Kaikki höyryävät oikeanlaisesta kemiasta...

Kaikki höyryävät oikeanlaisesta kemiasta, sielunsukulaisuudesta, siitä yhdestä oikeasta kumppanista jne., mutta samaan aikaan he etsivät koko ajan jotain parempaa, kauniimpaa, nuorempaa yms. Kukaan ei ole enää tosissaan, mikä tahansa kelpaa syyksi unohtaa toinen. Tuntuu siltä kuin maailmassa eläisi kaksi eri lajia: naiset jotka haluavat kesyttää miehen + rakentaa yhteistä kotia ja miehet jotka haluavat vain paritella kaikkien vastaantulevien naisten kanssa. Jos ”se oikea” on jo naimisissa, kuollut tai asuu ulkomailla, niin onko ainoa keino tinkiä vaatimuksistaan? Mitä järkeä on edes etsiä itselleen kumppania?