Tunnustuksia yhdeltä...
Tunnustuksia yhdeltä espoolaiselta abilta:
*Mua hakattiin aina, kun iskä oli vielä elossa. Ei tainnu olla päivää ettenkä saanut nyrkistä tai jotain keppiä. Myöhemmin kun se kuoli, niin olin jotenkin iloinen. Mutta kuitenkin ikävöin iskää aivan hirvesti, isä on aina isä. Kuolemasta on jo 5 vuotta. Se oli mun ainoa kaveri, hamaan loppuun saakka.
*Mulla ei ole yhtäkään ystävää, siis ihan oikeasti, ei edes puolikaveria. En tiedä mikä mussa on vikana. Tuntuu, etten mä oikein kelpaa kenellekään. Kadehdin aina, kun näen jonkun tyypin jonkun muun seurassa. Miten te näitä kavereita oikein saatte, miks mä en saa mitään? Edes koirakaan ei haluis olla mun kanssa samassa huoneessa.
*Nukun ja olen muutenkin paljon kotona. Mitä muutakaan voi tehdä? Mun elämässä ei tapahdu mitään. Tääkin kesä yksin. Ja sitten ens viikolla lukioon ja sama juttu. Ja ensi vuoden kesä ja yliopisto jne.
*Pelaan myös paljon, onneks meille yksinäisillekin on keksitty jotain tekemistä.
*Noloa kyllä, mulla on vähän poikaystäväpaine. Unelmoin omasta miehestä, jonka kanssa voisi nukkua, kokata, matkustella ympäri maailmaa ja sit myöhemmin perustaa perheen. Mut joo epäilen koko juttua, täyttä hattaraunta. Pysyn sit näköjään koko loppu elämän neitsyenä. hah ha
*Huono itsetunto, siis tiedän että olen nätti ja kiltti, mutta ihmisenä olen aika huono.
*En ole kuitenkaan mieti mitään itsemurhaa, mut jos kuolisin jossain onnettomuudessa, niin eipä haittais ollenkaan. Odotan jo innnolla sopivaa huristelijaa, on niistäkin johonkin.
*Kadehdin kaikkia, jokaikistä teistä, ärsyttää kun ette tajua sitten yhtään miten arvokas elämä teillä on. Teillä taatusti on hauskaa, osaan hyvin kuvitella. Mä pystyisin vaihtamaan osia kenen tahansa kanssa.
Mut niin joo, mun lista jatkuis taatusti viel, mutta kuka jaksaa lukee? ^^ Olkaa te kaikki pettäjät, petetyt, varkaat, ahneet, pervot, kusipäät, homot ja heterot tai muuten kummalliset tyypit edes onnellisia, sentään olette jotain. Mä en ole mitään eikä mulla ole mitään.
Hyvää syksyä!
47 kommenttia
Anonyymi
12.8.2009 10:47
Jätä se sika!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 10:47
Mä olin samanlainen sun iässä. Sitten ryhdyin vetämään roolia, omaksuin itseeni kaikkea sitä mitä halusin olla. Aloin saamaan ystäviä, mieshuomiota, itsetuntoa ja elämänkokemuksia.
Pitkästä stoorista lyhyt, nyt onkin mennyt sitten useampi vuosi, että olen tunnistanut itseni sen roolin alta. Roolin tiputtamiseen on joutunut näkemään järjettömästi vaivaa ja tuskaa. Mutta olihan se sen arvoista...
Nyt, vähän aikuistuttuani, olen paljon onnellisempi omana itsenäni - sinä hiljaisena, vihamielisenä, taiteellisena ja omituisena persoonanani joka nuorempanakin olin. Minulla on nyt vain roppakaupalla uutta luottamusta, kokemuksia ja tyylejä elää onnellisena.
Ei se onnellistuminen muuta vaadi, kuin että lähdet tekemään jotain siitä riippumatta miten paljon jännittää, tai miten dorkalta se näyttää. Riko rajojasi.
Tsemppiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 10:51
Kyllä se siitä, älä noita liikaa mieti. Hyvää syksyä.Tai siis hyvää kesän jatkoa, eihän tämä vielä ohi ole.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 10:54
Käy juttelemassa koulupsykologin tai -kuraattorin kanssa, tai jos kyseisiä työntekijöitä ei ole tarjolla kouluterveydenhoitaja voisi auttaa eteenpäin oikeaan paikkaan. Joskus voi olla hyvä idea käydä keskustelemassa elämäntilanteestaan ammatti-ihmisen kanssa, omasta kokemuksesta voin suositella. Pidemmällä aikavälillä voi elämään tulla valoa ja ongelmat lähteä korjaantumaan. Voimia sinulle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 11:32
Eiku änkeet vaan mukaan johonkin porukkaan! Tiedän voi tuntua 100m korkeaksi kynnykseksi, mutta kyllä se siitä sitten!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 11:34
hah, laita ilmoitus netti deittiin niin taatusti saat vastauksia!!
Ei kannata luovuttaa. Mulla on paljon kavereita, mutta eipä sitä onnea ole rakkaudessa mullekaan jaettu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 11:47
Kontaktin saaminen voi olla joskus vaikeaa... Jotta sä saisit kavereita, pitää sun olla valmis antamaan niille jotain itsestäsi. Jos sulla taas on huono itsetunto, niin itsensä avaaminen voi olla hankalaa - ikävä kierre :/
Onneks nykyään on mm. netti, jonka välityksellä sä voit tutustua ihmisiin, ensi vaikka vaan virtuaalisesti ja myöhemmin ehkä ihan oikeasti. Mutta jos ja kun alat tutustumaan vieraisiin (netissä tai livenä) älä ekana kerro sitä, että olet surkea ja yksinäinen. Ei tee koskaan hyvää vaikutusta aloittaa keskustelua itsesäälillä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 11:49
annat "pildeä" rivakasti, jokaiselle vastaantulijalle. Johan alkaa olemaan, "ystäviä".
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 11:54
Sinulla on aivan selvästi ns. "fläppitaulu-syndrooma", mutta siihen on olemassa kunnon tropit. Nimittäin liimaa kynä poskeen, työnnä kalanperkuita peräsuoleesi ja ala zumbaamaan työpaikallasi kesken työpäivän.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 12:03
Hanki jokin uusi harrastus jonka parissa voit tavata ihmisiä. Ehkä sieltä niitä ystäviäkin löytyy samalla. Voimia sinulle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 12:31
lähe pois kotoa ihmisten ilmoille niin kaikki on taas astetta paremmin, kai sitä nyt masentuu jos kotona 24/7 makaa
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 12:32
tyhjentävä tunnustus :D vähän vaihteluu näihin tavallisiin "petän vaimoani, mutta en uskalla erota" juttuihin:D tsemppii sulle, hakeudu vaan ihmisten ilmoille niin kyl niit tuttavuuksia tulee väkisinkin!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 12:49
"Kadehdin kaikkia, jokaikistä teistä, ärsyttää kun ette tajua sitten yhtään miten arvokas elämä teillä on. Teillä taatusti on hauskaa, osaan hyvin kuvitella. Mä pystyisin vaihtamaan osia kenen tahansa kanssa."
Et taida itse tajuta miten arvokas elämä itselläsi on??? Olet nuori, oletettavasti suht. terve ja sinulla on kaksi toimivaa kättä, jalkaa ja silmää!!! Lopeta se turha vinkuminen, lähde kotoa ulos, hanki uusi harrastus ja ota rohkeasti kontaktia muihin ihmisiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 14:08
Totta, ei jaksa lukea. Ei edes tylsänä sadepäivänä töissä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 14:14
Vaikutat tosi fiksulta nuorelta naiselta. Laita facebook-tili ja ala harjoitella keräämään kavereita, yksi kerrallaan. Sinne voi kerätä kuvia, vaihtaa kommentteja ym. hauskaa. Todennäkoisesti kukaan ei kutsu sua mukaan kun kaikki olettaa että se on se nätti, eli sä, joka kysyy :) Harrastus/työ/opiskeluryhmien kautta saa tuttavia, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ja jos jonkun kanssa ei synkkaa niin vaihtoon vain. Huonoihin ystäviin/kavereihin ei kannata tuhlata aikaansa ja energiaansa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 14:14
"*Pelaan myös paljon, onneks meille yksinäisillekin on keksitty jotain tekemistä."
Yksinkin voi harrastaa, esim. kuntosali. Parannat samalla kehoa ja sen mukana mieltä. Sen mukana itsetuntoa ja kas kummaa, miehiä alkaa pyörimään ympärillä ja sitä kautta tutustut uusiin ihmisiin ja saat tuttuja ja elät elämäsi onnellisena loppuun. Tää oli vaan yks esimerkki mutta pointti on se että kukaan ei tule sua kotoo hakemaan. Mitä enemmän vietät aikaa yhteisöissä (ei netti) ja harrastuksissa sitä parempi on elämänlaatusi ja suurempi kaveri määräsi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 14:45
Minulla on ollut paljon rajumpia oireita, kun olen joskus aiemmin ollut flunssassa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 18:19
Vaihda paikkakuntaa kun pääset lukiosta ja alota uus elämä. Pois kaikesta vanhasta paskasta. Ja kun aloitat opinnot yliopistossa, kannattaa mennä rohkeasti heti alussa mukaan kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin joissa tutustuu opiskelijatovereihin. Niissä tapahtumissa on varmasti muitakin, joilla ei ole vielä kavereita. Suosittelen myös terapiaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 18:31
^ oliko sikaflunssa?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 18:46
T.S.E.M.P.P.I.Ä ! Paistaa se päivä vielä sinnekkin, oot tosi nuori ja elämä edessä. Halisin sua, jos en olis niin vanha, joten kyllä se prinssi uljas sieltä nurkan takaa saapuu, täysin varmasti. Ota joku jonka ansaitset, kiltin, rehellisen ja luotettavan. Olen pahoillani, että isäs ei osannu paremmin, silti varmaan koitti. HEI ! oot arvokas ja sen kun hoksaat, niin niitä kavereita rupeaa kummasti ilmaantumaan. Hyväksy itses, niin loppu menee itsekseen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 19:21
^ Just.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 19:22
eiköhän sulla oo ihan yhtä arvokas elämä ku meillä muillaki, vaikka kuinka oisit masentunu niin ei se elämän arvo siitä miksikään muutu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 20:21
Blaa blaa blaa. Pullamössö avautuu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 20:40
^Blaa blaa blaa. Cityvajakki avautuu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.8.2009 10:08
Susta voi tulla vaikka mitä vielä, ei ekat 18 vuotta määritä sun koko loppuelämää! Viidentoista vuoden päästä luokkakokouksessa voit olla se menestynein ja kadehdituin ihminen, vaikka se ei olisi sun tarkoituskaan. Maailma on niin suuri että kaikille meille on ystäviä tuolla jossain, vaikka niiden löytämiseen voi mennä aikaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.8.2009 11:16
Yritä saada niitä kavereita vaikka netti-ilmoituksella. Ainakin täällä Cityn deitissä on ystävää haetaan -ilmoituksia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.8.2009 11:46
Skitsoidinen persoonallisuushäiriö. Sen vaistoaa. Ihminen ja koirakin. Haluat olla yksin, eristäytyneenä. Terapiaa tarvitsisit.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.8.2009 14:01
Yhdyn edellisen mielipiteeseen. Isäsi on muokannut sinusta sulkeutuneen ja ihmiskontakteihin kykenemättömän. Tarvitset terapiaa. Jokaisella koululla pitäisi olla resursseja siihen. Hae rohkeasti apua.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.8.2009 14:15
Keräätkö vaan sääliä täällä?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.8.2009 15:54
Taidat olla homoseksuaali?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.8.2009 21:09
Heheh, oon ihan hetero. Mut kiitos vaan.
Vastaa kommenttiinJa ei, en kerää sääliä, ei ollut vaan mitään tekemistä, joten halusin vaan avautua edes kerran. Tuntui ihan hyvälle.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
13.8.2009 21:17
Joo ja kiitos, mulla ja mun koiralla tosiaankin on tämä Skitsoidinen persoonallisuushäiriö. Kummankin pitäs mennä terapiaan..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.8.2009 02:32
Mä alan oleen sun kaa. Perustetaan perhe ja paneskellaan, tai toisinpäin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.8.2009 08:00
Mä olen mun koira...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.8.2009 09:27
Roikut ihmisessä joka käytti sinua hyväkseen ja pahoinpiteli minkä ehti. Sanot häntä ainoaksi ystäväksesi ja ihmettelet miksi sinulla ei tällä hetkellä mene hyvin? Ei kukaan tuttavasti ala hakkaamaan sinua ekoilla treffeillä, mutta sitähän sinä haluat? Että joku ihana ihminen tulisi ja hakkaisi niin kuin isi aikanaan, tulisi kotoisa ja turvallinen olo. Terapia auttaa, ota yhteys mielenterveystoimistoon ja sitä kautta psykoterapiaan. Onneksi olet vielä niin nuori että sinulla on elämä edessäsi! ...Kun vaan uskallat päästää vanhasta elämästäsi irti, kenenkään ei ole hyvä hakattuna ja poljettuna!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.8.2009 11:28
^ mä haluan olla poljettavana ja sen jälkeen olla vaan poljettuna sohvalla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.8.2009 12:56
^ minkälaista polkuanturaa neidiltä löytyisi? saiskos tulla kurkkaamaan? ei siinä kauan mene.. siis tuun ihan heti!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.8.2009 14:40
*Ketä kiinnostaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.8.2009 10:44
Älähän nyt, kyllä kai koira sentään...
Olet vielä nuori, ehdit mitä vain. Toista se on meikäläisellä, kun alkaa eläkeikä häämöttää. Ystäviä on vaikea löytää, sen olen saanut tuta. Tuttavia kyllä saa, jos on jees-nainen. Itelläni ei pahemmin ole koskaan ystäviä ollut, koska en anna käyttää itseäni hyväksi. Yksinolosta on se hyvä puoli, että oppii nuoresta sen, mikä monelle on ylivoimaista kestää eli yksinäisyyden sietämisen ja lopulta siitä tulee voimavara. Silti olis kiva, jos olis luotettavia ja mukavia ihmisiä lähistöllä kun tulee vanhaksi. Mistä niitä löytää? Sanoisiko joku muu, vai onko kaikki jotain helkutin karmaa ja kohtaloa, että saa opetuksia jostain, mitä ei edes tiedä tehneensä. Tartuin kirjoitukseesi, koska haluan sen verran neuvoa, että yritä tulla ulos kuorestasi. On vaikeaa, mutta helpottaisi tutustumista muihin. Olet nuori, tee se nyt. Vanhempana on aina vaikeampaa, olen kokenut. Mutta älä kuitenkaan tuhlaa aikaasi vääriiin ihmisiin. Luota vaistoon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.8.2009 10:50
Siis täällä oli toinenkin samanikäinen naisvahus, mutta minä olen se 10.44, joka oikeasti kannustan Sinua. Muuten näyttää olevan valitettavan löyhäpäistä porukkaa tälläkin palstalla. Mistä näitä juntteja oikein tulee...
PS. Vaihdoin sitten nimimerkin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.8.2009 23:18
Pystyn samaistumaan tarinaasi melko hyvin, itsellänikin ei ole ollut kuin yksi kunnon kaveri, ja sitäkin näkee enää korkeintaan kerran puolessa vuodessa.
Parisuhteessakaan en ole ollut, enkä edes yritä päästä, koska ajattelen aina että täytyy olla elämässä saavutuksia ennenkuin aloittaa suhteen. Olisi itsekästä aloittaa suhde jos ei ole mitään annettavaa, eikö totta? Ehkä siinä 30-40v voisi harkita
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.8.2009 22:50
Seurakunnan toimintaan mukaan. Käyt isosta leikkimässä. Aivan sama mihin uskot vai uskotko mihinkään.
Sieltä saat itsetunnon kohdalleen ja sen jälkeen voi elämä jatkua omalla painollaan.
Joskus pitää käydä pohjalla, että voi päästä huipulle.
Nim. Pohjalla käynyt, mutta myös huipulla. Nykyään ylä ja alamäkeä.
Vastaa kommenttiinAi nii, muista hymy. Sillä pääsee pitkälle :)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
18.8.2009 16:24
Kyllä nätti tyttö aina seuraa löytää. Voisin vaikka alkaa poikaystäväksesi, jos asuisin lähempänä;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.8.2009 17:21
Uusi maa - Eckhart Tolle
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.8.2009 00:58
jepadee...baariin vaa kiskomaan hyvät perseet ni eiköhän se siitä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.9.2009 14:57
Ihan fiksultahan sinä vaikutat ja huumorintajuiseltakin kirjoituksistasi päätellen. Oletko sitten niin ujo ettei kavereita ole siunaantunut, mutta luulisin että yliopistossa voi esim. laittaa uuden vaihteen päälle kun siinä muuttuu elämä muutenkin verrattuna kouluaikoihin.
Mutta vaikka elämä on kohdellut kaltoin tähän asti, älä viljele liikaa itsesääliä tai itseironiaa niille joihin haluaisit tutustua. Ironia menee pieninä määrinä harvakseltaan, mutta jatkuvasti se hankaloittaa kavereiden saamista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.10.2009 02:19
Ihan fiksultahan sinä vaikutat ja huumorintajuiseltakin kirjoituksistasi päätellen. Oletko sitten niin ujo ettei kavereita ole siunaantunut. <-- Sama tuli mullekin mieleen. Tuntuu vähän oudolta että kavereita ei ole vain yksinkertaisesti tullut. Kannattaa ruveta harrastamaan jotain, ellet harrasta vielä. Siellä tapaa uusia ihmisiä ja tulee yhteistä juteltavaa. Tärkeintä on se että on muiden kanssa oma itsensä.Tällaiset ihmiset ovat aina jännittäviä ja hauskoja. Roolia vetävät alkavat helposti ärsyttämään, ja tulee vähän sellanen olo että ei voi tuntea tällaista kaveria koskaan kunnolla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin