Syntini on syöminen ja...

Anonyymi

24.10.2004 12:55

Eti itelles joku bukkake-kumppani. Huvi ja hyöty samassa. :*

Anonyymi

24.10.2004 14:16

Kannattaa syödä kromi-tabletteja, mulla ne auttoi heti makean nälkään!!!

Anonyymi

24.10.2004 14:38

Toi on vaikea juttu, kuten kaikki syömishäiriö-jutut. Tosin voin kertoa, että itse ruokainhosta kärsineenä pidän outona että haikailet täydellisen syömättömyyden perään. Laihtuuhan siinä samalla, mutta sehän vaan alkaa pikkuhiljaa vituttaa kun lähtee rinnat ja muut muodot samalla. Keskittymiskykykin kärsii siinä määrin, ettei duunin teosta tahdo tulla mitään. Yritähän kestää.

Anonyymi

24.10.2004 16:50

koska tiedostat ongelmasi, oletko miettinyt terapiaa..oma ongelmasi, jos haluat viettää loppuelämäsi tuossa kierteessä.

Anonyymi

24.10.2004 17:55

Tässä sulle korvaava nautinto: NUSSIMINEN, NAIMINEN JA BYLSIMINEN, TEE AINA KUN TEKEE MIELI SYÖDÄ! ja varmasti laihduttaa!!!!

Anonyymi

24.10.2004 19:00

Kromitabletit ei kyllä auta paskaakaan, jos nälkä on psyykkistä. Eikä terapiaakaan noin vaan saa, ainakaan jos ei ole varaa maksaa itse 5 vuoden psykoanalyysia. Paranemisennuste on huonompi kuin useimmissa syövissä. Tunnen tuskasi...

Anonyymi

24.10.2004 20:12

tiedän mistä puhut. tunnustuksesi olisi voinut olla minun kirjoittama. minulla bulimiavollut jo 9vuotta. tiedän ettei tämä ole deittipalsta mutta missäpäin suomea asut? olisi ihanaa saada ystäväksi ihminen joka ymmärtää ja jonka seurassa ei tarvisi salailla.

Anonyymi

24.10.2004 20:18

ja pieni lisäys nainen32:n kommenttiin, että naiminen juu laihduttaa, mutta kun sen tekee kaiken lisäksi SEISAALTEEN, niin vaikutus on suurempi.

Anonyymi

24.10.2004 21:07

Kylläpä on julmia naisia tänne kirjoitellut... Parantua voit, jos vaan itse sitä oikeasti haluat. Ratkaisu ei ole syömättömyys, vaan terveellinen ruokavalio, johon tässä täytyis itse kunkin opetella...

Anonyymi

24.10.2004 22:16

Pystyt luultavasti lopettamaan, jos oikein tahdot. Mäkin onnistuin, vaikkakin vasta monen vuoden sairastamisen ja usean takapakin jälkeen. Tsemppiä ja monia "hyviä päiviä" sulle.

Anonyymi

24.10.2004 23:07

Huomaa ettei miehiä kiinnosta vastata muihin kuin pettämis-,panemis- ja runkkaamistunnustuksiin...

Anonyymi

25.10.2004 02:05

Sairastin samaa neljä vuotta. Parannuin, se on mahdollista! Ei kai tuossa varsinaisesti nautinnoista ole kysymys, vaan itsetunnosta, minäkuvasta, suhteesta omaan vartaloon. Pyri hyväksymään itsesi. Se kannattaa, vaikka käykin hitaasti, voi olla työlästä ja tekee välillä kipeää.

Syöthän varmasti tarpeeksi päivällä? Aamiainen, lämmin lounas, välipalat: kaikki sallittuja ja ehdottoman tarpeellisia. Muuten ahmii väkisinkin illalla liikaa. Samoin olen oppinut että jos syö liian vähärasvaista ruokaa, tulee "ahmimisolo". Jos haluat syödä julkisesti salaatteja, valitse ruokasalaatti, joka sisältää myös lihaa, kalaa tai kanaa ja älä unohda salaatinkastiketta! Öljypohjaiset kastikkeet sisältävät terveydelle edullisia tyydyttymättömiä rasvahappoja, joiden osuus ruokavaliossa jää helposti liian pieneksi. Myös naiset kuluttavat ja tarvitsevat energiaa mm. liikkeisiin, lämmöntuottoon, elimistön aineenvaihduntareaktioihin kaiken aikaa. Mielestäni naisilla on yhtäläinen oikeus syödä ravitsevaa ruokaa kuin miehillä-myös julkisesti!! Ethän jaa ruokia hyviin ja pahoihin? Vältä jotain ruokalajia ainoastaan jos koet että se laukaisee kohtauksen. Unohda parantumisvaiheessa kaloreiden laskeminen, vaan kuuntele mieluummin itseäsi: onko nälkä vai ei? Normaali, monipuolinen ruoka ei lihota ketään, kun syö kaikkea kohtuudella.

Anonyymi

25.10.2004 11:15

Ootte te naiset ihmeellisiä noiden syömishäiriöidenne kanssa.. Miten joku niin yksinkertainen asia kun syöminen voi tuottaa noin paljon erilaisia ongelmia! Wonder..

Anonyymi

25.10.2004 11:57

Tunnen tuskasi en ole bulimikko mutta jatkuva painontarkkailu,laihdutus etc..en ole lihava mutta en liian laihakaan.Olen pitkä enkä pysty hyväksymään sitä ettei minusta tule ikinä pientä ja sievää ellen halua olla letkuruokinnassa ja mahtua kokoon 34.
Tämä on kuin ketju välillä olen o.k itseni kanssa sitten vaan taas vaivuin takaisin "kierteeseen" erityisesti kun tapaan jonkun ihmisen johon ihastuin se itseinho tulee taas ja mietin ettei se voi musta pitää ja jotain käy vaikka ..eroamme syytän itseäni että sen takia kun olen niin lihava.
Tärkeintä on se ettet ole yksin me kaikki teemme samaa.

Anonyymi

25.10.2004 12:09

Kuulostipas niin kipeän tutulle tuo...Huh, tsemppiä sulle!!!Ehkä joku päivä tästä selvitään....:)

Anonyymi

25.10.2004 14:04

"Kop kop", kuului ovelta. "Kuka siellä", kysyit. "Täällä on sinun sairas mielesi", kuului vastaus ovelta, "olisi aika lähteä hakemaan apua..."

Anonyymi

25.10.2004 14:49

Nainen 21v. Noitten luettelemies tunnustusten lisäksi mua ainakin kiinnostaa lisäksi vastata piereskely tunnustuksiin.

Anonyymi

25.10.2004 21:54

Pelastakaa tytöt ja naiset!

Anonyymi

25.10.2004 22:03

Tuo on varmasti tuskaista. Tiedän suunnilleen, koska minun suhtautumiseni ruokaan on päälaellaan ja kärsin siitä tolkuttomasti. Minulla oli pari vuotta sitten todella lähellä, etten sairastunut anoreksiaan tai bulimiaan tai molempiin.. Oli aikoja, jolloin en syönyt kuukauteen muuta kuin salaattia ja vihanneksia, joissa ei ollut käytännössä muuta kuin vettä ja välillä sitten sorruin ja ahmin kuin hullu. Sen jälkeen tietysti huono omatunto ja ruoka piti saada ulos. Nykyään vähän paremmin, mutta kierre vaivannee lopun elämän. Nytkin taas aikeissa aloittaa laihdutuskuuri.

Anonyymi

25.10.2004 23:45

Mulla on ollut myös bulimia yli 7 vuotta. Välillä haluan parantua, välillä en. Nyt on menossa taas bulimarexinen kausi, eli en ahmi mutta pyrin oksentamaan senkin mitä syön. kokoni on 34, en voi sietää sitä että kaupasta löytyy joskus naisten osastolta vaatteita (30-32) jotka eivät minulle mahdu.

Anonyymi

26.10.2004 12:59

save the whales! save the whales!

Anonyymi

26.10.2004 21:44

tuttua on mullekin. ja nainen 22v, nuo sun ohjeet ja neuvot on periaatteessa hienoja, mutta se että niitä jakelet on osoitus siitä ettet todellakaan tajua mistä on kysymys. kyllä
"me" tiedetään miten kuuluu oikeasti syödä ja miten normaali-ihmiset syö, mutta siihen pystyminen on ihan eri asia. olen sairastanut syömishäiriöitä koko elämäni ja olen viimein hyväksynyt että sellainen mä vain olen. seuraava askel on saada nuo pari ylimäärästä kiloa pois että voin keskittyä elämiseen...

Anonyymi

27.10.2004 15:22

Kuten sanoin, sairastin itse neljä vuotta. Oksensin vaihdellen päivittäin-viikottain. Muistan elävästi ne monet illat, jolloin päätin lopettaa ja sorruin taas kerta toisensa jälkeen. Söin mitä vain, suolaista ja makeaa, niin paljon kuin mahdollista. Muistan "pohjattoman" nälän, mahakivut, ja karhean kurkun, ja kuinka vesi nousi silmiin ponnistaessa. Lopulta hain ja sain apua, mutta väitän että eniten parantuminen oli omasta tahdosta kiinni. Tajusin että en halua elää näin lopun elämääni. Nyt takana 4 vuotta ja 3kk oksentamatta.

Lähinnä halusin sanoa että painon pudotus onnistuu paljon paremmin ilman bulimiaa, ihan näin motivaatioksi. Jos käytän itseäni esimerkkinä: sairastaessani BMI:ni oli 22.1, parantumisen jälkeen 18.5, ja on pysynyt suht samana kaikki nämä vuodet (normaalipainon viitearvo n.19-25, eli jos tarkkoja ollaan olen hieman alipainoinen). Anteeksi nyt jos yksinkertaistin asiaa liikaa, mutta on totta että uskon ihmisiin, uskon niin sinun kuin tunnustajankin mahdollisuuksiin päästä sairaudesta eroon.

Pieni oivallus, mutta pitkä tie, jossa tekosyyt eivät auta. Ensimmäinen askel, todentotta ja niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin: lopeta laihduttaminen!

Kaikella kunnioituksella ja voimia toivottaen,
tuleva ravitsemusterapeutti

Ps. Mm.Helsingistä, Lahdesta ja Mikkelistä löytyy nimettömiä vertaistukikeskusteluryhmiä ongelmasyöjille, googleta esim: suomen OA-ryhmät

Anonyymi

27.10.2004 17:59

Jos bulimikko tietää miten syödään "oikein", miksi se ei sitten tee niin?
Miksi bulimikkoa kuitenkin neuvotaan syömään oikein?

Anonyymi

28.10.2004 01:01

Harvat normaalit ihmiset tietävät miten syödä "oikein" tai ainakaan toteuttavat sitä. Bulimikot saattavat osittain tietää paremmin, mutta heillä on samalla pahoja harhakäsityksiä asiasta.

Jos mies 31v on sisälukutaitoinen huomaa hänkin kuinka alkuperäisen tunnustajan tekstissä on viitteitä siitä ettei tunnustaja nauti bulimikkona olosta, ja että hän haluaisi siitä eroon. Bulimikko myös kehottaa toisia välttämään sairautta. Tekstissä ei ole mitään viitteitä siitä että hän olisi "hyväksynyt itsensä" syömissairaana. Sen lisäksi että joku neuvoi bulimikkoa noudattamaan terveellistä ruokavaliota, on bulimikkoa myös vinkattu keinoista välttää ahmimis-tyhjennyskohtauksia ja askelista kohti terveempää suhtautumista ruokaa kohtaan.

Kun ratkaisuja on olemassa, en käsitä miksi niitä ei saisi esittää? Täytyy olla jotain vähän vinksallaan ihmisellä joka sitä vastustaa. Ainoat sallitut kommentit sääli ja sympatia??

Anonyymi

28.10.2004 09:59

pitäskö muka sääliä, mee hoitoon

Anonyymi

31.10.2004 04:50

Sain älyttömän itsetuntokriisiin ja aloin laihduttamaan!Pelkkää kahvia ja vettä olen kokki ja erikoistunut urheilijoiden ruokavalioihin!Pakko oli töissä syödä näön vuoksi ja sitten oksentamaan!3kk tätä harrastin:hiukset irtoili ja menetti kiiltonsa otsaan ilmestyi juonteet iho oli kuiva ja kynnet katkeili!Oltiin muuten todella hyvän näköisiä!Veljeni ovat jalkapalloilijoita ja toimivat mallein!He sanoivat,että olen rumistunut,vittumaisen näköinen ja luotaan työntävä!Sen jälkeen olen syönyt,juonut ja nauttinut!Ja nyt naurattaa ja ihmetyttää miksi piti itseään kiusaamalla pilata terve,kaunis ja naisellinen vartalo?!Ja seurasta ei enää ole ollut pulaa!