Olen naimisissa, kotiseksi ok, mutta jokin...

Walter de Camp

6.8.2010 00:00

Sinä vietät kivaa, puhdasta kotielämää vaimosi kanssa. Te keskustelette uusien verhojen hankinnasta ja vaimosi näyttää sinulle Eurokankaan mainoslehtisiä. Sängyssä pyrit viimeisen päälle huomioimaan vaimosi tunteet ja seksuaaliset toiveet. Kun sitten lähdet uitolle, kaipaat kotielämällesi mahdollisimman räikeää vastakohtaa. Haluat päästä rypemään. Kaikkinainen, vertauskuvallisesti sanoen muta, lika, saasta vetää sinua puoleensa. Elämän pimeä syrjä. Niinpä etsit rumia, kännisiä, helppoja naisia, jotka jokeltavat typeryyksiään. Heistä ja heidän mielipiteistään ja tunteistaan sinun ei tarvitse välittää pätkääkään. Heitä voit panna juuri niin kuin haluat. Sen jälkeen voit luoda viimeisen silmäyksen sotkuiseen luukkuun, jota he kutsuvat asunnokseen, vetää housut jalkaan ja poistua rappuun. Sen irrottelun jälkeen nautit taas jonkin aikaa nätistä avioelämästäsi ja omasta siististä vaimostasi ja kodistasi. Kyllä, tavallaan olet Charles II.