena myös kärsinyt äidin rakkaudettomuudesta ja siitä on ollut pitkä matka toipua ja hyväksyä itseni, vaikkei äitini minua hyväksynyt. (onneksi isäni sentään on välittänyt)

Itselläni on vain 1 lapsi, mutta on mullakin välillä hermot tiukalla ja lapsesta välittäminen vähissä. Yritän korvata sen hyvinä päivinä ja halata ja sanoa rakastavani lastani. Lapsi antaa anteeksi huonot päivät, kunhan osoittaa välittämistä ja rakkautta.

Vanhemmuus ei ole helppoa eikä lapsuuskaan, mutta yritetään välittää ja rakastaa toisiamme parhaalla mahdollisella tavalla. Välillä kompuroiden, mutta silti eteenpäin.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Anonyymi

29.5.2009 18:31

Ensinnäkin 12-vuotias on aivan lapsi. Yritä nyt ratkaista tilanne ennenkuin huomaat kertovasi lehdessä miten olit hyvä äiti, vaikka poika ihan yhtä
kkiä ilman syytä tappoi koulussa 100 oppilasta ja lopuksi itsensä. Masentunuthan tuo on, eikä mikään murkkuikäinen. Toiseksi, lähes jokaisessa perheessä on eriarvoisuutta. Aikuisen tulisi kuitenkin tukea ja auttaa lastaan, olivat omat tunteet mitkä vain. Järki käteen nainen.

Anonyymi

29.5.2009 19:26

^ Olet loistava äiti. Noh vajakeille ei voi mitään

Anonyymi

30.5.2009 00:25

Lapsella on palautusoikeus ensimmäiset 10 vuotta. Harmi että vähän myöhästyit. Mutta toivottavasti uudesta lapsesta tulee parempi.

Anonyymi

30.5.2009 08:21

On se jännä, miten ihanasta, hyväntuulisesta vauvasta ja taaperosta tuleekin yht'äkkiä vieras, raivoava teini-ikäinen kusipää. Siinä on äidinrakkaus koetuksella.

Anonyymi

30.5.2009 10:37

Harmi, kakara menny rikki ja takuuaika ummessa voi, voi. Pistä kierrätykseen ja paneta ittelles uus, josko se sitten olis ehjä.

Anonyymi

30.5.2009 10:38

12-vuotias ei ole lapsi, vaan esiteini = tulossa murrosikään. Ettekö muista enää itsestänne siinä iässä? Vaikka onhan se varmasti mukavampaa ajatella 12-vuotiasta kilttinä lapsena, kuin oikukkaana teininä. Ainoa vaan, ettei se ole totta.

Noin minä varmaan käyttäydyin ollessani koulukiusattu. Eikö kannattaisi tunnustaa tosiasiat, eli et jaksa enää pojan käytöksen ja elämäntilanteesi ym. takia. Voisi olla parempi että kyseinen poika asuisi jossain muualla. Kohta voit muuten olla pahemmassa tilanteessa kun murrosikä alkaa kunnolla.

Niin joo, ja jos sanot ettet kuuntele 21-vuotiasta, niin ei sitten ihme että pojallasi on ongelmia, sillä silloin tuskin kuuntelet 12-vuotiastakaan :) Siis JOS, toivottavasti sinulla kuitenkin on järkeä päässä.

Anonyymi

30.5.2009 17:29

^12-vuotiaana on sekä esiteini että lapsi. Joku on lapsempi, joku teinimpi. Oletko unohtanut 9 vuotta vanhat asiat?

Anonyymi

30.5.2009 17:32

Ettei olisi kyse siitä, että pojassa onkin niitä omia virheitä, joita ei kestä itsessään?

Anonyymi

30.5.2009 18:14

TAPA SE SIKA!1 ja sitten itsesi vajakki yh.

Anonyymi

31.5.2009 12:29

Olenkin mietiskellyt, että mistä näitä häiriintyneitä murrosikäisiä tulee. Tässä on yksi potentiaalinen kouluammuskelija lisää.

Anonyymi

31.5.2009 15:58

Anna sille pojallesi piiskaa. Ei lapsiin muu kasvatuskeino tehoa.

Anonyymi

31.5.2009 21:10

Sulje se maakellariin, ennenkuin se sulkee jonkun muun.

Anonyymi

31.5.2009 23:43

Turha painostaa lastaan isänsä synneillä, kun tämä on poissa silloin kun häntä eniten tarvittaisiin. Perheneuvolaan hus.

Anonyymi

1.6.2009 12:09

Jos opettaja sanoo, että kaikki on hyvin, ei se todellakaan vielä tarkoita, että kaikki on hyvin. Opettajilla on tänä päivänä ihan liian vähän aikaa paneutua luokkansa ongelmiin ja hyvin moni kiusaamistapaus jää opettajilta huomaamatta.

Poikasi voi olla tavallinen esimurrosikäinen tai koulukiusattu tai isäsuhteestaan oireileva tai kaikkia niitä. Se, mihin sinä ensikädessä voit vaikuttaa ja mistä ongelmaa kannattaa lähteä purkamaan, on oman suhteesi lapseesi korjaaminen. Vaikeaa se on varmasti, mutta muuta vaihtoehtoa ei oikein ole, sillä jos jätät asiat ennalleen, kurjistuu poikasi olotila entisestään.

Vaikka et pitäisikään lapsestasi, kai sentään välität hänen huonosta olostaan? Itse asiassa äitinä sinun velvollisuutesi on välittää! Hyvä, että olet hakenut apua edes näin cityn kautta, mutta täältä tuleva apu ei ehkä aina ole parasta. Ehkä voisit samalla, kun käyt nyt raskaana ollessasi neuvolassa tai lääkärissä kertoa ongelmistasi ja kysyä apua?

Anonyymi

1.6.2009 22:30

Opettajako se kykenee lapsen mielenterveyden arvioimaan? Ja paskat. Hae apua!

Anonyymi

4.6.2009 20:57

se on varmaan masentunut. vie se psykiatrille. tosin minunkin äitini vihasi minua, vihaa edelleen ja tunne on molemminpuolinen. tuttavapiirissä paljon samanlaisia tarinoita kuullut, joten kai se on aika yleistä.

Anonyymi

6.6.2009 22:20

Itseppähän oot lapses kasvattanu. Kannattaa varmasti myös ajatella, että lapsesi huomaa/aistii käytösestäsi suhtautumisesi häneen. Kaikki lapsuudessa koettu vaikuttaa siihen, kuinka yhteiskuntakelpoinen hänestä tulee. Huono suhde äitiin heijastuu myös tuleviin naissuhteisiin.

Anonyymi

16.6.2009 00:56

Kaikki asiat ei selity vain vanhempien käytöksellä. Ihmisiä on niin erilaisia, hyvät kotiolotkaan ei takaa lopulta mitään tai loputon ymmärrys.

Anonyymi

16.6.2009 22:07

Surullista

Anonyymi

28.1.2012 21:29

Ei ole varmaankaan hyötyä vastata kolmatta vuotta vanhaan juttuun, mutta epäilisin itse aspergerin oireyhtymän jotain ilmenemismuotoa. Ei masennus ole välttämättä ratkaisu kaikkeen epäsosiaalisuuteen.