Rippituoli

Olen rakastanut samaa miestä yli 10 vuotta. Emme ole koskaan seurustelleet, mutta jo vuosia sitten ystävyyssuhde muuttui varsin fyysiseksi ja muutenkin varsin rakkaussuhteen tyyliseksi omalla tavallaan. Kumpienkin sen hetkiset suhteet ovat jatkuneet tahoilaan näinä vuosina, mutta aina nähdessä (tosin vain muutaman kerran vuodessa) olemme palanneet yhteen ja olleet enemmän tai vähemmän fyysisesti yhdessä sen ollessa vain mahdollista. Yhteyttä on myös pidetty tiiviisti näinä vuosina.

Varsinkin nyt ykskaks molempien ollessa sinkkuna kaipaus on aivan mahdoton ja tiedän, että oli sitten mahdollinen tuleva suhteeni millainen vain häpeämättömästi pettäisin tämän aiemman miehen kanssa jos siihen mahdollisuus tulisi.

Nyt päätin hankkia selkärangan ja olla sitten yksin. Se sentään on puolustuksekseni sanottava.

Olen vielä naimisissa mutta eroomassa.. olen erittäin tulisesti rakastunut erääseen mieheen joka taitaa olla syy miksi haen eroa miehestäni, tosin muutkin ongelmat vaikuttaa.. olemme harrastanneet erittäin kiihkeetä ja kuumaa seksiä josta todella olen nauttinut. tavallaan kuitenkin haluisin jatkaa mieheni kanssa siitä mihin jäimme.. mutta onko kuitenkaan paluuta enää... voisin pitää molemmat=)

Olen auttamattoman rakastunut vakavassa suhteessa elävään mieheen. Kaikesta mitä hän tekee ja sanoo voi päätellä että tunne on molemminpuolinen. Kuitenkin hän on päättänyt tehdä järkiratkaisun ja pysyä suhteessaan. Meillä ei ole seksisuhdetta, eikä hän halua pettää naistaan. Ajattelen häntä jatkuvasti ja pelkkä hänen olemassaolonsa tekee minut valtavan onnelliseksi.

Toivon, että hänen elämästään tulee vielä onnellista, oli se sitten nykyisen naisen tai minun kanssani. En kestä ajatusta, että hän jäisi onnettomaan suhteeseen eikä saisi elämältään kaikkea mitä haluaa. On kauheaa jos hän perustaa perheen vasten tahtoaan, pelkän sosiaalisen paineen vuoksi. En välitä vaikken näkisi häntä enää koskaan, haluan vain hänen parastaan. Tekisin mitä tahansa hänen puolestaan ja rakastan jokaista pienintäkin vivahdetta hänen olemuksessaan.

Rakastan mun vaimoa yli kaiken, enkä koskaan varmasti pettäis. Silti firman uus harjottelija saa sukat pyörimään jaloissa. Nään jopa unia tästä kuumasta naisesta.

Nain kesällä kahden eri naisen kanssa saman vuorokauden aikana. Toinen oli varattu ja toinen ex-avo. Eikä yhtään kaduttanut, päinvastoin olin ylpeä, jaksoinpas!

Pyyhin kuukautisvertani sääreeni, josta annan koirani nuolla sen pois. Tähän EI liity mitään seksuaalista. Nuoleminen vaan tuntuu mukavalta, lohduttavalta.

Ostin vaimolleni kaalimadon, jotta saisimme hieman jotain uutta seksielämään. Useiden kokeiluehdotusten jälkeen totesin, että hän ei tule antamaan sille edes mahdollisuutta. Kyllä tässä ihminen pahoittaa mielensä, kun yrittää tehdä jotain piristääkseen seksielämää. Kokeilisi edes, ja sanoisi, ei ollut mun juttu.

Olen ihan sekaisin kuin seinäkello. Olen kihloissa yhden kanssa, suhde toisen kanssa ja lisäksi leikin kolmannen kanssa, johon ihastuin. Ihastuin ehkä siksi, että haluaisin romuttaa koko elämäni ja kulissini. Haluaisin olla rehellinen ja kertoa kaikille totuuden, mutta ainoat ystäväni, jotka tietävät elämästäni kehottavat valehtelemaan lisää, sillä pitävät rehellisyyden tarvettani itsetuhoisena. No sitähän se kyllä olisi, mutten kestä nykyistä kaksoiselämääni. Haluaisin vain olla yksin, mutta taloudellisista syistä joudun jatkamaan elämääni samaan malliin. Kuvotan itseäni, silti lähes kaikki ympärilläni luulevat minun elävän onnellista parisuhdetta. Kihlattuni suunnittelee häitä ja minä pakoa, pääkoppa alkaa olemaan hyvin sekaisin. En tiedä miten minusta tuli tällainen, ehkä saan kiittää exää, joka pelitti itseäni vielä pahemmin.

Olin varatun miehen kanssa melkein vuoden ajan seksisuhteessa. Sitten alkoivat sukset mennä ristiin tämän miehen kanssa erinäisistä syistä, joten päätin paljastaa miehen puuhailut hänen naiselleen kostoksi. Sain suurta nautintoa siitä, kun sain tuhottua suhteen, vaikka paska suhde olikin, mutta ilmeisesti tärkeä kuitenkin ko. miehelle (ainakin taloudellisesti).

Hommasin juuri uuden mallistonsa huippua edustavan uuden auton, johon minulla ei oikestaan olisi edes varaa. Tästä taloudelliseen katastrofiin johtavasta tilanteesta huolimatta tuntui kuitenkin mageelta kurvailla sen kanssa aamulla töihin, kun radiosta alkoi soimaan ensiluokkaisten kaijuttimien kautta "Eye of the tiger" ja silmien edessä loisteli komea kojetaulu, joka uhkui tarkoituksenmukaisuuden ja kauneuden estetiikkaa, jollaista luodaan vain laatuautojen pitkällisen tuotekehityksen tuloksena.

Lähden töistä lähestulkoon joka päivä 1-4h aikaisemmin. Luonnollisestikaan en ilmoita tästä, vaan nautiskelen täydestä palkasta. Kellokortteja meillä ei ole ja työskentelen yksin, eli kukaan ei ole näkemässä. (Tämä edellyttää kuitenkin sen että olen saanut hommat tehtyä.)

Minulla ei ole juuri mitään kosketusta ns. kansan syviin riveihin. Vietän useimmiten päivät joko harrastuksissani, kotona lueskellen, kaupungilla ostoksilla tai ravintoloissa syöden ja juoden, ellen sitten satu olemaan matkoilla. Töissä minun ei ole koskaan tarvinnut käydä, kiitos vanhempieni ja isovanhempieni onnistuneiden sijoitusten ja taloussuunnittelun. Minulla on kuitenkin tutkinto ja olen aina silloin tällöin tehnyt töitä, viimeksi pari vuotta sitten. Sitten päätin jäädä pidemmälle "kesälomalle". Miehelläni on täsmälleen samanlainen tilanne, ja usein mietinkin, olemmeko valinneet toisemme rahan vuoksi. Toisaalta viihdymme yhdessä hyvin.

Suurin osa ystävistäni käy päivätöissä ja koen aina vaivaantumista työ- tai raha-asioista keskusteltaessa. Tiedän, että moni on minulle ja sisaruksilleni kateellinen ja pitää etuoikeutettua asemaani epäreiluna. Tuntuu pahalta nähdä, kuinka väsyneitä monet ovat velvollisuuksiensa taakan alla säntäillen sinne tänne arjen vietävänä. En voi kuitenkaan auttaa asiaa. Tuntuisi oudolta mennä tarjoamaan rahaa kenellekään, eikä omakaan talouteni kestäisi kovin monen ihmisen elättämistä.

En kuitenkaan jaksa paneutua köyhien asioiden ajamiseen, jatkuvaan poliittiseen vääntöön milloin mistäkin sosiaalimenoista, laitospaikkojen määristä ja kodinhoidontuista. Katselen ihmeissäni pikavippimainoksia, joissa tarjotaan lainaksi summia kympeistä satasiin. Mikseivät ihmiset lainaa pikkusummia vaikka kavereiltaan? Ei kai kukaan menisi pankkiinkaan lainaamaan yhtä tai kahta euroa älyttömällä korolla.

Myönnän, että tavalla tai toisella pidän ihmisten huono-osaisuutta heidän omana vikanaan.

Myyn alushousujani rahapulaan. Pelkään kuollakseni, että poikaystäväni saa tietää, koska tiedän että hän ei hyväksyisi sitä.

Sain tietooni miesystäväni pikkusiskon facebook salasanan ja käyn hänen profiilissaan säännöllisesti stalkkaamassa viestejä. Olen utelias tietämään kirjoittaako hän minusta jotain kavereilleen.

Nykyään seksuaalisuuttani hallitsee voimakkaasti fetistinen suhtautuminen lihaviin naisiin.

Toivon uutta lamaa ja taloudellisesti kovia aikoja. Kaiholla katselen lama-ajan ohjelmia ja nostalgisoin niitä. Ihmiset ajattelisivat muutakin kuin materiaa kun olisi pakko tulla toimeen vähemmällä ja velka-elvikset sortuisivat kulutusjuhlastaan pois.

Oon yhä teknisesti neitsyt.

Olin kymmenen vuotta suhteessa saman naisen kanssa, eikä mulla ole ollut (vielä) muita. Olen harrastanut kaikkea mahdollista korvikeseksiä, mutta varsinainen yhdyntä ei tapahtunut musta riippumattomista syistä mitä en tässä viitsi avata. Joo, hyvä tyyppi kun olen, uskollisena säilyin kaikesta huolimatta. Pointti on, että olen yhä teknisesti neitsyt.

Se on aika helvetin iso taakka kun ajattelee tulevia suhteita; miten sen oikein tuo ilmi? Ei toisaalta nappaa yhdenillan pano vaan että se ois hoidettu ja ei se paljon hyödyttäisi, tarttisi vähän harjoittelua. Kaipa voisin yrittää löytää fuckbuddyn sitä varten, mutta haluaako kukaan nainen käyttää aikaansa sellaiseen? Jos ei ole joku täysin epätoivoinen valas, yök. Mainittakoot vielä että oon sängyssä dominoiva, niin ei musta mikään neitsyyden viemisestä kiksinsä saava mistress saa orjaakaan.

Olen seurustellut nyt puoli vuotta nykyisen mieheni kanssa ja hän todellakin tekee minut onnelliseksi.
Ainut asia mikä minua turhauttaa on erilaiset mieltymyksemme sängyssä.. Olemme kyllä keskustelleet ja hän tietää, että minusta löytyy se todella villi puoli. Nautin yleisesti ottaen seksistä mitä harrastamme, mutta minua turhauttaa ettemme koskaan kunnolla heittäydy villeiksi ja oikein tuhmiksi. On hän mielekseni koettanut, mutta se ei tunnu itsestäkään samalta kun toinen ei ole edessäni aivan totaalisen sekaisin.

Olenkin löytänyt itseni haaveilemasta ehkä turhan usein seksistä entisen fuckbuddyni kanssa, sillä hänen kanssaan seksi osasi olla villiä, tuhmaa ja niin spontaania. Minun oli pakko poistaa miehen numero puhelimesta, etten humalapäissänikään erehdy ottamaan häneen yhteyttä..

En tunne enää juuri mitään ja näen naiset pelkkinä seksiobjekteina.

Rakastuin oikeasti ensimmäistä kertaa elämässäni vasta pari vuotta sitten; sitä aiemmat olivat vain ihastumisia, vaikka yksi suhde kesti vuosia. Rakkaustarina päättyi erittäin onnettomasti, tulin hyväksikäytetyksi ja kun asiat paljastuivat kaikessa karmeudessaan, jotain kuoli sisälläni.

En ole masentunut tai mitään sellaista, nautin harrastuksistani ja kavereiden seurasta. En vaan enää ole mitenkään kiinnostunut naisista. Tsekkaan mielelläni hyvän perseen tai tissit, mutta siihen se jää; näen pelkän ulkonäön eikä mitään syvempää kiinnostusta ole. Olen käynyt treffeillä, mutta ei vaan nappaa. Naiset eivät kiinnosta edes niin paljon että panisin ketään, se vaatisi liikaa yritystä, jää pelkkään katseluun. Seksuaaliviettini on erittäin vahva - harrastaisin seksiä mielellään vaihtelevilla tavoilla päivittäin - mutta kontakti naisiin ei vaan kiinnosta enää. Olen jättänyt ilmoituksia deittisivuille kun tuntuisi jotenkin tyhmältä vaan hyväksyä jatkuva yksinolo, mutta yleensä en edes jaksa vastata saamiini viesteihin.

Ei kovin suuri tunnustus; en ole tehnyt mitään väärää tai koe tässä olevan kauheaa ongelmaa, mutta onpahan asia, jota kukaan ei minusta tiedä.

Teen paljon erilaisia jäyniä ja piloja ihmiselle ja nautin siitä. Viimeksi yleisessä vessassa sidoin kumilenkillä pideen liipasimen pohjaan ja suuntasin sen telineessä siten, että kun hanan avaa, niin vedet roiskuu housuille...