Rippituoli

Olemme päällepäin erittäinkin lapsinegatiivinen ja vauvavastainen pari; välttelemme juhlia, joissa tiedämme olevan lapsia paikalla ja kävelemme pois, mikäli keskustelu kääntyy lapsiin. Olemme näennäisen ylpeitä elämäntilanteestamme (iso omakotitalo, 2 autoa ja molemmilla hulppeat palkat) ja vapaudestamme (johtuen lapsettomuudestamme). Myös töissä kaikki kollegani tietävät lapsivastaisuudestani; olen jopa pomolleni sanonut että en aio koskaan hankkia lapsia. Ja tadaa – tänään pitäisi aloittaa uusi laatta pillereistä mutta yhteisestä päätöksestä en aloita. Alea jacta est, ehkä olen jo maho mutta jos ei lottoa, ei voi voittaa. ;)

Oli taas niin kivat ilmat viikonloppuna, että lähti tuo kaljoittelu lapasesta. Armoton krapula päällä. Vääntäydyin kuitenkin toimistolle leimaamaan itseni töihin. Ei tässä kyllä työnteosta tule mitään, selailen vaan nettiä ja tsekkailen ohi kiitävien toimiston naisten perseitä. Onneksi palkka kuitenkin juoksee.

En ole lainkaan tyytyväinen vartalooni.

Aina, kun jossain on peili, pakko katsoa ja ajatella että "hyi saatana, miten voit olla tuon näköinen?". Olen myös kateellinen noille itseäni 7 vuotta nuoremmille teineille, kun ne on niin timmejä? Hei haloo, miks mun pitää olla kateellinen lapsen vartalosta?! En oikeasta sellaista edes haluaisi. Joskus myös kun harrastan seksiä miehen kanssa, voin ihan kesken seksin alkaa ajattelemaan että miten ihmeessä tuokin suostuu koskemaan muhun, mähän olen miljoonasti rumempi kuin se? Tosin en näytä fiiliksiäni, koska en oo/en halua olla mikään huono sängyssä.

Mutta joskus pystyn tiedostamaan sen faktan, että en mä niin karun näköinen ole oikeasti. Ja jos mulla olisi poikaystävä, niin olisin oikeastaan aika tyytyväinen vartalooni. Ristiriitaista, eikö totta? Miten voi näin itsenäisen ihmisen itsetunto riippua siitä, onko sillä miestä kehumassa sitä joka päivä vai ei?!!? ARRGGHH. Huonosta itsetunnosta ja tyhmästä päästä kärsii kyllä joskus oikeesti koko ruumis. Näytän ilmeisesti siltä, että yhdeksi yöksi kelpaan hyvin, mutta seurusteluun oon sitten liian läski. Kiitti vaan vitusti. Vai onks ne niitä miehiä, jotka oikeasti tykkää muodokkaista/kurvikkaista tytöistä, vaan eivät kehtaa tunnustaa sitä muille/itselleen? Tai sit ne on niitä miehiä jotka ajattelee, että reikä se on rinkelilläkin.

Mutta hei, katsellaan 6kk päästä ku oon timmi! Silloin mä muistan, että koska sä et kelpuuttanut mua seurusteluun, niin nyt ei heru kyllä yhtään mitään muutakaan! Sit mä aion vaan bailaa ja pitää hauskaa kavereiden kanssa ja miehet voi painua vittuun!

Joo, ja sori KIELI OPPI VIRHEISTÄ. Helpottihan tää nyt vähän.

Ihastuin keväällä 23-vuotiaaseen naiseen.

En kertonut hänelle olevani naimisissa. No ajattelin, että olen valmis jättämään kaiken tytön takia. Ja kerroin olevani naimisissa ennen kuin olisin mennyt sänkyyn hänen kanssaan. Tyttö meni sekaisin tästä, eikä sitten antanut ja suhde kariutui. Hän vannotti, että en enää murtaisi kenenkään nuoren naisen sydäntä samalla tavalla ja pysyisin uskollisena.

Myöhemmin sain tietää, että oikeasti tyttö ei ollut kuin seksin tarpeessa ja muutenkin vähät välitti monesta asiasta. Jos en olisi kertonut vaimostani, niin olisin saanut miten paljon vain.

Olen sen jälkeen nainut tyttöä nuorempia tyttöjä kasan ihan kostoksi (jotta annettu lupaus menisi mahdollisemman usein rikki), paitsi yhtä huoraa(24v), joka oli todella upea ja näin ollen piti 'tutustua' ja paitsi yhtä kotirouvaa, jonka sain kiinni miehensä pettämisestä. Enää en kerro olevani naimisissa -oikeaa ikääni en tietenkään kerro yhdellekään. Kaikki luulevat minun olevan nuorempi. Jatkan niin kauan kuin pystyn.

Ensimmäistä kertaa elämässäni sorruin yhdenillanjuttuun ja sen onnistuin viettämään 37-vuotiaan miehen kanssa. Luulin häntä kolmekymppiseksi, mutta olen selvästikin surkea tunnistamaan miesten ikiä. Noh, ei kai se niin tarkkaa..

Olen rakastunut poikaan jonka olen tavannut kerran.
Pojalla on tyttöystävä, enkä siis voi tehdä asialle mitään, enkä varmaan uskaltaisikaan tehdä vaikka tilaisuus tulisi. Tuskimpa edes muistaisi minua.

Pahinta kuitenkin on että olen onnistunut tutustumaan moniin pojan ystäviin toivoen, että tutustuisin heidän kauttansa häneen. Stalkkaan häntä facebookissa, ja vaeltelen hänen kotinsa lähistöllä "lenkillä" jos vaikka sattuisin törmäämään häneen. Tiedän hänestä melkein kaiken mutta hän ei edes tunne minua.

Ahdistaa ja ärsyttää, mutta minkäs teet kun olen hullu.

Sain potkut johtajapositiosta 5 raastavan ja työntäyteisen vuoden jälkeen. Ärsytin monia firman konsernijohdon ihmisiä, ja he maksoivat minulle vuoden palkan päästäkseen eroon minusta. Nykyinen paikkani, josta kiitos turhasta työsuhdeautosta luopumisen ja keventyneen verotuksen, saan nettona melkein samat, on helppoa kuin heinän teko. Ehdin hoidella työaikana kaikki omat asiani, tsekata säännöllisesti sähköpostit, huuto.net-kohteeni ja treffisivustot. Silti minua pidetään todella aikaansaavana ja pätevänä henkilönä. Salaa haaveilen vaativammasta pestistä, mutta pelkään uhraavani taas koko elämäni työhön.

Lyhyt mutta intensiivinen parisuhteeni päättyi monen mutkan jälkeen kesällä. Rakastan häntä yhä, ja kroppani on ihan jumissa yrittäessään päästää irti. Mies haluaisi olla ystäviä, mutta sitä iloa en hänelle halua antaa. Liika kontaktointi satuttaisi enemmän kuin auttaisi, vaikka kaipaan häntä kovasti.

Pelkään, etten ehdi tehdä enää lapsia, koska parisuhde puuttuu. Taisin tuonkin sössiä kiirehtimällä ja painostamalla liikaa.

Minulla on hiton vahva läskifetissi.

Kaverini erosi tyttöystävästään ja kärsii nyt puutetta, annoin hänen käydä panemassa vaimoani pientä maksua vastaan. Vaimoni luulee, etten tiedä asiasta.

Viime keväänä äitini oli ulkomaanmatkalla ja olin yksin kotona viikon. En mennyt koko viikkona kouluun, treeneihin tai yhtään minnekään. Katsoin putkeen leffoja ja söin pakasteruokia. En kertonut kellekään, että laiskottelin koko viikon. Jälkikäteen ilmoitin kouluun ja treeneihin olleeni angiinassa.

Petin miestäni. Hän antoi anteeksi. Olen edelleen ahdistunut ja kadun tätä asiaa lopun elämääni. :/ Mutta olen kuitenkin ansainnut tämän. :(((
Annankohan anteeksi itselleni koskaan...

Tapailen ihanaa miestä mutta hänen selän takana tapailen myös ihanaa perheellistä miestä. Tiedän tekeväni väärin, toisella on kuitenkin perhe, mutten voi itselleni mitään. Seksi hänen kanssaan on aivan MAHTAVAA!

Tutustuin tähän mieheen n. 2 vuotta sitten. Välillämme oli alusta asti uskomatonta kemiaa ja meistä tuli hyvät ystävykset. Eipä aikaakaan kun huomasimme olevamme enemmänkin kuin kavereita, vaikka omalta osaltani olinkin hyvässä parisuhteessa. Henkisellä tasolla petin miestäni monta kertaa. Harkitsin hyvän ja tasapaksun parisuhteen jättämistä ja heittäytymistä tämän toisen matkaan. Koskaan en kuitenkaan tehnyt sitä.

N. vuosi sitten paineet ystäväni ja minun välilläni kasvoivat niin suuriksi, että päädyin pettämään poikaystävääni muutaman kerran. Seksi oli aivan loistavaa. Morkkis oli kuitenkin molemmilla niin suuri, että välit viilenivat vähäksi aikaa ja päätimme lopulta jatkaa taas ihan kavereina ja niin se on sujunut jo melkein vuoden. Ongelmani on, että tämä mies alkoi vähän aikaa sitten seurustelemaan toisen tytön kanssa ja olen siitä helvetin mustasukkainen! Olen alkanut taas ajattelemaan miestä muunakin kuin ystävänä ja näen hänestä märkiä unia melkein joka yö. Eniten ärsyttää, että tiedän, etten luultavasti ajattelisi näin, jos mies olisi edelleen sinkku, vaan tuntisin häntä kohtaan vain hyvää kaveruutta.

Olen pettänyt vaimoani useamman kanssa. Viimeisestä ei ole kovinkaan paljoa aikaa. Nyt vaimoni on alkanut vihjailla, että haluaisi ryhmäseksiä tai parin vaihtoa. Ja vittu olen itse mustasukkainen.

Haluan tunnustaa sen että minulla on vaikeuksia pysyä yhden naisen kanssa.. Koskaan en ole pettänyt vaikka lähellä on ollut, mutta montaa hyvää suhdetta on kaatunut juurikin siihen, et haluan vaihtelua.. Tuntuu, et ois pakonomanen fiilis olla jossain treffipalvelun sivustolla hakemassa seuraa, siis silloin myös kun olen suhteessa.. Vuodenmittainen kihlauskin on purkaantunut juurikin sen takia.

Kun kaverini kyselevät, mitä he ovat humalassa ollessaan tehneet, jätän joitakin asioita kertomatta.

Mulla on ollu BJ-suhde erään pojan kanssa jo vuoden. Olen kaksnaamainen perheelleni.

Poikaystäväni kiihottui näkyästi Jersey Shoren paljastavasti pukeutuneista naisista ollessaan pienessä humalassa. Olen syvästi järkyttynyt, enkä voi kertoa asiasta edes ystävälleni, jolle kerron kaiken.

Valehtelin hakemaani työpaikkaan, että sainkin jo työtä muualta. En oikeasti kehdannut sanoa, että palkka on huono ja työmatka liian pitkä.

Olisi vaan pitänyt kysyä paremmin, millainen palkka..

Soitan prepaidista häirintäpuheluita exälleni.