Olin teini-ikäisenä valtavan ujo ja...

Olin teini-ikäisenä valtavan ujo ja ihmiskammoinen, ja onnistuin siksi kasvamaan aikuiseksi kokematta ainuttakaan vakavaa tai vähemmän vakavaa seurustelusuhdetta. Iän myötä itsetuntoni on kuitenkin kohentunut, joten tunnen vihdoin olevani valmis kypsään (tai epäkypsään) ihmissuhteeseen, mutta häpeilen hiukan kokemattomuuttani. Kannattaisiko minun vain rehellisesti valehdella neitsyydestäni potentiaaliselle ensimmäiselle petikumppanille, vai pitääkö keskivertomies aikuisen naisen kokemattomuutta jopa herttaisena? En pidä valehtelusta, mutten haluaisi myöskään tehdä neitsyydestäni isoa ohjelmanumeroa.