Rakas Walter, nyt tämä vapaaehtoisesti vapaa...
Rakas Walter, nyt tämä vapaaehtoisesti vapaa nainen tarvitsee kipeästi apua! Miten ihmeessä pääsen eroon kroonisesta seurustelua koskevasta inhoreaktiostani? Olen kyllästynyt hyperventilointiin ja vaistonomaisiin pakenemisreflekseihin kun äijä alkaa puhua sanallakaan styylaamisesta tai tulevan kesän mökkireissuista, vaihtaa minä-muodon monikon ensimmäiseen persoonaan ja kertoo tarinoita sukulaisistaan, jotka minun on ehdottomasti “pakko tavata”. Saatana kun se pistää lujille! Ongelmani on todella häiritsevä, varsinkin kun olen jälkeenpäin useaan otteeseen katunut sitä hetkeä, kun jälleen kerran joku onneton, upea mies on joutunut luovuttamaan suhteeni. Miten sitoutumiskammo parannetaan?
1 vastaus
Walter de Camp
5.9.2008 00:00
Onkohan kukaan koskaan oikeasti parantunut sitoutumiskammostaan? Me kaikki tunnemme tapauksia, joissa paatuneelta vaikuttanut sitoutumiskammoinen nainen tai mies näyttää yllättäen vakiintuneen. Hän on löytänyt itselleen ihanan rakastetun, “elämänkumppanin” – tosin niin on käynyt aikaisemminkin, mutta nyt he ovat olleet yhdessä kohta jo vuoden. Asianomainen vannoo onnellisuuttaan, ja on ryhtynyt halveksimaan sinkkuja, entisiä kavereitaan. Sitten yhtäkkiä saadaankin kuulla heidän eronneen. Entinen sitoutumiskammoinen on paljastanut taas oikean luonteensa ja antanut kenkää ihanalle kumppanilleen. Mutta oletko sinä sitoutumiskammoinen, sitä on vaikea tietää vielä tässä vaiheessa, kun olet 22-vuotias. Jos et 4–5 vuoden kuluttuakaan kykene sitoutumaan, silloin olet luultavasti sitoutumiskammoinen. Silloin voit pyytää ystäviäsi, sitten joskus, hakkauttamaan hautakiveesi karun tekstin: “Sinkkuna synnyin, sinkkuna elin, sinkkuna kuolin. Kiitos hymyistä ja kyynelistä lukemattomille sidoshenkilöilleni.”
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin