Valehtelen perheelleni ja...

Anonyymi

27.4.2009 11:29

En tunne yliopistostani ketään, joka olisi täyspäiväisesti duunissa ja opiskelisi samalla kunnolla. Saa aikamoinen superihminen olla, ellei duuni sitten ole jotain hieman rennompaa. Ihmettelen suuresti, että lähipiirisi uskoo tarinaasi, mutta ehkä he eivät ole koskaan opiskelleet esim. yliopistossa tai muussa vaativassa paikassa.

Itse olen ainakin vetänyt tiukan rajan siihen, että en tee duunia, kun opiskelen täyspäiväisesti...

Anonyymi

27.4.2009 11:46

Olen samaa mieltä, että kukaan ei jaksa tehdä töitä täysipäiväisesti ja opiskella samalla. Eikä ihme, jos tunnet olosi masentuneeksi, jos miesystäväsi painosti sinua eikä hyväksy sinua sellaisena kuin olet. Ole huoleti, niitä löytyy myös naista arvostavia miehiä, kuten esim. minä.

Anonyymi

27.4.2009 11:53

En usko, että lähipiirisi oikeasti vaatisi sinulta mitään, mihin et itse koe pystyväsi. Luultavasti omat vaatimuksesi ovat tässä liian korkealla, ei lähimmäistesi. Tuollainen salailu vaan lisää pahaa oloasi, joten kannattaa kertoa ihan suoraan, että tällä hetkellä sulla ei vain ole voimavaroja opiskeluun.

Pystytkö ensi syksynä vähentämään töitäsi hieman, jotta pystyt myös opiskelemaan? Kaikkeen on mahdotonta revetä, joten jostain on luovuttava.

Tsemppiä! Ja oikeasti, lähimmäisesi rakastavat sinua ihan varmasti, vaikka välillä et kaikkeen pystyisikään. :)

Anonyymi

27.4.2009 12:45

Eiköhän kolmekymppinen ole jo liian vanha opiskelemaan...?

Anonyymi

27.4.2009 13:11

En mäkään koskaan opiskeluaikoina kussut tenttikirjoihin. Mä luin niitä.

"Illat roikun netissä, katson telkkaria ja juon muutaman tölkin olutta"

Äijämeininkiä!

Anonyymi

27.4.2009 14:30

Miten olet luullut että jaksat yhtä aikaa opiskella ja olla töissä? Eivät kaikki jaksa. Erikseen sitten.

Kävisikö sinulle opintotuki, opintolaina, asumislisä ja osa-aikatyö tai vanhempien tuki jos ei osa-aikatyö suju. Varmaan auttavat sinua.

Anonyymi

27.4.2009 15:07

Ei tosiaan kannata yrittää liikaa, sillä jos rima on liian korkealla niin ylittämistä ei tule edes yritettyä. Kokeile laskea tavoitetta: esim. yksi tentti kesällä ja toinen syksyllä. Sitten asetat seuraavan tavoitteen ja katot miten käy. Kerro tilanteestasi edes jollekin läheiselle, saatat saada arvokasta tukea. Jos et halua kertoa kaverille, niin oppilaitoksista löytyy yleensä joku opintopsykologi tms. henkilö, joka on siellä tukemassa just tommosissa tilanteissa.

Anonyymi

27.4.2009 15:29

Mä opiskelin työn ohella korkeakoulututkinnon, no problem. Päivät töissä ja illalla ja yöllä luin.

Anonyymi

27.4.2009 15:57

I feel you. Olen myös täyspäiväisesti töissä ja suoritan yliopisto-opintoja sivussa. Hidasta, stressaavaa ja hemmetin rankkaa. Kerro vaan totuus läheisillesi, kenelläkään ei oikeasti ole varaa arvostella ennen kuin on käynyt tämän läpi itse. TSEMPPIÄ! :0)

Anonyymi

27.4.2009 17:07

Älä hyvä ihminen tapa ittiäs pahalla ololla, elämä on liian lyhyt semmoseen!
Jos opinnot ei maistu, jätä ne hetkeksi sivuun ja aloita sitten kun siltä tuntuu.. Et varmasti ole ainut joka lopettaa tai siirtää opintojaan!
Mitä enemmän mietit mitä muut ajattelee siitä "ettet ole jaksanutkaan käydä koulua", sitä kauemmas menee haaveet kertoa totuus. Puhu niin huomaat kuinka helppoa on olla elämänsä kans sinut ja kuinka ihania ne ystävät onkaan!!

Sitten saat juoda iltaiset oluesi ihan rauhassa ja lähteä kavereidesi kanssa ulos!! Nauti elämästä!!!

Anonyymi

27.4.2009 19:33

Älä jää tuohon tilaan vaan kerro asiat niin kuin ne ovat. Muutoin joudut vielä pahempaan tilanteeseen =(

Anonyymi

27.4.2009 19:34

^^^^ Mies 43, käytitkö piristeitä kun tuollaiseen kykenit?

Anonyymi

27.4.2009 20:51

Ja oikea ikäsi oli..?

Anonyymi

27.4.2009 22:07

Minä myös olin täysipäiväisesti töissä ja suoritin samalla korkeakoulututkinnon noin viidessä vuodessa.

Tunnustajalle sen verran, että nyt itseä niskasta kiinni ja teet loppuvuodelle selkeän opintosuunnitelman ja ajankäyttösuunnitelman ja pidät niistä kiinni, vaikka mikä olisi. Aseta pieniä tavoitteitta matkan varrella ja kun saavutat aina yhden tavoitteen, niin itsetunto kummasti kohenee. Jatkat vaan sitkeästi, niin mieli tottuu nopeasti uuteen rytmiin. Samalla saat kehitettyä hieman itsekunnioitusta, mikä nyt tällä hetkellä puuttuu. Teet sen minkä aloitit, etkä luovuta.

Anonyymi

28.4.2009 07:30

^^^^ En käyttänyt piristeitä, kahvia ja tupakkaa vaan.
T. Mies 43

Anonyymi

28.4.2009 07:48

Käykää vittu ne koulut nuorena, niin voitte näin vanhempana työpäivän jälkeen oikeasti rentoutua ja juoda niin monta olutta kuin haluuttaa tai tehdä mitä muuta tahansa, niin minäkin teen ja nautin suunnattomasti elämästäni.

Anonyymi

28.4.2009 13:59

Mulla ihan sama tilanne. Vaikka olen kylläkin pitkällä saikulla. Terveys meni (psyykkinen ja fyysinen), kun mies jätti. Pää ei kestänyt, ja kun pari kertaa "pääsi" ambulanssi kesken duunipäivää sairaalaan menetettyä taas tajunnan, niin en kehdannut enää jatkaa sitäkään rallia. Nyt sitten miettii, miten tästä selvitään.

Anonyymi

28.4.2009 15:55

^^^Elä sie valehtele; kahvi ja tupakka ovat piristeitä.

Anonyymi

29.4.2009 07:47

Kai tiedät että monikulttuurisuus on rikkaus?

Anonyymi

12.5.2009 15:13

Eihän kaikki masentuneet ole sairaslomalla, ainakaan pitkällä! Pitkäänkin saikkuun saa tukea Kelalta. Nyt menet ihan itsesi takia terveydenhoitajan tai ootin tms pakeille, ennen kuin tilanne ryöstäytyy käsistä. Jos se tuntuu hankalalta, kerrot jollekin luotettavalle sukulaiselle tai ystävälle. Jos suoraan puhuminen tuntuu liian hankalalta, lähetä läheisellesi tämän tunnustuksen linkki.
Jos et nyt hoida itseäsi kuntoon, tilanne pahenee ja voit joutua vuosiksi pois työelämästä.

Anonyymi

10.7.2009 23:31

30vuotias tollanen kakara.