Parahin Walter, olen kolkyt ja risat, akateeminen...

Parahin Walter, olen kolkyt ja risat, akateeminen, kauniiksikin mainittu yhden lapsen äiti. Olen ollut sinkkuna jo vuosia. Tarjokkaita, hyviäkin, on tullut vastaan, mutta sitä oikeaa ei ole osunut kohdalle, koska minulla on jokseenkin hinttimäinen miesmaku. En käsitä, mikä mättää, mutta en oikein jaksa innostua perinteisestä heterouroosta. Ne vähätkin, joihin voisin tuntea vetoa, häärivät jo essuissaan onnellisina perheenisinä. Ne vapaat, jotka saavat sydämeni läpättämään, ovat komeita (ainakin minun mielestäni), mukavia, tyylikkäitä ja tyylitajuisia, liikunnallisia, koulutettuja, kohteliaita, ystävällisiä HOMOJA. Sen verran fiksu olen, että en ole alkanut ehdotella mitään ihastuksilleni, koska tiedostan sen, että kuten minä olen hetero, he ovat homoja, ja sille asialle ei vain ole mitään tehtävissä. Onko kenties niin, että hormonitasoltani olen jotenkin alhainen? Aiemmat miessuhteenikin ovat olleet mieluummin kauniita kuin komeita, ja heitä voisi kai luonnehtia hieman nössöiksi. Vai onko minusta tulossa keski-ikäinen frigidilehmä ja tiedostamattani katselen mieluummin täysin saavuttamattomia kohteita, jotten vain vahingossakaan joutuisi miehen kanssa tositoimiin? Vai onko niin, että ”se oikea” ei ole vain vielä sattunut kohdalle? Olen ihan onnellinen sinkkunakin, mutta välillä mietin, että olisi mukavaa jakaa elämä ja vanheta kumppani rinnallani.