Olen 30v. nainen, asun...

Anonyymi

4.5.2009 11:53

Älä iso ihminen viitsi läpistä mistään tappamisista, ryvet itsesäälissä. Vaikeaa se on mutta ainut keino on lähteä ihmisten ilmoille, niistä nenäsi lähde ulos!

Ei sua tule kukaan sieltä huuruisesta kammiostasi hakemaan, turhaan odotat.
Et sä ole sen huonompi tai parempi kuin muutkaan ihmiset.

Anonyymi

4.5.2009 12:23

Kuulostat masentuneelle. Puhut vain oireista, mutta syynä yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen on todennäköisesti pitkään kestänyt masennus. Se kannattaisi hoidattaa ihan ensi alkuun- ainakin käydä hakemassa siihen lääkettä ja mahdollisesti myös terapiaa.

Tärkeää on sitten myöhemmin löytää samanhenkistä seuraa. Kokeile nettiä, harrastuksia, kuntosaleja yms. Työpaikkakin olisi hyvä saada, samoin oma asunto. Onnistumisen kokemukset kasvattavat itsetuntoa ja auttavat sinua löytämään jälleen omanarvontuntosi.

Anonyymi

4.5.2009 12:37

Pientä toi yksiolo, kun vertaa meikäläisen: 1996 jouluaatonaatosta (pistin välit poikki juopon äitini kanssa) lähtien kaikki joulut, pääsiäiset ja muut juhlapyhät täysin omissa oloissa. Ystäviä NOLLA, kavereita NOLLA

Ja jokapäivä metroasemalla mietin hyppääväni seuraavan metron eteen, mutta rohkeus pettänyt .. ainakin tähän asti :(

Anonyymi

4.5.2009 13:03

Jos yhtään lohduttaa; parempi yksin kuin huonossa seurassa. Voit keskittyä täysillä niihin asioihin mistä itse nautit. Jos siihen tulee joku samankaltaisista asioista tykkäävä ihminen lähelle, niin se on sitten plussaa. voi hyvin. Pidä itsestäsi huolta.

Anonyymi

4.5.2009 13:48

Suomalaiset nyt onkin paskaa seuraa! :D Juo kaljaa, se on kivaa!

Anonyymi

4.5.2009 14:22

^^Hae sinäkin edes messengeriin aluksi juttuseuraa. Mutta valitse seura huolella.

Aloittaja voisi miettiä mikä on oikea motivoiva ala ja voisivatko vanhemmat tukea asumisessa muualla, kotona asuminen voi heikentää itsetuntoa lisää.

Anonyymi

4.5.2009 14:32

Tuossahan lukee Nainen 29 v. ja tunnustuksesi aloitat sanoilla olen 30 v. nainen??!! Joku tässä nyt mättää.....

Ja aloittaja mikään masentunut ole, se on mutoisairaus. Ulos sieltä kämpiltä vaikka vituttaakin, niin ne muutkin tekee!

Anonyymi

4.5.2009 14:37

Ehdottomasti samaa mieltä Nainen, 40 v kanssa:

parempi yksin kuin huonossa seurassa

Anonyymi

4.5.2009 15:39

Se on totta, että asumalla kotona, olemalla epäsosiaalinen ja epäonnistunut hyypiö olet vanhemmillesi ja perheellesi taakka. Jotain varten sinut on tehty, ja todennäköisesti ei sitä varten että pyörisit himassa nelikymppiseksi asti. Ja joo, yksinäisyyttä ja syrjäytymistä "kuuluu" hävetä koska ideaalikansalainen on aktiivinen, veroja kerryttävä ihmisläheinen ihminen eikä tunteidensa kanssa solmussa oleva nyhverö.

Itsemurha on ihan hyvä vaihtoehto. Läheisillä pyörii jokatapauksessa jotain aina mielessä sinuun liittyen, kun olet kuollut, kysymys ("miksi?") on ainakin helpompi kun he eivät voi enää vaikuttaa asiaan. Ajattelin lähteä täältä itsekin pian, kuolema on jokaisen viimeinen mahdollisuus ja oikeus olla kivulta ja pahalta rauhassa.

Anonyymi

4.5.2009 15:56

En ymmärrä miksi kaikkialla vouhkataan "vappuna juodaan, pääsiäisenä kokoonnutaan perheen kesken, juhannuksena mökille ystävien kanssa jne" Vittu, jos niitä ystäviä, perhettä tai kavereita ei ole, minkäs teet? Ei sitä ainakaan itteään kannata tyrkyttää mukaan, koska se vasta outoa olisikin. En muista koska juhlapäivien aattoina puhelimeni olisi soinut ja joku kysynyt, lähdetkö mukaan? Kyllä jälkikäteen kysellään, että missäs olit ja mitä teit? Ai, ois pitäny soittaa.. Parempi se tosiaan on yksin kun paskassa seurassa. Kotona on hyvä olla.

Anonyymi

4.5.2009 16:10

No, mene töihin ja muuta pois kotoa. Äläkä herranjumala avaa keskustelua valittamalla yksinäisyyttäsi. Jos olet läski, laihduta. Se auttaa. Oikeasti.

Anonyymi

4.5.2009 16:50

^^ Tuollaisissa tilanteissa sitä vain pitäisi olla itse se, joka kysyy "Pääseekö mukaan?". Tiedän, että se hävettää, varsinkin jos ei heidän kanssaan ole koskaan ennenkään paljoa aikaa viettänyt. Siinä ikään kuin sanallistaa oman yksinäisyytensä ja epätoivonsa. Mutta karu totuus on se, ettei niistä yksinäisyydestä ja epätoivosta pääse eroon muullakaan tavoilla.

Anonyymi

4.5.2009 16:53

Ei se itsensä "tyrkyttäminen" niin pahalta kuulosta, jos sen osaa muotoilla oiken. "Mitäs teet vappuna/juhannuksena? Mulla ei oikein ole mitään suunnitelmia ja ei huvittais yksinkään kotona kökkiä, joten miten ois jos nähtäis?" tai "Saanko tulla teidän grillijuhliin, osaan tehdä aivan tosi hyvää salaattia jota voisin tuoda mukana!" Tuon tyylisiä iloisesti ja huolettomasti heitettyjä kommentteja, niin siitä se lähtee. Suomalaiset ihmiset voi varsinkin aluksi oudoksua tuollaisia suoria lähestymisyrityksiä, mutta useimmilla ei yleensä ole mitään uusia tuttavia vastaan (tai vanhoihin tuttaviin paremmin tutustumista). Eri asia on teitenkin se, vietetäänkö ko. juhlaa tiiviin porukan tai perhepiirin kesken, vai onko paikalla muutenkin porukkaa sieltä täältä. On vain osattava unohtaa omat estot ym. turhat häpeilyt ja rohkeasti yritettävä luoda uusia kaverisuhteita. Usein olemme itse itsemme pahimpia vihollisia.

Anonyymi

4.5.2009 17:09

Hakeudu A) hoitoon masennuksesi takia B) omaan asuntoon c) työkkäriin ja vaikka työttömien yhdistykseen. Ihan ekaksi eroa vanhemmistasi, kyllä ne toimeen tulevat vaikkeivat näkisikään sinua päivittäin. Liity sinkkuklubiin. Hae kavereita netistä.

Anonyymi

4.5.2009 19:00

Tässä ajassa monet ovat yksinäisiä, eikä ihme. Jos ei ole lapsuudesta tuttua kaveriporukkaa, joka on säilynyt aikuisuuteen asti (monesti ihmiset muuttuvat aikustuttua) tai jos et ole tiiviissä samanhenkisessä tai samanikäisikäisten kanssa samassa työpaikassa on melkein tasanvarmaa, että on yksinäinen.
Yksinäisyys ei ole hävettävää, olisin itsekin samassa tilanteessa. jos en olis sattuman kautta tavaannut nykyistä kaveripiiriäni. Kaikki meista voi olla yksinäisia. Älä anna tuon asian masenta tai merkata itseäsi. Ennen kun menet ystävystymään jonkun kanssa, mm pyytämmän kahville tjne varmista ensin, että uusi ystäväsi on mukava tyyppi ja luottamuksen arvoinen. Pärjäile!

Anonyymi

4.5.2009 20:18

Yhyyy saatana. en jaksanu lukea loppuun.

Anonyymi

4.5.2009 20:46

Jos sitä uskaltautuu joltakin kysellä, että pääseekö mukaan tai mitä teet vappuna ja kaveri sanookin että mennään OMALLA porukalla sinne ja sinne, niin silloin vois kyllä vajota maanrakoon ja toivoa, ettei olisi mitään kysynytkään. Kerta, kaksi tälläistä vastausta riittää, sen jälkeen ei juuri tee mieli kysellä toisten menoja.

Anonyymi

5.5.2009 10:26

Aloita uusi harrastus, opiskele ja aina saa töitä, jos vaan työt kelpaa eli siivoamaan, tiskaamaan, tarjoilemaan, puhelinmyyjäksi...jne. onhan noita hanttihommia.

Anonyymi

5.5.2009 16:57

Täällä on samanlainen tapaus. En juo, en käytä huumeita, en ole duunissa ollut moneen vuoteen. Enkä edes halua mennä. Rahaa tulee muutamassa vuokra asunnosta sen verran että ei tarvi tehdä duunia. No se taloudesta.

No kavereita 0 ja ne muutaman tuttavat jotka on kerjäävät rahaa. Varsinainen sosiaali elämä 0. Itsekin miettinyt muutamaam otteeseen lopettaisin elämän. Jokainen nainen jonka kanssa olen yrittänyt haluaa muuta kuin normaalisuhdetta.

Ymmärrän erittäin hyvin tilanteesi. Ainut mitä voin lohdutukseksi sanoa jätä suomi. Itse ajattelen sitä todella usein.

Anonyymi

6.5.2009 00:49

Toivottavasti jaksat kunnes löydät taas seuraa <3

Anonyymi

6.5.2009 06:52

Koita mennä mukaan johonkin harrastuspiiriin tms missä tapaat ihmisiä. Mene jollekin työväenopiston kurssille vaikka, tai ala harrastaa jotain joukkueurheilua harrastelijatasolla tms. Kotona yksin istumalla et tapaa ketään potentiaalisia ystäväehdokkaita.

Koita hakea myös töitä, edes jotain osa-aikaista hanttihommaa. Töissäkin tapaa ihmisiä ja ennenkaikkea saa jotain mielekästä tekemistä osaksi päivästään.

Tsemppiä sulle!

Anonyymi

8.5.2009 10:05

Mitä se suomen jättäminen auttaa? Ei ongelmiaan voi mennä pakoon, eikä uutta aloittaa jos ei ole edes henkistä pääomaa. Sitten vasta kannattaa vaihtaa maisemaa, kun on saanut itsensä hieman jaloilleen. Muualta on vielä vaikeampaa löytää työtä.

Anonyymi

8.5.2009 10:09

Ratkaisu on oikeasti lääkärille meno, masennuksen hoitaminen. Työn aloittaminen, ota mikä vain työ vastaan. Siellä tapaat ihmisiä ja pääset jaloillesi. Ei tämä ole luterilaista propagandaa, vaan jos kokee elämänsä polkevan tyhjää, niin sille pitää tehdä jotain.

Anonyymi

9.5.2009 05:32

^^Joskus maisemanvaihto ja kaiken aloittaminen "alusta" on paras ratkaisu. Riippuu ihmisestä ja tilanteesta. Ongelmiaan ei ehkä voi mennä pakoon mutta niihin voi ottaa vähän etäisyyttä ja perspektiiviä uudesta ympäristöstä. Esim. koulukiusaukseseta lähteneeseen masennukseen saattaa auttaa se että ei päivittäisessä elämässään vahingossa törmää (tai pelkää törmäävänsä) entisiin kiusaajiin. Omat tunteet pitää silti setviä mutta etäisyys auttaa joskus.

Anonyymi

21.5.2009 03:04

Kaikille jotka joskus edes miettivät itsensä tappamista, vois tehdä oikein hyvää _puhua_ ajatuksistaan (siis kaikesta mitä siellä päässä liikkuu) muille. on se sitten netin keskustelupalsta (sellasia apu-mestojakin on), terveskeskus-apu, auttava puhelin, jokin kolmas taho (nää kaikki Helsinki Missiot ja mielenterveysseurat ja tiesmitä).
Kun ei täältä kannata lähteä, koska joskus se elämä voi vielä näyttää paremmaltakin.
tai siis että tiedän mistä puhun kaikkine paskoineni ja it-ajatuksineni ja viiltelyine sun muine harrastuksineni. Mutta enmä haluis et kukaan äis yksin noiden juttujen kanssa ja et pitäis kuolla..

Anonyymi

10.7.2009 05:35

ärsyttää niin vitusti kaikki jotka sanoo mitään tyyliin: "he eivät kuitenkaan kestä totuutta" ole hiljaa pelle