Olen nykyään...
Olen nykyään mieleltäni tiedenörtti. Viikonloput kuluvat aina lähinnä kirjojen parissa, ja arkipäiväkin suurimmalta osin.
Tätä on jatkunut niin kauan kuin erosin viimeisestä tyttöystävästäni. En kaipaa häntä, mutta olen rakentanut muurin todellisuuden ja itseni välille paetessani vaikeasti käsiteltäviä asioita.
Voin kertoa, että elämä ei ole kovin hohdokasta. Olisihan se taas mukavaa tavata joku, mutta vitut minä kiireiltäni ehdi. Päivät kuluu kuunnellen homehtuneiden professorien jorinoita upeista teorioista, ja illat miettiessä niitä. Teorioitten miettiminen mahdollistaa sen, että minun ei tarvitse kohdata todellisia ajatuksiani, jotka eivät ole olleet pitkään aikaan kovin positiivisia. Joskus herään öisin ahdistaviin ajatuksiin, jotka päivisin suljen pois mielestäni. Kai mä tarvin jotain terapiaa, en tiedä.
Mun pitäis saada rakennettua parempaa itsetuntoa, mutta en tiedä miten. Teorioiden maailmassa olen "turvassa", kaukana ongelmistani. Sitten jossain vaiheessa todellisuus lyö taas päin naama eli tajuan jälleen, että todellisuudessa tässä eletään, eikä sitä voi paeta.
En sentään omaa vielä huonoa ryhtiä, rimpulaa olemusta ja silmälaseja, vaan harrastan myös paljon urheilua ja olen todella hyvässä kunnossa. Tuskin silti enää kauaa, ei ns. nappaa enää.
14 kommenttia
Anonyymi
6.4.2009 12:14
Onnea ja menestystä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.4.2009 12:40
Vaikutat suloiselta mieheltä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.4.2009 14:02
Oikeasti olet vain surkea ja säälittävä läski vaikka muuta väitätkin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.4.2009 15:16
Siinä taas yksi kaltoinkohdeltu mopopoika osoittaa syyttävän sormensa yhteiskunnalle, opettajilleen ja ystävilleen. Toivottavasti et sielä huuruisessa kammiossasi runkatessa saa päähäsi hankkia asetta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.4.2009 16:21
Kyllä elämässä kannattaa välillä panostaa muuhunkin kuin naisiin. Itsekin harrastan tiedettä. Mm. kvanttiteoriaa, neuropsykologiaa ja viimeisimpänä villityksenä tilastomatematiikka, jota tosin voin hyödyntää osittain työssänikin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.4.2009 18:47
Mikään ei ole niin terapeuttista kuin Hawkingin teoria kvanttifysiikasta ja kaiken olemuksesta. Tsemppiä sulle elämääsi ja toivottavasti löydät oman paikkasi maailmankaikkeudessa=)
T: Nainen -81
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.4.2009 21:13
Niin no tuskinpa fysiikasta oli kyse. Ei niitä teorioita nimittäin mietitä vaan lasketaan... Välillä oikein sormet vuotavat verta iltaisin. :/
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.4.2009 02:22
Tiedän... Sille ei vaan voi mitään, että ajattelee ja pohtii kokoajan.
Minä en kyllä pohdi mitään naurettavia Hawkingin mietteitä, koska ne ovat niin ääriä - banaaleita tähän hetkeen - näille ihmisille. Antaa niiden olla.
Mielummin pohtii sitä miksi ihminen käyttäytyy kuin ihminen.
Tiedenörtit on tavan tylsiä avaruudellisten lässynlään kanssa. Ovat vain tylsiä ja ikäviä WOWia pelaavia. Ei mitään uutta. Ei kykyä kertoa esim. naiseudesta mitään.
Itse en ole sellainen. Minä olen tutkimukseni oma esimerkki, oman elämäni sankari näissä kirjaimissa... Kirjani päähenkilö.
Se on elämäni.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.4.2009 09:10
Jännä juttu... just ajattelin teorisoijien ja "realististen" ihmisten suhdetta maailmaan ja ajattelin, kuinka onnetonta kaikki on...
Pohtijoilla on tarjota aivan mahtavia, irrallisia teorioita ja ideaaleja, mutta toisten ihmisten on niin vaikea niitä noudattaa.
Itse olen aivan samanlainen pohtija ja mielikuvituksessani eläjä, on vain niin paljon helpompaa luoda sääntöjä ja mistään muusta riippumattomia ideaaliskenaarioita. Kuitenkin nyt muutaman karun realiteetin ja elämän muuten vain iskettyä silmille huomaan itsellänikin olevan vaikeuksia noudattaa omia aatteitani.
On tääkin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.4.2009 10:20
Älä tee elämästä niin vaikeaa ajattelemalla niin paljon. Joskus se aika loppuu kaikilta niin kannattaisiko edes yrittää nauttia siitä...?
Vastaa kommenttiinPakkaa kirjas ja matkusta jonnekin palmun alle niitä lukemaan, voit ehkä jopa tutustua uusiin ihmisiinkin samalla.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
8.4.2009 18:24
Mäkin kärsin huonosta itsetunnosta. Oon saanut sen onneksi parantumaan yksinkertaisesti hokemalla itselleni että olet kaunis ja hyvä ihminen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.4.2009 18:44
^ Olet ruma ja huono ihminen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.4.2009 18:37
Tiedenörttejä hotimpia ei olekaan!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.4.2009 22:40
Ehkä noi asiat lähtee vielä purkautumaan. Tuo kuvailemasi maailma vaan on turhan yksinäinen, en usko että siinä kukaan käsittelee mitään asioitaan. Murheet pitää käsitellä ennen kuin voi jatkaa kohti uusia seikkailuja.
Vastaa kommenttiinPanosta rakkaisiin ihmisiin ja ystävyyssuhteisiin. Tsemppiä.
Vastaa kommenttiin