En kestä puhumista!
Olen lopen kyllästynyt kavereiden kanssa käytyyn turhanpäiväiseen keskusteluun ja paskan jauhamiseen. Ongelma vaivaa niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Itse asiassa alkaa kaveritkin jo kyllästyttämään, kun tietää etukäteen mitä kukin mistäkin on mieltä ja kun sillä mielipiteellä ja koko keskustelulla ei ole edes mitään merkitystä. Asiat kun pyörivät turhanpäiväisten juttujen ympärillä: mikä on paras auto/festari/mikä tahansa ja mihin Isis pyrkii vai pyrkiikö mihinkään. Kaikki otetaan niin vakavasti ja esittäydytään asiantuntijoina, vaikkei loppujen lopuksi tiedetä asioista enempää kuin mitä yhdestä lehtijutusta tai jostain voi oppia tai mitä on kuultu jonkun muun asiasta sanovan. Tämä on kait normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, joka pitää sietää, mutta kun minä en halua! Pitäisikö minun haistattaa pitkät kaikille ja erakoitua? Ikävä tulisi varmaan pian ihmisiä.
3 vastausta
Walter de Camp
23.5.2015 23:09
Tuo on nimenomaan ihmisten normaalia kanssakäymistä. Viimeistään siinä vaiheessa kun ihminen lähestyy kolmeakymmentä ikävuotta, hänen ajattelunsa perusta on muotoutunut, eikä se sen jälkeen enää radikaalisti muutu. Puheenaiheet saattavat hiukan vaihdella päivän uutisten mukaan, mutta on helppoa tietää mitä mieltä se ja se tyyppi kustakin asiasta on. Ja tosiaan, yleensä ihmiset eivät tunne niitä asioita, joista he paatoksella paasaavat. Luin Lettre International -lehdestä ranskalaisen historian ja Lähi-Idän professorin Henry Laurensin hastattelun Isisiin ja Lähi-Itään liittyvistä asioista ja tajusin, että en tiedä niistä yhtään vitun mitään, vaikka aikaisemmin olin olettanut tietäväni.
Sen tähden samojen ihmisten kanssa jutteleminen käy lopulta sietämättömän pitkästyttäväksi. Täytyy päästä tosi läheiseen ystävyyssuhteeseen toisen ihmisen kanssa, että jaksaa jauhaa hänen kanssaan aina vain samaa paskaa. Neuvoisin sinua hankkimaan ystäviksesi naisia. Naisten ajatukset ja mielipiteet ovat kuitenkin yllättävämpiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
flfbrk
11.6.2015 11:05
Minä taas neuvoisin hakeutumaan henkisen etsinnän ympyröihin, vaikkapa joogasta ja meditaatiosta tai jostain itsetutkiskeluryhmästä voi aloittaa. Niistäkin tosin voi olla vaikea löytää sellaista porukkaa, joka ei olisi aivan samalla tavalla tämän aihepiirin kanssa junnaava. Mut joo, tunnistan hyvin ilmiön, jonka kysyjä nosti esiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
fofbf
11.6.2015 11:06
Tai filosofiset keskustelukerhot, kirjakahvilat ym.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin