Rippituoli

Kuulun kokoomusnuoriin ja vasemmistonuoriin samaan aikaan. Eikä kukaan ole huomannut mitään.

Vihaan tupakoivia naisia, joita valitettavasti on jo liikaa ja lisää tulee. Kerran kävin paskalla ja hieroin puolitutun (nuoren) naisen filttereitä paskaisilla sormillani, kun tämä lähti jonnekkin. Mitäs jätti askinsa lojumaan. Ja ylipäänsä, hyväksyn mieheltä jotenkin, jos duunari vetää kahvitauollaan (itsekkin poltan ainakin kännissä, yritän lopettaa).

Mahtoi olla hyvä aromi, mutta ei varmaan huomannut kun oli paskaa kiskonut jo monta vuotta. Ja te, teinitytöt, jotka harkitsette alkavanne tupakoimaan, niin miettikääpä tätä, että lähes kaikille kavereilleni tupakoiva nainen on turn off, eli savuttomilla on paljon kovempi vienti. Itse otin mielummin hiukan laiskansitkeän, muuten ok naisen kuin tervatynnyrin, joka ehkä muuten olisi ollut yhtä hyvä ja ulkonäöltään jopa kiinnostavampi, mutta katsotaan 10vuoden päästä ja koitetaan, kumpi juoksee tunnin aikana enemmän.

Käytän vaimoni alushousuja hänen ollessa pois kotoa. Tuntuvat kiihottavilta.

Otin 15 vuotiaana kännissä Bulgariassa tatuoinnin reiteeni ja joo kyllä vähän kaduttaa.. kerroin siitä vasta täysi-ikäisenä äidilleni :D Kuva ei ole mikään mairitteleva, mutta olisin voinut pahemminkin valita.

Vihaan miestäni. En ymmärrä mitä olen ikinä hänessä nähnyt. Vastenmielinen tapaus joka kannalta katsottuna. Lasten takia koitan jaksaa.

Yritin laihduttaa terveellisin keinoin neljä pitkää vuotta. Koskaan en onnistunut. Viikko sitten kyllästyin olemaan ylipainoinen, ja lopetin syömisen lähes täysin. Minulla on jatkuvasti nälkä, mutta se on sen arvoista. Olen laihtunut jo viisi kiloa, enää kaksi, ja olen tyytyväinen.
Väitän kaikille, että syön kyllä normaalisti ja olen laihduttanut enemmän liikkumalla kuin syömisen lopettamisella. En jaksa kuunnella keneltäkään sitä "sulle tulee vielä anoreksia" -paskaa.

Kuuntelen vain naislaulajien biisejä, koska kuvittelen olevani heidän äänensä ja yksin playbackina tanssin ja olen julkkis. Siistii.

Tapailen miestä ja tuntuu ettei hän ole minulle se oikea. Eniten häiritsee pakeneva hiusraja, huumorintaju ei mene yks yhteen emmekä naura yhdessä paljon, meillä on melko erilainen elämäntyyli eikä hän oikein ymmärrä minua. Hän on perus äijä eikä ymmärrä taiteellisia harrastuksiani ja tunnelmaa/elämyksiä jota kaipaisin. Meillä on kuitenkin mukavaa yhdessä, osittain samanlaiset harrastukset ja ulkonäkö miellyttää muilta osin. Kerran kun tuli väliaikainen ero niin olin surusta rikki ja paluu yhteen oli ihanaa. Nyt taas tuntuu välinpitämättömältä. Tapailen häntä ja samaan aikaan etsin uutta. Ehkä hänkin tekee samoin, ei voi tietää. Mutta toisaalta on mahdollista, etten löydäkään parempaa ja elämme onnellisina elämän loppuun asti. Joten miksi ottaa negatiivista asennetta puheeksi kun mitä tahansa voi kuitenkin tapahtua? Mutta, pidän häntä kuitenkin varalla ja se on väärin mutta en osaa kokonaan pistää poikkikaan.

Kiihotun aivan älyttömästi homopornosta!

Lisäksi valehtelen jatkuvasti asioista, joista minun ei tarvitsisi valehdella. En tiedä miksi teen sitä.

Tapasin krapulassa naisen baarissa ja menimme naisen luo. Ilta oli mukava ja otimme vaatteet pois sängyllä. Nainen sanoi menevänsä suihkuun ja minä jäin odottamaan. Yhtäkkiä mahassa alkoi tapahtua ja paskoin sängylle. Lähdin äkkiä sitten puettuani vaatteet päälle enkä jäänyt odottamaan mitä tapahtuu.

Olen nuori nainen. Rakastan miehiä. Katson kiinnostavia miehiä joka paikassa ja mietin että millasta niiden kans olis olla sängyssä. Ihastun helposti ihmisten ominaispiirteisiin. Minulla on ollut monia ja moni tietää sen. Mua se ei haittaa millään tavalla. Ongelma vaan on se, että jos on liian helppoa, niin heivaan ja siirryn seuraavaan ja tämäkös mua ottaakin päähän.

Tunnustukseni on, että minulla on sellainen syömishäiriö, että haluaisin syödä melkein koko ajan. Vaikka minulla ei olisi edes nälkä, niin silti tahtoisin vain syödä ja mietin lähes koko ajan, että mitä söisin seuraavaksi. Sen vielä jotenkuten ymmärtäisin, että mieleni tekisi syödä koko ajan karkkeja, suklaata ja muita herkkuja, mutta kun usein haluan syödä koko ajan "oikeaa" ruokaa. Esimerkiksi äsken söin viisi voileipää ja ison banaanin, niin kuitenkin tahtoisin syödä lisää, vaikka ei ole edes nälkä. Kaiken lisäksi olen sairaalloisen ylipainoinen.

Ollessani peruskoulun yläasteella luokallani oli kaksi poikaa, jotka haukkuivat minua koko ajan homoksi, homopojaksi jne. Muutama päivä sitten sain tietää, että nuo kaksi kiusaajaani ovat nykyään itse homoja ja seurustelevat keskenään. Itse olen kihloissa naisen kanssa, parin kuukauden kuluttua menemme naimisiin ja ensi kesänä syntyy esikoisemme. Naurattaa ajatella niitä minua homoksi haukkuneita luokkatovereitani kun minä jo kouluaikana selvästi näin heistä, että he ovat ilmiselviä homoja, koska puhuivat koko ajan homoista, homoilusta ja siitä, että kuinka ällöttävää homous ja homoilu heistä on. Taisivat raukat jo silloin salaa homoilla keskenään.

En halua ikinä mennä naimisiin. En halua ikinä lapsia. Haluaisin olla sinkku, vaikka mulla on hyvä avomies. Ahistaa taas olla suhteessa. Se tulee aina se ahistus parin vuoden jälkeen. Lisäksi oon aivan helvetin laiska paska. Koko ajan vaan väsyttää. Haluaisin vaan nukkua. VIHAAN ruoanlaittoa ja siivoamista. Mikään ei kiinnosta. En haluais mennä töihin IKINÄ. Kyttään exää netissä vaikka ite jätin sen. Eipä muuta tähän hätään...

Toisinaan toivon, etten olisi koskaan lisääntynyt. Lapset 4v ja 7v ja riitelevät niin saatanasti kaiken aikaa, plus se etteivät tottele mitään ja käyttäytyvät kuin siat. Mitään mielenkiintoisimpia työtarjouksia en voi ottaa vastaan eikä vittu pääse edes tupakalle ilman että jompikumpi roikkuu ovenraossa. Oikeasti olen hyvä äiti mutta aivan liian kiltti. Siksihän noista on piruja tullutkin. Mieheni on yrittäjä ja viikot poissa kotoa ja olen aina ollut kotona noitten pikkuriiviöitten kanssa..haluaisin harrastaa, käydä teatterissa, töissä, matkustella..päivät jaksaa vain sen voimalla että illalla säädylliseen aikaan voi taas avata bissen. Siis vielä alkoholisoitumassa kaiken lisäksi. Vittu mitä paskaa. Lisääntykää vaan ja täyttäkää maa, jos olis ollut krisatallipallo niin ainakin yksi vähemmän olis riittänyt!!!

Synti tai ei, mua ei kiinnosta syödä kunnolla. Eli en nauti syömisestä ollenkaan ja syön kaikkea kevyttä. Elän pääsääntöisesti ruisleivällä, piimällä, salaateilla ja hedelmillä. En silti ole mikään anorektikko.
En kehtaa syödä missään ravintoloissa muiden nähden, olen ujo.
Vihaan karkkeja, keksejä, sipsejä ja muuta epäterveellistä paskaa.
En myöskään osaa mitenkään rentoutua, mulla täytyy aina olla jotain tekemistä.
Mua inhottaa lihavat ihmiset, ne ovat kuvottavan näköisiä.
Kiitos ja anteeksi.

panin viikon sisällä kolmea ystävääni - yksi oli varattu (naimisissa), yksi eronnut ja yksi vapaalla jalalla. Olen edelleen jokaisen kanssa tekemisissä.. Alkoi jo moraali olemaan tiukalla kun mietti että nuolin kaikkien pilluja..kaksi maistui tosi hyvälle, kolmas oli vähän liian virtsan makuinen johtuen karvoituksesta....

Tein koulussa puolivakavan kepposen, piilotin yhden tarpeellisen kapistuksen. Asiasta kuulusteltiin koko luokkaa yhdessä ja lähes kaikkia yksitellen. Muutamaan päivään ei syyllistä löytynyt, mutta sitten eräs poika tunnusti teon. Hän sai jälki-istuntoa ja ehkä jonkun muunkin rangaistuksen.

Minua on tämä vaivannut jonkin verran ja jos joskus vielä näen Esan, niin varmaankin tunnustan pelkuruuteni hänelle.

Olen seksuaalisesti erittäin aktiivinen. Haluan leikkiä ja kokeilla, siellä ja täällä. Mieheni taas tyytyy vähempään joskus, jos silloinkaan ja mielikuvitus ei riitä eikä rohkeus. Vaikka kuinka rakastankin niin turhauttaa, turhauttaa niin paljon. Olen yrittänyt puhua ja suostutella mutta miten sanoa toiselle, että olet tylsä, avaudu, jos sitä ei itse huomaa eikä se kiinnosta. Unelmoin ajoittain viriilistä fuckbuddysta jonka kanssa rietastella sisällä ja ulkona, illoin ja aamuin.
Kun joku joskus saapuisi aisa ojossa, vähät välittämättä näkeekö naapuri, repisi vaatteet kuin eläin ja panisi. Roiskisi ja sottaisi välittämättä mistään tai kestään muusta kuin minusta ja itsestään.
Pettää en halua mutta voi kun elämä olisi edes hetken kuin pornofilmistä.

Turhautunut avautuminen, kiitos.

Jätin naisen 6kk seurustelun jälkeen vain siksi, koska sen pillu haisi niin pahalle.

ps. viisastelijoille tiedoksi: kyse ei ollut huonosta hygieniasta vaan kyseisen ihmisen ominaishaju oli niin vastenmielinen. Ei vaan kemiat kohdanneet...
ps2: olen haistellut aika monen naisen alapäätä, joten tiedän mikä on normaalia.