Olen 19-v poika. Valmistuin juuri erinomaisilla papereilla ja olen käynyt töissä koulun ohella jo neljä vuotta. Älykkyysosamääräkseni on Mensa Ry:n virallisessa testissä mitattu 145 (vain n. 3% maailman väestöstä omaa saman tai korkeamman). Minulla on oma velaton asunto, rahaa ja hieno auto jotka olen saanut perinnöllä vuosi sitten (en kerskuile asiasta muille ihmisille, sillä asia on ikävä muisto). Olen kaikinpuolin elämässäni menestynyt myös sosiaalielämässä. Olen tyytyväinen tähän astiseen elämääni ja odotan innolla tulevaisuutta. _Todella_ harva nykyisin ympärillä olevista ihmisistä kuitenkaan tietää synkintä salaisuuttani, jota nyt aikuistuneempana kadun syvästi ja toivon ettei niitä olisi koskaan tapahtunut:
Olen ollut ala- ja yläasteella todella paha koulukiusaaja. Kiusaaminen on tapahtunut enimmäkseen henkisesti ja vain harvoin fyysisesti. Kiusattuja kohteita on ollut kymmeniä. Osan elämän olen osakseen pilannut kiusaamisellani ja joillekkin on tullut siitä mielenterveys- ja sosiaalisia ongelmia. Kiinni olen jäänyt useita kertoja, mutta taitavilla manipuloimis- ja puhetaidoillani olen joka kerta onnistunut selviämään tilanteista rangaistuksetta ja kääntänyt asian jollain tavalla kiusatun syyksi, rehtorin tai kuraattorin "kuulusteluissa".
Olen tarhasta asti ollut johtajatyyppiä. Tyypillinen leijona. Tämä kaava toistuu vieläkin nykyajan kaveripiirissäni. Niinpä olen tuolloin kiusatessani saanut myös kaverini siihen mukaan. Tosipaikan tullen sitten puhunut kaikki ulos rangaistuksetta ja kenenkään puuttumatta asiaan.
Nykyään aikuistuttuani olen alkanut syvästi katumaan tekemisiäni. Olen tajunnut miten hirveä olen ollut pilatessani monien nuoruuden ja mahdollisesti myös tulevaisuuden. En usko, että minusta olisi kuitenkaan miestä mennä nyt jälkeenpäin pyytämään heiltä anteeksi.
Toivottavasti sanonta omaan nilkkaan kolahtamisesta ei pidä paikkaansa...(vaikka tiedän, että varmasti sitä minulle toivotte)
