Rippituoli

Olen insinööri

olen se nortti joka opiskeli kun kovikset norkoili tupakka nurkalla. nyt olen nykissa ollut pari vuotta investointi pankissa. Mulla menee helvetin hyvin ja olen tilannut ferrarin joka saapuu loppuvuodesta. Pirun Rytsoset sai rahansa tuurilla. ma olen tehnyt rahat kovalla tyolla ja odotan etta paasen v ittuilemaan niille vanhoille suomalaisille luokkakavereille jotka siella vaantavat p askalla palkalla. odotan ensi vuoden kesalomaa jonka olen ajatellut viettaa koko kaksi kuukautta vittuilemalla muille kuinka hyvin mulla menee. eika haveta patkaakaan.

Katsoin Jere Karalahden haastattelun nauramatta kertaakaan Jeren persoonalle / roolille.
Vannon ettei tule toistumaan ja haastattelukin oli poikkeuksellisen lyhyt...jostain syystä Jerellä ei tällä kyseisellä kerralla ilmeisesti ollut tavoista poiketen mitään painavaa sanottavaa.

Minun elämäni! Ainoa synti, jonka olen tehnyt on että yritin riistää henkeni, mutta... no aloitetaan alusta:) Kun olin nuori menetin ensirakkauteni ja sen jälkeen mielessäni oli vain itsemurha. Seurustelin monien kanssa, mutta aina kaipasin ensirakkuteni kainaloon. Mutta nyt marraskuussa löysin miehen. Hän on minua 8 vuotta vanhempi. Hän sai minut taas löytämään hymyn kasvoilleni:) Ilman häntä en olisi nyt tässä. Olemme nyt onnelisesti yhdessä ja toivon, että olisimme aina. Hänen kanssaan mun hyvä olla, kaikki on vain todella täydellistä. Mä sain mun elämän takaisin. Mä rakastan kultamussukkaani. Joskus iltaisin rukoilen, että saisin pitää tämän onnen eli mieheni sillä olen todella rakastunut häneen, toivon etten ikinä menetä häntä sillä, hän on tärkein ihminen maailmassani

esittelen kaluani joka päivä jollekkin naisihmiselle. ihanat mällit lähtee.

Olen nussinut yli 500 miehen kanssa. Harvat anaalireiät on tiukkoja, vaikka mulla on iso paksu panoväline. Tuntuu kuin kyrpänsä laittaisi ämpäriin.

Olen aikamoisessa moraalin likaviemärissä. Viimeksi mulla oli pikapanot (1.5 min) Lönkan liha & läski -baarin vessassa eilen.

Olen kaunis ja fiksu nuori nainen eikä minusta helposti uskoisi seuraavaa. Kerran baarissa menin kauheessa kännissä vessaan paskalle. Bakteereita kammoavana ihmisenä tutisin paskalla jalkojeni varassa. Pinnistelyn jälkeen huomasin, että läjä oli osunut vähän vinoon. Jätin kauhean paskakasan pöntön muovi-istuimelle!!! Ei auttanut muuta kuin häipyä huomaamattomasti takaisin tanssilattialle..

olen vielä teknisesti ottaen neitsyt enkä ole ikinä kunnolla seurustellut.
jostain syystä tämä ei edes häiritse mua koska tiedän ettei se johdu esim huonosta ulkonäöstä. luultavasti kukaan ei päältä päin katsottuna uskoisi mun olevan vielä neitsyt eikä sitä itse asiassa edes tiedä kukaan.

Kyllästyttyäni ympärillä olevaan elämäntapaan olen huomannut kaipaavani luonnollisuutta.

Jos olisin mies, en haluaisi mitata penistäni.

Olen 163 cm ja 67 kg ja haluan rakastaa vartaloani vielä senkin jälkeen, kun olen selannut Rippituolia lukevien ihmisten kommentteja.

Olen alkanut uskoa, että jokainen onnellinen ihminen on kaunis.

Olen jäänyt koukkuun tähän v***n rippituoliin.

Mua naurattaa nää kaikki hiphopparit ja hevarit ja diinarit ja metroseksuaalit ja hileet jne. jne. jne. mukaelämäntapapellet, jotka lukee jostain viihdelehdestä kolmen pennin elämänfilosofiansa ja kokee megagigapelleteinijulkkiksen olevan jotain minkä mielipiteissä olisi jotain ainutlaatuista tai tähdellistä. Popkulttuuri on tuonut mukanaan melkoisen vitsauksen, kun sukupolvi toisensa jälkeen lankeaa niiden kaikkien latteuksien edessä, mitä tää viihdeteollisuusmössö kakaroille tarjoaa. Ja säälittävintä on toki, että tuntee ja tietää niin monta, joille toi teini-ikä ei meinaa loppua vielä edes nelikymppisenä, haha !!! No, kumpaa sitten sääliä enemmän - anoreksiaan itsensä ajavia, MTV-sukupolven myötä syntyviä napsu-nipsu-bilehuumettajia vai partojensa kera oluttuoppeihin hukkuvia eläkeikäisiä pellemiljoonia, haha !! Säälittävää !!!

- Katson joka päivä Kauniit ja rohkeat.
- Ihailen jatkuvasti itseäni peilistä.
- Olen mielissäni, kun kavereillani on elämässään vastoinkäymisiä.
- Pengon salaa kämppisteni henkilökohtaisia tavaroita.
- Halveksin humanististen alojen yliopisto-opiskelijoita.
- Tummaihoiset ihmiset yököttävät minua.
- Äänestän Keskustaa.

Kusetan, varastan ja ajan omia etuja.

Tunnen itseni usein niin vähäpätöiseksi olennoksi, että harkitsen itsemurhaa.

-Mä olen ollut sängyssä 37 miehen kanssa
-4 naisen kanssa
-kaikille vakisuhteilleni olen väittänyt hänen olevan "jotai viides"
-soitin exäni uudelle anonyyminä ja kerroin että kundilla on klamy (niin sillä onkin)
-itketän toisia tahallani

Minulla on suhde 26 naisen kanssa samaan aikaan. He eivät tiedä toisistaan enkä seurustele kenenkään kanssa. En juurikaan keskustele pelisäännöistä joten se on vaan jotenkin arkista, toisaalta juhlaa! Olen kaikkia kohtaan täysi herrasmies enkä valehtele, jätän vain jotain kertomatta. En tiedä mikä minussa vetoaa, mutta käytän vetävää hymyäni, katsettani, varakkuuttani ja puitteita siekailematta hyväkseni. Ongelma vaan on että kuukaudessa on liian vähän päiviä, toisinaan saatan kylläkin olla samana päivänä kolmen kanssa. Onko se sitten syntiä? Ei ehkä, mutta hauskaa on. Katsotaan kuinka kauan tätä jaksaa, mutta nyt voisi lähteä kaupungille...

minua pelottaa

Odotan innolla, että pääsen pesemään ikkunoita.

mulle ruoka on pelkkiä hiilihydraatteja,proteiinia,rasvaa,vitamiineja,kuituja,kaloreita.

kaurapuuro maistuu yhtä hyvältä/pahalta kuin hillowiineri.

valitsen kaurapuuron koska elämme valistuskautta ja terveysintoilijat ovat päässeet myös minun pääni sisään.

ruoka ei kuitenkaan minulle ole mikään ongelma. syön , paskon , syön taas.

joskus haluaisin saada makuaistini takaisin.

en tiedä miksi kerroin tämän teille.

En rakasta poikaystävääni (en osaa jättää, pelkään satuttavani häntä vaikka satutan kai näin vielä enemmän), olen rakastunut naiseen joka asuu toisella puolen Suomea (en voi unohtaa niitä muutamaa suudelmaa ja yhteistä hetkeä), en uskalla kertoa ystävilleni/läheisilleni pitäväni naisista… olen siis kaapissa, opiskelen väärää alaa enkä jaksaisi käydä koulussa, valehtelen sujuvasti ja kaunistelen asioita omaksi edukseni, kukaan ”ystävistäni” ei tunne minua todella, en luota ihmisiin, pelkään menettäväni äitini, olen usein masentunut, tunnen itseni täydeksi kusipääksi, ryyppään ja rellestän pitkin ja poikin kaupunkia ihan liikaa (yritän unohtaa kaiken paskan, ei ole onnistunut), saan ihmiset tanssimaan pillini mukaan, minulla on pokkaa tehdä ja sanoa vaikka mitä… en jaksa välittää mitä muut ajattelevat, osaan olla silti todella vakuuttavasti kiltti tyttö ja sellaisena minua yleensä pidetäänkin