Edellisessä parisuhteessani kohtelin naistani kuin kunigatarta, mutta kun huomasin että aloin rakastumaan häneen puolivuotisen seurustelun jälkeen, aloin käyttäytymään huonosti,Esitin Supermustasukkaiista kusipäätä, kysellen/tivaten koko ajan missä hän on ollut Yms..
Tietoisesti jatkoin tätä äärimmäisyyksiin, kunnes hän jätti minut..
En ole koskaan jättänyt naista vaan aina tehnyt asian niin että nainen jättää minut, tavalla tai toisella
Itse en ymmärrä miksi käyttäydyn näin, pystyn seurustelemaan pitkään saman naisen kanssa ja saan hänet tuntemaan itsensä joksikin, se ei minua haittaa, mutta kun huomaan rakastumisen merkkejä itsessäni, jokin minussa huutaa, ja minun on pakko tehdä suhtesta selvää, mielummin niin että nainen viellä tuntee syylisyyttä jättäessään minut.
En koskaan ole rakastanut ketään ihmistä, hyvän ystäväni kuoleminen autokolarissa ei saanut minuun minkäänlaista tunteelisuutta aikaan, ohitin asian sanomalla" aha, sellasta satuuu" hänen äidilleen
(jostain "kumman" syystä kyseinen naisihminen ei pidä minusa nykyään )
Ainut Jokin jota olen koskaan rakastanut oli kissani ( ja tällä en tarkoita mitään eläinseksiä)
Olessani "pakkovärvätty" mummoni hautajaisissa arkun kantajaksi, soittelin siskolleni joka hoiti kissaanni sen viikonlopun kolmen tunnin välein kysyen miten kissa voi
Viikonlopusta sen verran että sukulaiset eivät taida enään kutsua minua kylään lohkaistuani että jopa oli aika mumminkin lähteä
Ainut kerta kun olen Itkenyt jonkun poismenoa Oli kissani viimeiset elinhetket
Eli aika lailla tunteeton paskiainen olen