Kunnollinen kenkä kestää vuosikymmeniä

City ja Garage sukeltavat Fresh & Handmade -juttusarjassa uuden ajan käsityöläisyyteen. Kuusiosaisen juttusarjan haastateltaviksi on valittu kiinnostavimmat kotimaiset modernit käsityöläiset.

Suutari Juho Ervingin päätyminen omaan kivijalkaliikkeeseen tapahtui kuin kohtalon johdattamana. Helsingin Kalliossa pajaansa pitänyt suutarimestari Esko Jaakola oli saanut nuoren miehen kiinnostumaan alasta. Vintage-tyylistä jo kotikaupungissaan Kuusamossa innostunut Erving oli löytänyt pääkaupungista kunnon vintage-kenkiä ja niitä korjauttaessaan suutarin ammatin. Mestarin osaaminen veti puoleensa ja tuleva suutari tuijotti innostuneena hänen kädenjälkeään.

“Korjautin kenkiä aina Kalliossa ja kattelin, miten hienoa jälkeä mestari tekee. Kun siviilipalveluksen jälkeen etsin duunipaikkoja, oli Hakaniemen hallissa tarjolla suutarin pesti, jossa opetettiin ammattiin”, Erving kertoo päätymisestään alalle.

Joidenkin viikkojen jälkeen hän kuuli Kankaanpäästä löytyvästä suutarikoulusta, jonne pääsi sisään, vaikka hakuaika oli jo päättynyt. Koulun aikana ja jälkeen Erving hankki kokemusta muun muassa Helsingin Mittatilausjalkineessa ja Nora Haraldin opissa. Kymmenen vuoden kokemuksen hankittuaan, ja työskennellessään varastossa Nahkakunta -maahantuonti- ja tukkuliikkeessä, Erving kuuli Töölöstä vapautuvasta suutarin pajasta.

“Jalkinelehdessä oli ilmoitus. En tiennyt ennalta tätä suutaria, joten lähdin käymään katsomassa. Olin jo ikään kuin päättänyt, etten laita kivijalkasuutaria. Olin varastolla kuullut ja aiemmat vuodet olivat opettaneet, ettei se kannata”, Erving kertoo.

Töölössä hän kuitenkin huomasi olevansa varovaisen innostunut tarjolla olevasta tilasta. Kohtalo puuttui peliin, kun hän tuijotti tutulta näyttävää putsikonetta.

“Katsoin, että onpa tutunnäköinen kone ja kysyin, mistä nämä vehkeet ovat peräisin. Kävi ilmi, että ne ovat siltä samalta mestarilta Kalliosta. Mulla olikin jäänyt kaivelemaan, minne koneet olivat joutuneet, kun liike lopetettiin.”

“En miettinyt montaa päivää, kun soitin myyjälle ja menin käymään uudestaan. Löimme kättä päälle. Sit pankkiin ja remppaamaan tilaa omannäköiseksi. En tiedä, miten olisi käynyt, jos täällä ei olisi ollut juuri näitä koneita.”

Ervingin mielestä suutarinliikkeisiin ei panosteta tarpeeksi. Hänen oman liikkeensä tuli olla persoonallinen. Sellaisen sai remppaamalla puotia vanhan duunin ohella. Töölöläistyvä suutari piti liikkeensä ovet auki rempatessaan, jotta sai luotua kontaktit alueen asukkaisiin.

“Töitä oli odottamassa ekana päivänä, kun avasin liikkeen.”

Erving oli kartuttanut kassaa edellisestä duunistaan ja varannut nahkaa, jotta pääsee edistämään omia projektejaan, kun uuden liikkeen alkutaipaleella on kuitenkin hiljaista. Niille ei ollut tarvetta.

“Jo ekalla viikolla kävi ilmi, että epäilykset oli turhia. En oo kertaakaan katsonut tyhjää hyllyä, vaikka kuinka paiskin ylitöitä.”

Ervingin hyllyt täyttyvät korjausta vaativista kengistä. Hän on ainoa suomalainen virallinen Red Wings -kenkien korjaaja ja vaativatkin hommat onnistuvat. Kannattaa esimerkiksi kysyä apua ensin Töölöstä, ennen kuin lähettää legendaarisen Christian Louboutinin kengät Ranskaan korjattavaksi.

Laadukkaat nahkakengät ovat kestävä tuote, joille suutarin näkökulmasta on onneksi kysyntää, kasvavissa määrin.

“Suomessakin miehet ovat alkaneet käyttämään parempaa kenkää ja kenkiin satsataan enemmän. Se on todella hyvä, sillä muuten tarvii ostaa kengät parin vuoden välein.”

Suutarin työn taustalla ei ole tapa toimia ekologisesti vain, koska se on trendikästä. Pikemminkin kyse on siitä, että on tyhmää heittää pienellä fiksauksella käyttökelpoiseksi saatavaa kamaa pois.

“On ilo antaa vanhalle tuotteelle uusi elämä. Juuri tein yhdelle tytölle tuohireppuun nahkaolkaimet ja repun sai käyttöön ja se kestää pitkään. Kun pitää laatukengät kunnossa, ne voi kestää vuosikymmeniä.”