Lapsena kai miltei...
Lapsena kai miltei kaikilla on ollut jonkinlainen mielikuvituskaveri. Minä vain palasin siihen kerhoon näin aikuisena; minulla on mielikuvituspoikaystävä.
Miesten suhteen minulla ei varsinaisesti ole ollut tuuria. Yläasteikäisenä minut raiskattiin; siinä meni neitsyys. Sen jälkeen, kai melko ymmärrettävästi, seksi lähinnä kuvotti. Päällepäin olen kai normit täyttävä ihminen. Normipainoinen, hauskaksi luonnehdittu, kuulemma positiivinen, avoin, nättikin. Mistä minä tiedän, mutta näin ne muut sanovat. Siteeraanpa siis niitä.
En minä silloin penskanakaan seurustellut. Ei ollut teiniromansseja tai kädestäpitelyjä. En tiedä miksei; en poikennut muista ainakaan negatiivisessa mielessä, mutta pojat joista pidin eivät tavanneet pitää minusta. Samanlaista se oli - ja on - vanhemmitenkin ollut. Tapahtuneen vuoksi minun on ollut aina vaikea luottaa miehiin, ja kiinnostuminen on aina ollut pitkä prosessi. Jos joskus olen jotain alkuun saanutkin, avauksen tehtyä ja asia on edes vähän edennyt, ovat ne miehet järjestään hankkiutuneet minusta nopeasti eroon - tai alkaneet ravata vieraissa. En pysty seksiin kovinkaan nopeasti, en fyysiseen läheisyyteen tai muuhun sellaiseen. Ja vaikuttaa siltä, ettei suurinta osaa miehistä kiinnosta odottaa siihen saakka, että kykenisin. Että luottaisin. Että haluaisin sitä itsekin. Yleensä "etäisyyteni" tai "vaikeuteni" on ilmoitettu syyksi lopettaa tapailu, vaikka olen yrittänyt selittää mistä on kyse. Tai sitten on ryhdytty ravaamaan vieraissa, kun "kai sä ymmärrät, ettei yksikään mies voi olla koko ajan ilman".
Yksi mies oli, yksi ainoa, joka odotti. Hän onkin ainoa, jonka kanssa seksi tyntui - hyvältä. Ei-vastenmieliseltä. Häntä en pelännyt. Kunnes, poliisin tullessa mukaan kuvioon, kävi ilmi että mies olikin ehta auervaara. Iltsikkaankin ehti, tekemisineen. Minulta hän ei sentään saanut rahaa, ilmaisen asunnon ja helppoa seksiä kyllä. Asian selvitessä en tiennyt, miten reagoida; missä vaiheessa elämäni muuttui huonoksi kotimaiseksi elokuvaksi?
Joku muu olisi ehkä nauranut aikansa ja jatkanut elämässä eteenpäin. Minä en kyennyt. Tämän jälkeen jokin minussa vain hajosi. Masennuin. Päädyin sairaalaan. Annoin periksi. Töihin olen jo palannut, sairaslomalta, mutta ilo on ollut mennyttä maailmaa. Hymyilen kun pitää, mutten muista milloin viimeksi olisin nauranut aidosti. Tai kiinnostunut mistään. Uneksinut jostakin. Elämän juju tuntuu kadonneen ja pahinta on, etten tiedä sanooko näin minä vai depressio.
Tapahtumista on pian pari vuotta. Niiden jälkeen en ole enää käynyt treffeillä, en laatinut seuranhakuilmoituksia. Baareissakin ehkä muutaman kymmenen kertaa, tuskin enempää. En jaksa väenpaljoutta, en isoja sosiaalisia tilanteita. Kavereita tapaan toisinaan, mutta mieluummin kaksin tai kolmin. Tuntuu kuin olisin kadottanut halun, kyvyn sosialisoida, olla ihmisten seurassa - siitä huolimatta, että minua luonnehditaan iloiseksi vitsiniekaksi. Eivät tajua, että paskanjauhaminen ja naurattaminen ovat vain yksi tapa olla hiljaa.
Miehiä en uskalla enää juuri edes ajatella. En sitä, että lähestyisin taas jotakuta, kuullakseni ja kokeakseni taas samat satuttavat asiat. Mieluummin vetäydyn, suojelen itseni kuoren sisään. Mutta yksinäisyyttä en pääse karkuun sielläkään; sitä puolta itsessäni, joka kaipaisi jotakuta jolle kelpaisi juuri sellaisena kuin on, skitsoineen, traumoineen kaikkineen. Ja kun sellaista ei tunnu olevan olemassa, minä loin sellaisen; lainasin kasvot yhtäältä, annoin nimen, loin elämäntarinan. Kuvittelen kaikenlaista hetkinä ennen unta ja pienen tovin aamulla, ennen kuin noustava. Keskellä päivää, hetkinä joina pelko, suru tai jokin muu ikävä tunne on käydä ylivoimaiseksi. Joku voi sanoa että se on todellisuuspakoa; minulle se on ainoa tarjolla oleva lohtu ja ainoa tapa kokea sitä kaivattua läheisyyttä. Kuvitella se.
47 kommenttia
Anonyymi
4.8.2009 11:19
TLDR
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 11:20
Ja kaiken tämän lisäksi sulla on tapana tehdä pitkiä vuodatuksia, joita kukaan ei jaksa kuunnella/lukea...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 11:34
Aika paljon vaadittu että joku kiinnostuisi kun olet varmasti aika helvetin vaikea ihminen etkä kykene luottamaan. Luottamus on parisuhteen perusasioita, samoin kun läheisyys, jos nämä puuttuu niin ei se mikään parisuhde olekaan.
Tässä nyt sitten nähdään mitä ne raiskaajat saa pahimmillaan aikaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 11:36
juu ei jaksa lukea...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 11:41
Kyllä se siitä, et ole ainut joka on kokenut kovia, selvinnyt ja nauttinut elämästä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 11:58
Olet ihan normaali paskaa jauhava suomalainen nainen :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 12:01
Ala kulkemaan metsässä. Lähde lappiin vaeltamaan jonkun kanssa joka ei vituta. Koeta tehdä jotain uutta, jotain mistä teininä haaveilit. Kyl se siitä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 12:04
koeta jaksaa, kyllä se aurinko vielä paistaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 12:04
ehkä vaan parempi että pysyttelet yksin ongelminesi
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 12:14
Tämä oli aika koskettava tarina. Kirjoitat hyvin. Tämä Cityn paskanjauhamispalsta on vaan ehkä väärä paikka sille -- kuten ylläolevista avautumisista näet.
Ehkä olisi parempi etsiä jokin vertaisryhmä, ja/tai hakea apua kunnan mielenterveyspalveluista?
Ehkä olisi parempi olla yrittämättä hankkia poikaystävää? Itse sairastan kroonista masennusta lapsuuden tapahtumien johdosta, enkä ole, paria muutaman viikon juttua lukuunottamatta, koskaan seurustellut kenenkään kanssa. En edes juuri elättele toiveita siitä enää, mutta kaikkeen tottuu, ja kyllä tämä elämä näinkin sujuu. (Masennuslääkkeet auttavat.)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 12:33
Luin tarinasi ja se kosketti minua. Yritä löytää apua, yksin on raskasta yrittää jaksaa noin isojen murheiden keskellä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 12:49
Ei jumalauta, että joku jaksaa kirjoittaa pitkiä tarinoita! Edes näin työaikana ei jaksa lukea, vaikkei mitään tekemistä täällä olekaan. Tiivistä vähän.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 13:24
Lisää irakilaisia rikastuttamaan maatamme. Saamme lukea näitä sitten kohta joka päivä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 13:24
^
Vastaa kommenttiin"Elämäni on ollut kurjaa ja nyt minulla on mielikuvituspoikaystävä." There!
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 14:18
^^Ja somaleita ja muita nekruja ja ählyjä. Riittäisi sitten aloittajalla vertaisryhmissä kavereita.
Mutta aloittajalle, ikävältä kuulostaa ja otan osaa. Varmasti sellaisiakin miehiä on, jotka jaksavat odottaa. Kannattaa kuitenkin huomioida se tosiasia, että mies on se, jonka tehtävä on tehdä käytännössä kaikki aloitteet. Jos sinä et näihin aloitteisiin (oli se se ensikontakti tai myöhemmin yritykset intiimimpään kontaktiin) osoita mitään mielenkiintoa, mies tulkitsee asian niin, ettei sinua kiinnosta (ja katoaa kuvioista). Kannattaa siis ainakin sanallisesti ilmaista kiinnostuksensa ja kertoa ongelmistaa (mahdollisimman ajoissa, ei ehkä ensitreffeillä mutta kuitenkin). Samoin noissa intiimimmeissä kontakteissa kannattaa yrittää pientä etenemistä ainakin, eli miehelle edes jonkinlaista signaalia, että olet kiinnostunut ja eteenpäin mennään. Kyllä parisuhteeseen kuuluu myös fyysinen läheisyys.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 16:06
Hanki koira, unohda miehet.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 16:50
No mutta, on niitä kunnollisiakin äijän käppyröitä, mutta naiset ne aina rakastuu renttuihin. En jaksa enää edes haaveilla parisuhteesta. Loppu, Slut, Aus, The END, ei niin mitään illuusioita enää. Kuolen yksinäni kiikkustuoliin. Joku naapuri sitte joskus huomaa, kun ei enää kestä hajua. Kosto se on pienikin kosto, perkele.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 17:08
BLAH BLAH BLAH..Liian pitkä viesti, en jaksanut lukea.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 17:11
Surullista luettavaa. Mulla on aina ollut tapana ystävystyä sun tapaisten ihmisten kanssa. Vaimo ei oikein aina tajua et miks pidän kavereinani kolhittuja ihmisiä. En tiedä, kait jokin piilevä hoiva tarve. Tsemppiä sulle kuitenkin ja toivottavasti vielä joskus löydät sen elämän ilon !
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 17:39
Ai että neitsyys meni raiskauksessa? Minä taas koin ensirakkauteni sillä tavalla, että yksi naapurin poika oli rakastunut minuun, vaikka itseäni ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 20:37
joo vittu blablabla... tossa tarkistelaatikossa muuten lukee HUONO
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 20:44
Jaksoin lukea, mutta vitutti kyllä noi ylimääräiset välimerkit.
Ja joo, mäki lähtisin menemään, jos nainen olis vaan hankala, ei luottais ja pihtais. Kuka sellasta jaksaa?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 21:31
Muutamia hyviä neuvoja tuossa jo olikin. Toistetaan niitä vielä:
Vastaa kommenttiin- Hanki koira
- Lähde lappiin vaeltamaan
Omalla kohdalla nuo ovat auttaneet.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 21:49
Näin kirjoittajalta itseltään:
- raiskaajani oli suomalainen. Persuporukka voi siis mennä katsomaan peileihinsä ja miettiä mikä saa sen ihqumussukkasuomalaisen raiskaamaan.
- jos teksti tuntuu pitkältä ja vaikealta, osta Aapinen ja mene kertaamaan peruskoulun oppimäärä.
Fiksuille vastaajille kiitos ja ok, ihmeellisille mussuttajille onnittelut henkisestä tilastanne: on aina hyvä huomata että jollain menee vieläkin huonommin kuin minulla. Piristää kummasti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 22:19
City palstat nyt on planeetan suurin kiteytymä Scheissea yhdessä paikassa. Turha täältä mitään myötätuntoa on odottaa. Tän palstan vastaukset nautitaan kuten risiiniöljy, nielaistaan ja käydään paskantamassa ja unohdetaan koko juttu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 22:20
^^persuporukoista en tiedä, mutta tilastollinen tosiasia on se, että tietyillä ryhmillä (neekerit ja ählyt) on monikymmenkertainen raiskaustaipumus suomalaisiin verrattuna. Se, että sinun raiskaajasi sattui olemaan suomalainen, joita täällä vielä toistaiseksi onneksi enemmistö on, ei tätä tosiasiaa muuksi muuta. Eikä sitäkään, että yhä suurempi osa suomalaisista naisista tulee väistämättä joutumaan raiskauksen uhriksi maahanmuuton kyseisten ongelmaryhmien kansoittamilta alueilta lisääntyessä.
Myötätuntoni oli aluksi puolellasi, mutta ehkä sittenkin on parempi, että kaltaisesi idiootti juttelee vain sen mielikuvituspoikaystävänsä kanssa ja muutoin pitää turpansa kiinni.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 22:43
^ehkä kyseinen huomiohuora (eli tunnustaja) on niin katkera omasta kohtalostaan, että haluaakin mahdollisimman monen kokevan saman kohtalon ja haluaa siksi tuottaa kyseisiä riskiryhmiä maahan lisää.
Minunkin myötätuntoni oli aluksi tunnustajan puolella, mutta ei ole enää. Ei tuommoisten itsekkäiden paskiaisten elämä koskaan liian kovaa voi olla. Toivottavasti jatkuu yhtä surkeana ja toivottavasti kyseinen ihmishirviö linnoittautuu kotiinsa mielikuvituspoikaystävänsä kanssa, eikä enää kiusaa sitten muita ihmisiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.8.2009 23:23
^^onko suomalaisella miehellä sitten vain taipumus hakat ja tappaa puolisonsa? surullista näin suomalaisen naisen näkökulmasta. täytynee siis ottaa ulkomaalainen mies jotta perimä paranee...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.8.2009 01:27
Ota nainen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.8.2009 01:42
Palataan tosiasioihin:
Raiskaus on väkivaltarikos, jonka uhri joutuu tekemään vuosia työtä, jotta voisi kulkea kadulla ilman pelkoa.
"Syntyperäisten suomalaisten osuus raiskausepäillyistä on ollut noin 80 prosenttia, loput ovat ulkomaalaistaustaisia".
Tunnustajalle: ei kovinkaan moni omaa niin ehjää itsetuntoa, että kestäisi pitkään torjuntaa. Etenkin, jos haluaa sinua ja tunteet ovat pinnassa. Suosittelen sanomaan ääneen, että ymmärrät toisen tarpeita, tunnet samoin, muttet ihan heti kykene niihin vastaamaan.
Ja vielä: vaikka olen kuinka vapaamielinen, olisi syytä maahanmuuttajien tutustua Suomen lakiin. Meillä ei tehdä ympärileikkauksia salaa eikä nainen ole kauppatavaraa.
Ja suomalainen mies on yleensä hyvä mies. Paras. Eikä hyväksy väkivaltaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.8.2009 10:44
Jätä se sika!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.8.2009 13:14
Spermaviemärien ongelmat kiinnostaa joo ihan vitusti zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.8.2009 14:46
Jotenkin ihana teksti. En kyllä jaksanut lukea loppuun.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.8.2009 18:40
Tell me more, I really wanna know.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.8.2009 20:14
Hei te täysääliöt kommentoijat, hypätkää vaikka kaivoon. Miksi helvetissä pitää kuluttaa sitä näppäimistöä huutelemalla umpivammaisuuksia toisille? Luulisi, että teillä olisi jotain hieman järkevämpääkin tekemistä. Kuten tämä yksi akka, joka ei edes _työaikana_ jaksanut lukea tekstiä. Noniin, miten olisi se TYÖNTEKO työaikana?
Ja kirjoittajalle, toivottavasti asiat vielä järjestyy jonain päivänä. Että löydät sen ihmisen, joka sinut tuo taas takaisin tähän elämään. Koitahan jaksaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.8.2009 22:42
Voisi olla että kaipaamasi kärsivällinen ja huomaavainen mies löytyy ikäistäsi iäkkäämmästä miehestä jolle on karttunut elämänkokemusta ja katsomusta. jokatapauksessa onnea :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.8.2009 23:35
Paska tuuri ei voi muut sanoa,mut hei hyvä ihminen ota itseäs niskast kiinni ja rupee elää toista mahista ei tuu sori......
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.8.2009 13:34
Koskettevasti kirjoitettu, älä välitä noista kommenteista... Mikä vaan auttaa jaksamaan ja menemään eteenpäin on mielestäni ok. Tsemppiä sulle ja voimia tulevaan:)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.8.2009 14:25
Ei jaksa lukee? Mut kommentoida jaksaa?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.8.2009 21:47
Tuttua huttua - nuttua ruttua - suttua kuttua.
Itselläni oli sama tässä taannoin, mutta ei ole enää, koska Hän otti ja jätti...Sanomatta sanaakaan!
En silti usko että heitän toivoni kaivoon - tiedä vaikka se olisi toivomusten kaivo.
Yksin olet aina - ihmisenä.
Yksin tässä. Yksin tuolla. Yksin täällä. Yksin kaikkialla.
Yksin olet aina... Kaksin olet kun pidät tupaantuliaiset.
Sydän on AINA siellä missä koti on.
Yksinäisen koti on jokaisen oma koti.
Lämpö ja hehku - sen voit tuntea ilman peilikuvaa.
MUTTA koska Cityssä on idareita n. 99%, niin sammutan takkani ja paskannan hiiltä! COL - ei LOL
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.8.2009 14:20
Voi vittu mitä paskaa! Että akka jaksaa änkyttää... Yksi naispuolinen ystävän neuvo joka tilanteeseen on: Pane/ota perseeseen! varmaan auttaisi sinuakin. Syy ei ole siinä ettei jaksaisi odottaa seksiä, vaan ettei kukaan jaksa tuollaista itjupillisäälihuoraa! Itse vaikka ampuisin itseni mielummin, kun kuuntelisin tuollaista valitusta. Et taida olla kovin iloinen ihminen :-)
Vastaa kommenttiinEi muuta kun hymyä huuleen ja munaa pyllyyn, kyllä se siitä!
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
7.8.2009 19:09
Tsemppiä ja jaksamista sulle. Äläkä luovuta, kyllä sieltä joku ihmisen oloinen mies sulle vielä löytyy. Ihmetyttää tää äidin pikku velliperseiden kommentointi täällä. Näyttää tää suomenmaa sikiävän jos jonkinnäköistä vajakkia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.8.2009 21:01
Sun kirjoituksesi oli koskettava...toivottavasti löydät iloa ja onnen hetkiä elämääsi;)
Vastaa kommenttiinMä jaksoin lukea ihan hyvin sun juttusi. Mut ehkä tämä oli väärä paikka purkaa sydäntään, koska aika monta tunteetonta idioottia luki(siis yritti) lukea sun kirjoituksesi, ja kommentoi sen mukaisesti...
Mut hyvää kesän jatkoa ja uskon et kyllä sä vielä löydät sen oman rakkaasi :)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
7.8.2009 23:18
Miksi pisin maailman etäisyyksistä on kahden yksinäisen välinen matka? -Tommy Tabermann
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.8.2009 12:03
minua itketti viestisi :'(
toivottavasti saat elämäsi kuntoon!
pärjäile!
ps.voisit kirjoittaa vaikka kirjan,kykyjä varmasti olisi? :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.8.2009 15:42
Uusi maa - Eckhart Tolle
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.8.2009 22:18
Luin kirjoituksesi ja se liikutti. Kaikkea hyvää sinulle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin