Olen jo aikuinen. Silti minua jännittää kovasti, että mitä saan joululahjaksi. Aikuisena olemisessa on se huono puoli, että ei saa enää niin kivoja joululahjoja kuin lapsena eikä niitä lahjoja tule yhtä paljon kuin lapsena. Ihan totta, kyllä lapsena oli paljon kivempaa saada lahjaksi leluja kuin nyt aikuisena joitain vaatteita ja suklaarasioita.
Vihaan siis sanalla sanoen vihaan vittumaista, kyyläävää ja ylimielistä työkaveriani. Äijä kuvittelee olevansa esimiesasemassa, vaikka on samallainen duunari kuin me muutkin. Mies pompottelee, arvostelee ja komentelee kaikkia työkavereitaan, minut mukaanlukien. Laitoin äijän jogurttiin laksatiivia, siinä toivossa että olisi pois töistä sairaslomalla edes paripäivää.
Näin kun se ruokiksella söi 'myrkytetyn' jogurtin. Laiton sen verran paljon laxoberon-tippoja, että varmasti paska lentäis, mutta se perkele tuli töihin seuraavana aamun ihan normaalisti, ei edes valitellut mitään.
Päätin antaa asian olla ja yrittää vaan sietää sitä perkeleen ruumiillistumaa.. Ei tarvinut kauaa odottaa, kun selvisi että mies oli kavaltanut rahaa työnantajalta ja sai samantien potkut. Hyvä niin! En silti kadu äijän myrkyttämistä.
Kyylään poikaystäväni exän kuvia irc-galleriassa säännöllisen epäsäännöllisesti. En ole mustasukkainen, haluan vain tietää millaisen henkilön kanssa poikaystäväni oli ennen minua, olen utelias. Pian heidän eronsa jälkeen sinne oli ilmestynyt uusia pusukuvia (=muija jättänyt kenties toisen miehen takia?), sitten se oli sinkku, sitten luki taas on seurustelee, sitten taas sinkku, sitten on pientä säätöä ja nyt se muija on paksuna ja edelleen sinkku. Helvetti mikä huora. Käy ihan sääliksi poikaystävääni, sillä tiedän että hän rakasti exäänsä todella, ennen kuin muija sitten päätti lempata hänet vuoden suhteen jälkeen pelkällä tekstarilla.
5 vuotta olen ollut yhdessä nykyisen tyttöni kanssa ja nyt tuli 3 kuukautta täyteen ilman seksiä. nyt tiedän selkeästi mitä tarkoittaa ku ajatteleen vaan vehkeillään, en ole edes sinkkuna ollut näin kauaa ilman ja nyt mietin joka hetki kaikkia kaksijalkaisia kanoista tikapuihin. onko pettäminen ainoa vaihtoehto...
Erosin mukavasta naisesta, koska hän oli sohvaperuna ja itsensä säälijä.
Pahinta etten koskaan vienyt ns. häntä näytille koska oli tukevahko.
Häpesin ja myös julkisesti ajattelin että mitä ihmiset luulevat kun näkevät meidät yhdessä, toivottavasti hän löytää oman puoliskonsa joskus, itse porskutan lumpusta lumppuun suhteen jälkeen. Ei harmita pätkääkään kyllä.
Vituttaa olla töissä. Toivon, että vanhempani kuolisivat, jotta saisin perinnön. Sisarukset samalla ettei tarvi jaella rahoja moneen osaan. Kaikki minulle heti!
Olen avoliitossa, yksi lapsi, mutta rakastunut toiseen. Vittu kun on vaikeata erota.
Olen kova ja ehdottoman hetero rock-äijä. Olen aina halveksinut kaikkea "nami-nami-poppista" ja hinttien discoiluja. Joku vitun Antti Tuisku esimerkiksi on ollut minulle punainen vaate siitä lähtien, kun kyseinen siloposki löi itsensä läpi Idolsissa.
Nyt on kuitenkin tapahtunut sellaista outoa, että olen tykästynyt pariin Antin uuteen kappaleesta ihan hurjasti. Jotenkin ne on vaan jääneet päähän soimaan sillai mukavalla tavalla ja tuoneet sellaista ihanaa positiivista energiaa miun olemisseen.
Mutta en minä nyt perkele vieköön kenellekkään tutulle menisi tätä asiaa tunnustamaan.
Tallennan netistä koneelleni kauniiden naisten kasvojen kuvia jotta voin katsella niitä ja tulla hyvälle mielelle. Kaverini tallentavat pornokuvia mutta en ole niistä niin kiinnostunut.
Otin silikonit. Työpaikallani kehun pienirintaisia asiakkaitani siroiksi ja harmittelen heille, kun en itse voi käyttää asiakkaan sovittamaa mekkoa / paitaa / asua rintojeni vuoksi. Esitän asiakkaille, että haluaisin olla pienirintainen.
En ole koskaam harrastanut seksiä. Se ei vain kiinnosta minua.
Noin vuosi takaisin paras kaverini alkoi seurustelemaan ja tapasin kaverin tyttöystävän kautta unelmieni naisen; ujon, kiltin, hauskan ja seksikkään blondin.. Harmittaa vain suunnattomasti, että en tuota silloin tajunnut ja kohtelin tätä tyttöä ehkä hieman tylysti ja jotenkin, ehkä pelottikin, koska en ennen ollut seurustellut ja tyttö oli kahden kesken melkoinen nymfo ja jopa rivo. Lopulta päädyin keväällä hylkäämään hänet, vaikka rukoilikin minua jäämään, syynä oli siis oma ujous, joka oli turhaa,ja vaikutti siihen, että exäni oli ehkä karvan verran laiskakin kotitöiden suhteen.. Lisäksi olen puhunut kyseisestä tytöstä paskaa selän takana ja jotenkin menin sitten sanomaan uudelle ihastukselleni (josta ei sitten mitään tullut), että petti minua.. No nyt vasta yli puolen vuoden jälkeen suhteen loppumisesta olen tajunnut, miten ihanan asian menetin tyhmyyttäni ja, että tuskin löydän ikinä mistää vastaavanlaista "pakkausta"..
Tuskinpa minua enään takaisin huolii...
Olen koukussa netin kinkypalstoihin, joissa esiinnyn sekä ankarana dominana, että ujona subina. Haaveilen koko ajan kaikenlaisista kinkyleikeistä, vaikka olen oikeassa elämässäni kiltti ja hiljainen, ahkera työntekijä, hyvä ja uskollinen aviovaimo ja äiti. Milloinkahan paljastun?
Kävin paneen eksääni poli vuotta uuden suhteen alkamisen jälkeen. Piti jotenkin saada asia vaivaamasta. Toivottavasti onnistui.
Haaveilen päivittäin suuseksistä esimieheni kanssa.
Näen päivittäin (jopa töissä) päiväunia siitä kuinka hän upottaisi kasvonsa haaraväliini...
Hänen takiaan tunnen jatkuvaa panetusta töissä!
Lähestymme vuoden pimeintä aikaa ja valoisuutta lisäävästä lumesta ei ole ainakaan täällä Helsingin seuduilla tietoakaan. Lumen sijaan on tihrustanut vettä, joka tekee ympäristöstä vieläkin hämärämpää. Nämä olosuhteet eivät ole kaikille herkkua, mutta minäpä olenkin keksinyt itselleni uuden ja jännittävän harrastuksen, jonka parissa olen saanut uutta valoa elämääni. Minä olen alkanut vakoilemaan ulkoilevia ihmisiä Keskuspuistossa!
Vakoilullani ei ole mitään tavoitetta, eikä siihen liity mitään seksuaalisia perversioita, kuten että vaikkapa huohottelisin tai vetelisin käteeni, kun olen vakoilemassa sauvakävelyllä olevia naisia. Pois se minusta! Minä en ole mikään pervo! Minä katselen ihan muutoin vaan sieltä pusikkojen seasta, kun toiset menee ohi, eikä siinä varmaan edes ole mitään laitontakaan. Saanhan minä tai kuka tahansa muukin olla siellä puskien seassa tummiin vaatteisin pukeutuneena.
Kaikkein jännittävintä tuossa touhussa on, kun koittaa päästä huomaamatta mahdollisimman lähelle polun vartta kyttäämään, kun joku menee ohi. Tulee ihan samanlainen olo kuin joskus lapsena omenavarkaisilla. Erityisen jännää on se, kun joku munee koiran kanssa ohi. Silloin melko usein koira huomaa, että metsässä on joku, mutta koiran omistajaa lähinnä ärsyttää, että mitä se koira jää sinne kyttäilemään ja haistelemaan metsän ilmaa... Naurattaa ihmisten sokeus välillä.
Monia saattaa ihmetyttää, että miten joku aikunen iso äijä viitsii tuollaista. Eihän ne muiden itse keksimät harrastukset aina niin fiksuilta heti vaikuta, kun niistä ensimmäistä kertaa kuulee, mutta olen silti vakuuttunut, että tämä terapeuttinen harrastukseni estää sen, että sekoisin totaalisesti tähän pimeyteen ja rupeisin tekemään jotain ihan outoa.
Laitoin laksatiivia petturi exäni konjakkipulloon. Hän sai kuulemma äkillisen ripulikohtauksen jonkun hoidon ollessa kylässä. En tiedä kerkesikö vessaan vai tuliko löysät housuun. Tunsin huonoa omaa tuntoa tekosestani vaikka ystävät sanoivat sen olleen ihan oiken sille sialle.
Olin viime kesänä röökillä kun kuulin kaverin(asuu vieressä,samassa talossa)ikkunasta musaa. Pikku jurrissa ajattelin oikaista suoraan kaverin parvekkeen kautta sisään, mutta loikka jäi pikkusen lyhyeksi ja jäin roikkumaan kaverin parvekkeenkaiteen alaputkeen käsien varassa. Pahinta oli, että kylpytakki oli korvissa kun jäi kukkalaatikon koukkuun juntturaan. Siinä sit roikuin perse paljaana kaiteessa aisa tietenkin kaverin alakerran ikkunaan päin. Adrenaliini syöksyn iskettyä sai kammettua itseni kaverin partsille just ennen kun alakerran äijä ampui omalle partsilleen kyselemään kummia. Ei ole kuulemma vieläkään paljastunut kuka oli paljastellut itseään sinä heinäkuun iltana. SE OLIN MINÄ VITUN NUIJAT!
Tykkään kyllä yleensä koirista ja kissoista. Se, mikä kuitenkin tökkii, on jos alan seurustelemaan jonkun naisen kanssa ja tällä on koira tai kissa. Mikään ei vituta niin paljon kuin se, että kun koittaa viedä suhdetta "seuraavalle asteelle", niin joku elukka on nurkissa kyttäämässä. Tai sitten, jos ollaan minun luonani ilman sitä vitun elukkaa, niin sitten pitää lähteä kesken herkän vaiheen sitä ruokkimaan tai ulkoiluttamaan. Jos minä haluaisin seurustella jonkun kanssa, jolla on koti täynnä huollettavia ja töllistelijötä, niin yhtä hyvinhän minä sitten voisin jonkun pieniä lapsia omaavan YH-lorton kanssa alkaa juttusille. Niiltä sentään riittää ja niiltä saa yleensä aika hyvin pilluakin.
Edellisellä seurustelukumppanillakin oli lemmikkinään sellainen helvetin villakoira, joka otti minut vielä joksikin idolikseen. Istuikin aina syliini ja tunki minun ja emäntänsä väliin, jos yritimme olla vierekkäin. Ämmä vaan nauroi, että miten hömppä ja hassu se vitun mustasukkainen hurtta oli olevinaan hänen mielestään. Itseni teki lähinnä mieli vääntää siltä ärsyttävältä otukselta niskat nurin, mutta eihän sitä saatanan rakkia saanut mihinkään edes siirtää tai komentaa, kun sen piti saada tuntea olevansa niin hyväksytty. Sänkyynkin sen vitun koiran piti saada tulla, vaikka minusta on suorastaan pervoa nussia sängyssä, missä on haiseva rakki seassa köllimässä.
Kostoksi tästä kaikesta itselleni aiheutuneesta riesasta ja mielipahasta, aloin tekemään sille otukselle kaikenlaista pientä jäynää aina, kun ämmän silmät välttivät. Tökin sitä yllättäen sormellani kylkiluiden väliin tai potkasin kevyesti persuksille. Kopsautin luunapin tai räpsäsin kuminauhalla kuonolle. Makkaraa syödessäni ja koiran tultua kerjäämään sipaisin vahvaa sinappia sen nenälle ym. yhtä kehittävää. Kaikkein kummallisin homma oli kuitenkin, että elukka suhtautui noihin temppuihini suurella huumorilla ja siitä tuli entistä parempi kaveri minulle. Itseänikin alkoi elukan persoona huvittamaan.
Lopulta homma meni siihen, että seksi tämän silloisen seurustelukumppanin kanssa jäi lähes kokonaan koiran läsnäolon aiheuttamien erektiohäiriöiden vuoksi ja kävinkin sielä lähinnä sen koiraa härnäämässä, mikä olikin ihan hauskaa hommaa. Ainoa harmi oli lopulta, että ämmän läsnäolo pilasi koiran kanssa peuhaamisen ja usein, kun meno oli juuri hauskimmillaan pilasi naisen vastenmieliseksi muuttunut lähentelyt kaiken hauskuuden. Homma päätyi lopulta eroon ja minulla on ollut sitä koiraa todellakin ikävä.
Mä oon niin rakastunu. Hieman vanhempaan mieheen eli nelikymppiseen..
