Walter, luettuani palstaasi, mieleeni on hiipinyt...
Walter, luettuani palstaasi, mieleeni on hiipinyt epäilys “olenko epänormaali”!!! Olen kaikin tavoin onnellinen, fiksun ja komean miehen kanssa naimisissa 20 vuotta, nautimme yhdessäolosta ja seksistä, hän on huomaavainen, siisti ja huumorintajuinen. En ole rikas, tulen toimeen, en osta velaksi, en juo enkä petä, en laihduta enkä pelkää vanhenemista. Mielestäni minulla on kaikkea, mitä ihminen voi toivoa. Olenko tältä planeetalta, onko todellisuudentajuni vääristynyt? Olenko ymmärtänyt elämän väärin?
1 vastaus
Walter de Camp
5.8.2005 00:00
Ihan kiva kuulla, että sinulla menee noin kirotun hyvin. Pulma on vain siinä, että onnelliset ihmiset ovat muille ihmisille vähemmän herkullista aineistoa kuin onnettomat ihmiset, joilla on aina kiinnostavia ja säälittäviä ongelmia. Onnettomat keikkuvat kuilun partaalla ja heissä on särmää. Sen tähden romaanit, elokuvat ja lehtijutut tehdään aina ihmisistä, joiden elämässä on jotain vialla. Kävin puhumassa asiastasi Antikvaarisessa kirjakaupassa Torkkelinkadulla. Siellä ei tiedetty ainuttakaan romaania, jonka päähenkilö olisi ensimmäiseltä viimeiselle sivulle rikkumattoman onnellinen. Jopa romanttisissa viihdepokkareissa sankarittaren onnea uhkaa hetkittäin jokin vaara. Onnelliset ihmiset kelpaavat vain Marco Bjurströmin tv-sarjaan. Kirjakaupanpitäjä Ervasti ehdotti, että Kolmen sepän patsaalla alettaisiin kerätä nimiä ihmisiltä, jotka rohkenisivat tunnustaa olevansa täysin onnellisia, eli täysin epäkiinnostavia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin