Ahdistuneen naisen miehenä
Suhde päättyi. Nainen oli sopivan ikäinen, näköinen ja muotoinen, itse asiassa oikein sopiva. Yhteiseloa kesti vajaa 6kk, puolet siitä vähän vaikeaa. Mitä tahansa sanoin, käsitettiin väärin. Mitä tahansa tein, ei se ollut rakkautta julistavaa. Naisella on jonkinlainen ikäkriisi vajaa 4-kymppisenä, joten auta armias jos vähääkään oli ymmärrettävissä jotain, joka viittasi nuorempiin naisiin. Nainen kärsi masennuksesta ja söi siihen lääkitystä. Itselleni aihe on uusi, joten en tiennyt miten suhtautua oikeastaan mitenkään. Kun oltiin yhdessä, kaikki oli hienosti ja tapaamisten välillä… no, satoja tekstiviestejä – valehtelematta. Seksi oli hyvää, ilmeisesti hänestäkin. Muutenkin jäi ikävä, mutta myös vähän arveluttaa kun ilmeisesti uusi oli jo haettu netistä valmiiksi paria viikkoa ennen virallista loppumista. Lisäksi em. mielialojen vaihtelut olivat aika voimakkaita ja eivät aina täysin tai oikeastaan mitenkään todellisuuteen perustuvia. Kysymykseni onkin, onko mitään mahdollisuutta naisen kanssa, jolla on diagnosoitu masennus ja/tai muita lievempiä mielenterveysoireita (ahdistus jne.)? Ei meistä kukaan ole täydellinen, hän on kaunis, älykäs, hyvävartaloinen mutta jopa tällaisen normimiehen selviytymiskeinot alkoivat olla lopussa. Teinkö jotain väärin kun ei huvita jatkaa, vaikka taisi alkaa tunteetkin heräämään? Onko ns. normaalilla mitään jakoa?
8 vastausta
Walter de Camp
4.6.2014 18:30
Wieniläinen psykoanalyytikko Wilhelm Reich, Sigmund Freudin oppilas, alkoi 1920-luvulla tarjota uudenlaista parannuskeinoa kaikenlaisiin psyykkisiin ongelmiin. Hän väitti, että riittävän usein koettu vavisuttava orgasmi pitää ihmisen hyvässä kunnossa ja myös parantaa psyykkisiin vaivoihin joutuneen onnettoman neuron. Hän ja monet muut psykoanalyytikot jopa panivat naispotilaitaan auttaakseen heitä.
Reichin käsityksen mukaan siis ahdistunut tai masentunut tai hysteerinen neuronainen voi parantua antoisan seksin avulla. Aikansa tätä kuunneltuaan Sigmund Freud antoi Reichille potkut psykoanalyyttisestä liikkeestä.
Valitettavasti meidän miesten on tässä asiassa parasta kallistua Sigmund-papan kannalle. Monet neuronaisethan ovat kauniita - omalla neuroottisella tavallaan - mutta osoittipa mies neuronaista kohtaan miten ihanaa rakkautta tahansa, paapoipa neuronaista miten hyvänsä, panipa neuroa edestä tai takaa, tai, edestä ja takaa, ja järjestipä hänelle miten taivaallisia päivittäisiä orgasmeja hyvänsä, neuro on ja pysyy neurona. Neuronaisen kanssa mies on jatkuvissa vaikeuksissa.
Viesti Sigmundilta ja minulta miehille on: älä haksahda neuroon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jugular
3.6.2014 19:29
Kyllä ahdistuneen, masentuneen tai muullakin tavalla mielenterveysongelmaisen ihmisen kanssa on mahdollista seurustella, mutta kannattaa miettiä tarkkaan, haluaako sitä. On asioita, joihin rakkauskaan ei pysty, ja esim. voimakkaiden mielialan heilahteluiden kohteeksi joutuminen saattaa johtaa pitkällä aikavälillä kaikenlaisiin ongelmiin oman mielenterveyden kanssa, ja sellaista tuskin korvaa mikään hyvä, mitä suhteesta ehkä saattaisi syntyä.
Tuskinpa teit mitään "väärin". Kaikkien kanssa ei yksinkertaisesti natsaa, ja vuoden persoonallisuushäiriöisen kanssa seurusteltuani voin sanoa, että se hyvä asia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kokemusta on
6.6.2014 08:38
Teit ihan oikein. Itse seurustelin vuoden miehen kanssa, jolla oli vakava masennus, mustasukkaisuutta, univaikeuksia ja muita mielenterveysongelmia. Voin sanoa, että toisen ongelmia selvitellessä ja kuunnellessa meinasi lähteä oma järki. Onneksi tajusin suhteen lopettaa riittävän ajoissa. Huomaat vielä jonkun ajan päästä, että teit oikean ratkaisun ja tulet löytämään tasapainoisen kumppanin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
sysimusta
7.6.2014 18:48
Lievien (?) mielenterveysongelmien kanssa painivana naisena mielipiteeni on erittäin puolueellinen. Uskon (eli haluan uskoa) että myös meidän ei-niin-vakaiden naisten kanssa suhde voi onnistua. Itse olen kokenut tärkeäksi, että apu tulee muualta eli tapauksessani terapeutilta ja oma puoliso ei joudu koko taakkaa kantamaan. Tietysti mielenterveys voi horjua niin monella eri lailla ja valintatilanteessa terveen kanssa onnistumismahdollisuudet varmasti ovat paremmat. Oma ratkaisusi on varmasti myös yhtä oikea. Säälistä tai velvollisuuden tunnosta ei kenenkään kanssa pidä olla ja jos tuntuu, että suhde ei toimi, tunne on varmasti oikea. Ei kaikilla "normaaleillakaan" onnistu. Vähän kyllä olen myös sitä mieltä, että ns. tervettä ihmistä ei ole vain riittävästi tutkittu ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
EdgarinKorppi
8.7.2014 23:02
Jep, keskeistä on, onko partneri tuki, turva, nautinnon ja hyvän olon lähde hulluuden kanssa korttia pelatessa, vaiko roskalaatikko, jonka pitää niellä päivittäin epävakaan ihmisen arvaamattomuutta ja/tai olla maksuton kotihoitaja vailla toivoa paremmasta. Jos hommaa hoidetaan ja hoitovastuu on jollain ammattilaisella, en näe mitään syytä miksi suhde ei voisi toimia. Moni pään häiriö on kuitenkin joko väliaikainen tai sitten sellainen, että potilas oppii vaivaansa ajan myötä hanskaamaan. Toivoa on, mutta jos ainoa tarjolla oleva rooli on olla tuo roskalaatikko, itse nostaisin kytkintä. Elämä on liian lyhyt.
Sammy1234567890
14.6.2014 00:15
Riippuu mielenterveyshäiriöstä. Itse kärsin myöskin ajoittaisesta masennuksesta, ja kun tunnen kauden alkavan en yritäkään tehdä siitä mitään parisuhteen tila-asiaa vaan kerron miehelleni että nyt taas viiraa, tauko. Vähän kuin olisi migreeni, luuhaan pari tuntia pimeässä huoneessa ja ilmaannun sitten taas parempana. Asiaa tosin auttaa että terapeuttini sanoo että todellisuudentajuni on kunnossa (tiedän koska oikeasti olen pahoillani ja koska vain viiraa; jos kaikki tunteet mitätöisiin se olisi ihan mahdotonta) ja miehenikin ymmärtää. Pystyn yleensä selittämään enkä koskaan draamaile. Olen myös seurustellut miehen kanssa joka reagoi omiin ikäviin tunteisiinsa vetämällä turpaan ilman ennakkovaroitusta, ja se oli aika hirveää, joten kaikkia häiriöpersoonallisuuksia en kyllä suosittelisi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
-Syväanalyytikko-
15.6.2014 08:02
Nosiis...750 000 suomalaista syö mielialalääkkeitä. On arvioitu, että jokaiselle ihmiselle saataisiin määritettyä joku diagnoosi jossain vaiheessa elämää.
Mielestäni ei ole hyödyllistä määritellä jokainen mielenterveysongelmaiseksi, tätä kuitenkin ajavat jenkkiläiset lääkeyhtiöt ja tietysti he myös hyötyvät siitä eniten.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
EdgarinKorppi
8.7.2014 23:04
-Syväanalyytikko-
Vastaa kommenttiin750 000 ...mihin väitteesi perustuu? Miten määrittelet mielialalääkkeen? Hurja luku.
Vastaa kommenttiin