Taidan olla masentunut...
Taidan olla masentunut. On hyvä (joskin hektinen) duuni, mukavat ansiot, kiva talo, ihana aviomies. Mutta mikään ei nappaa. Ajattelen päivittäin itsemurhaa, elossa minut pitää vain ajatus siitä, että se olisi tosi vittumaista aviomiestäni kohtaan.
Eilen astuin vahingossa kotilon päälle ja purskahdin itkuun sen takia. Onneksi kukaan ei nähnyt.
Olen koko ikäni melko suureen ääneen halveksinut mielenterveysongelmaisia ihmisiä jotka eivät tahdo jaksaa vaikka puitteet olisivatkin kunnossa, joten tuskin tästä tulee kenellekään muulle ikinä kerrottuakaan. Kiitos että sain täällä avautua.
25 kommenttia
Anonyymi
25.10.2011 23:15
Jos tämä tunne valtaa sinut muulloinkin kun kerran kuussa, niin miten olisi masennuslääkitys?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.10.2011 23:59
Ilman vikaa kappaletta sinua kohtaan olisi tuntenut sympatiaa, nyt ei.
Sait omaa lääkettäsi. Nauti. (tarkiste: loppu)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.10.2011 01:25
Edelliselle kommentoijalle: olet pieni, ahdas ihminen.Jos ihminen ei opi virheistään niin mistä sitten?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.10.2011 04:03
Liian hektinen?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.10.2011 09:36
Työuupumus + stressi + väsymys, tuo pettämätön yhdistelmä.
Usko pois, lääkäriin + saikulle!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.10.2011 11:14
Tunnen myös vahingoniloa; ehkä asenteesi nyt muuttuvat.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.10.2011 12:18
No voi BUU HUU HUU!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.10.2011 13:04
Hei kannattaa pitää mielessä että huonon olon ja masennuksen taustalla saattaa olla pitkälle ihan fyysiset tekijät kuten kilpirauhasen vajaatoiminta (joka muuten tosi monella jää toteamatta).
Ainakin itseäni auttaa välillä arjen oravanpyörässä muistaa että aina on vaihtoehtoja, vaikka sitten pantata kamat ja muuttaa Thaimaaseen kotiloita keräämään tai Alpeille hiihtopummiksi..
Tsemppiä tunnustajalle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.10.2011 15:47
Usko: hakeudu lääkäriin. Mitä aiemmin asiaan puuttuu, sitä parempi.
Ja pari vatipääkommentoijaa: haistakaa te nyt jumalauta vittu. Jos joku antaisi haistaa, ehe ehe. Ja täällä ei taida montaa oikeaa raskasta työtä tekevää ollakaan, niin eivät voi ymmärtää.
Tämä ei ehkä lohduta, mutta vatipäille ehkä huom: "before you diagnose yourself with depression or low self-esteem, first make sure, that you are not, in fact, surrounded by assholes." William Gibson
Tarkiste: kansa, hehee
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.10.2011 17:28
^Vittu mikä älykkö!
Tarkiste: taito, hehee
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.10.2011 20:01
Tämä kommentointilinja röyhtäilee typeryyttä parin tyypin osalta. Kanssaihmisten vahingoksi he eivät itse tiedosta vajauttaan. Syvästä uupumuksesta voi parantua, idiotismista ei.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.10.2011 22:23
minun paras ystävättäreni teki itsemurhan pari vuotta sitten, hänen aviomiehensä ei ole toipunut vieläkään....
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.10.2011 22:56
Joka päivä kelaan samaa... kirjoittelisin enemmän mut en ees sitä jaksa tehdä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.10.2011 08:59
Masennus on etupäässä keskiluokkaisen länsimaisen naisen tee-se-itse tauti. Helppo elämä turhauttaa, naistenlehdet pursuavat itsetunto-minä-minä vatkausta, mediasta imetään savuttamattomia ihanteita (kauneus, mies, koti...) ja samaan aikaan maksimoidaan turvalliset valinnat elämässä, kun pitäisi uskaltaa kokeilla ja uudistua.
Enkä yhtään kiistä sitä etteikö masennus olisi vakava ja tappava tauti, väitän vain että suurimmalle osalle se on itse hankittua, vähän niinkuin keuhkösypä tupakoitsijoille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.10.2011 13:05
Toivottavasti olet raskaana, mikä selittäisi tuon hormonaalisen hässäkän. Masennus on paljon vaikeampi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.10.2011 13:21
^^ Mr 40v alkaa päästä tässä asian ytimeen eli suomalaisen keskiluokkaisen naisen olemisen sietämättömään keveyteen. Vittu mua siis sieppaa toi ämmien turha ininä, kun ylihemmoteltujen kissojen lisäksi juuri tuollaiset omassa turhuudessaan kierivät ämmät ovat sitä kastia, joiden jalkojen juureen koko muu maailma levittelee punaisia mattoja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.10.2011 22:25
Halveksi nyt itseäsi sitten kun olet niin heikko ja haaveilet itsemurhasta. Toisten tuomitsijat yleensä kapsahtaa sinne katajaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.10.2011 15:14
Tuhansia suomalaisia kolmekymppisiä naisia jää joka vuosi sairaseläkkeelle. Syynä on henkiset paineet: 10-15 vuodessa pitäisi saada ammattitutkinto (mitä korkeampi sen parempi), löytää "elämänsä mies", hankkia työpaikka, ostaa talo/asunto, tehdä lapsi tai useampi jne. Joko itse aiheutettuja tai muiden vaatimia tavoitteita, ja niistä tulee stressiä/masennusta, jonka vuoksi pitää jäädä sairaseläkkeelle. Tulee aika kalliiksi yhteiskunnalle.
Toivon, että sinä et kuulu näihin naisiin, vaan että kyseinen masennus on ohimenevää. Kuten moni muukin on jo kirjoittanut: mene lääkäriin. Lääkkeitä ei ole heti pakko ottaa jos et halua, mutta jo parinkin viikon sairasloma voi tehdä ihmeitä. Puhu miehellesi asiasta. Pahinta kumppanille on se, että hän näkee sinun olevan masentunut mutta et myönnä sitä. Voimia!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.10.2011 17:06
Voimia tunnustajalle!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.10.2011 18:39
EI MITÄÄN MASENNUSLÄÄKKEITÄ! Oikeasti, mä väitän, että ne ei ole mikään hyvä keino. Vasta vakavaan masennuksee, mistä ei ole muuta keinoa.
Tunnen muutaman ihmisen, jotka käyttävät/käyttivät lääkkeitä. Pari niistä oikeastaan masentui vaan lisää, kun ne vei sekä vartalon että mielen terävyyden ja kaiken ilon ja surun elämästä.
Mutta HAE APUA. Älä jää yksin, vaan hakeudu jonnekin
Vastaa kommenttiinmistä saat apua. Ensiksi kerro sille miehellesi. Ja sitten sulla on edessä terapiaa, se tulee kestämään vuosia. Mutta sä löydät jossain vaiheessa taas itsestäsi juttuja, joita et muistanut olevan.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
30.10.2011 14:31
Tavalliseen elämään ei ole olemassa lääkkeitä, eikä mikään lääkitys ratkaise kenenkään puolesta elämän ongelmia. Tunnen myös ihmisiä, joilla lääkitys vain pahensi tilannetta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
31.10.2011 10:12
Masennus ja loppuunpalaminen voivat olla myös hyvä juttu...se on merkki siitä että itse rakentama systeemi ei toimi, joten se pitää hajoittaa ja rakentaa uusi.Suurin osa ihmisistä elää ulkoa ohjelmoitua suorituskeskeistä elämää, mutta ollaan menetetty yhteys omaan itseensä ja sitä kautta muihin. Ja vaikka olisitkin joskus havlveksinut mielenterveysongelmaisia, miksi sun pitää olla niin ylpeä ettet voi hakea apua tai tunnustaa edes läheisillesi että nyt näet asiat eri tavalla? Ja mitä tulee lääkkeisiin, niin komppaan sitä joka ei niitä myöskään suositellut...lääkkeet voivat lihottaa ja sivuvaikutuksena voi olla mania ja itsemurha. Ole pikemminkin kiitollinen siitä että sun mieli reagoi rakentamaasi ja ympäristöstä imettyyn kulissiin...siitä vaan itseä tutkimaan ja ottamaan selvää kuka sä oikeasti olet ja mitä elämältäsi haluat. Sen prosessin kun jaksat käydä läpi, voit olla joskus onnellisempi kuin koskaan ennen ja saada sellaisia ihmisiä ympärillesi joiden kanssa voit olla sinä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.11.2011 11:24
Kiitos asiallisista kommenteista. Asiattomia kommentoiville kiitos empatiasta. En piruuttanikaan tapa itseäni.
T: AP
P.S. Tajuan kyllä tilanteen ironian ilman erillistä selvennystäkin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.11.2011 13:49
Ehkä näistä pätkistä on jotain apua:
http://www.youtube.com/watch?v=rZi79mv0r00
ja
http://www.youtube.com/watch?v=ehXhNaK3Grc
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.11.2011 23:14
Kaulakiikkuun tai hoitoon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin