Olen ilkeä. En haluaisi...
Olen ilkeä. En haluaisi olla. Sanon suoraan hyvät mutta valitettavasti myös huonot puolet ihmisistä, vaikka tiedän itsessäni olevan vielä paljon enemmän vikoja. En jotenkin pysty ymmärtämään, mitä on sopivaa sanoa ja mitä ei. Valitan asioista. Kaiken lisäksi onnistun aina möläyttämään jotain vähemmän positiivista takanani seisovasta ihmisestä tai vähintään hänen tyttö/poikaystävästään, vaikka minulla ei oikeasti ole mitään ketään vastaan. Yritän jatkuvasti päästä tällaisesta käyttäytymisestä eroon, mutta tuntuu kuin olisin riivattu. Kauheaa olla niin ilkeä ja ajattelematon.
6 kommenttia
Anonyymi
6.10.2004 03:08
Tuo nyt kuuluu tuohon ikään vielä. Voit huolestua jos vielä kymmenen vuoden jälkeen teet samaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.10.2004 09:10
Sul on huono kasvatus
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.10.2004 11:07
Hyvä että olet pannut asian merkille. Seuraavaksi vain harjoittelet tuon persoonallisuudenpiirteesi poistamista ahkerasti, niin kyllä sä vielä käyttäytymään opit.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.10.2004 14:56
yritä ny käyttäytyä.....kyllä omaan käytökseen voi vaikuttaa!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.10.2004 17:56
jos rakastat itseäsi rakastat myös muita
Simple ^^
elikkä jos sulla on "kaikki" hyvin nii sulla ei ole mitään hinkua arvostella muita :) Aina kun arvostelet jonkun vaatetusta/ulkonäköö yms. mieti hetki että mikäs minussa nyt mättää ku mä tälleen tätä puran :) Yksi ihmisenä kasvamisen poluista tuo tapa kai :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.10.2004 12:56
sä olet samanlainen kuin paras ystäväni. Hän tutustuu helposti uusiin ihmisiin ja on aluksi tosi ihana, ajan myötä hänestä tulee inhottava ihminen. Mutta hän on pienestä asti ollut ystäväni ja rakastan häntä sellaisena kuin hän on. Ole huoleti, kyllä sinuakin joku kestää....
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin