Mallielämää

Kolme vuotta sitten huippumalli Kate Moss, 24 vuotta, pääsi “klinikalta”.

Vuodet huippumallina olivat tehneet tehtävänsä: kymmenen vuoden ajan hän oli kävellyt maailman catwalkeja enemmän tai vähemmän päihtyneenä ansaiten 70 000 markkaa päivässä.

“Näytöksissä tarjotaan aina samppanjaa. Niin se vain toimii. Kymmeneltäkin aamulla”, kertoi Kate Moss brittiläisessä Face-lehdessä.

Kate Mossin mallinura on poikkeuksellinen. Hän ansaitsee huomattavasti enemmän kuin mallit yleensä. Mossin omaisuuden on arvioitu olevan 180 miljoonaa markkaa. Poikkeuksellinen myös siksi, että Moss ei roikkunut kynsin hampain tai haarat levällään mallitoimiston tai valokuvausstudioiden ovissa rukoillen töitä. Hänet löydettiin 14-vuotiaana New Yorkista JFK:n lentokentältä.

Milano – Pariisi – New York. Huippumallin Bermudan kolmio. Siitä jokainen malliksi haluava tyttö näkee unta.

“Minua oli pyydetty useasti ulkomaille, New Yorkiin ja Milanoon. Olin aina sanonut ei. Nyt päätin lähteä kuukaudeksi kokeilemaan”, kertoo Emma Halmekoski, 23 vuotta, siviiliammatiltaan copywriter. Mallikielellä 179 senttimetriä, 86-65-91, kenkä 40 ja vaate 36, silmät siniset, hiukset ruskeat. Istumme milanolaisen mallitoimiston, Flashin, aulassa odottamassa Emman buukkaajaa Fiorenzaa. Buukkaaja kertoo, missä castingeissa, eli työnhakutilaisuuksissa, tytön on sinä päivänä käytävä. Emma on ollut Milanossa jo kaksi viikkoa, eikä hän ole tehnyt vielä päivääkään töitä. Tavallista ulkomailla aloittelevalle mallille.

Flashin toimisto on Porta di Genovan metroaseman lähellä, Via Tortona 14:ssä, talon toisessa kerroksessa. Vastaanottoaulan työntekijän, malleihin verrattuna lyhyehkön ja pyöreähkön Pian, luulisi saavan alennuskompleksin paimentaessaan 180-senttisiä mallityttöjä, joiden vyötärö on yhtä kapea kuin kompleksisen naisen reisi. Sisääntuloaulan syvennys on varattu buukkaajiaan odottaville malleille, opastaa kyltti. Muualle toimistoon malli ei saa mennä harhailemaan.

Odotusnurkkauksessa on kolme sinistä sohvaa, vesiautomaatti ja televisio, joka suoltaa filmiä Milanon muotinäytöksistä, fashion weekista kuten asia ilmaistaan fashion jargonilla. Sohvapöytää koristavat oranssit tekokukat.

Ihailen aulassa seisovan tytön takapuolta Emmalle.

“Mallitoimiston mielestä se on liian paksu. Sitä on käsketty laihduttamaan”, Emma kertoo.

Vastapäätä meitä istuu kaksi uutta mallia, tsekkejä. Farkut, tennarit, ja tietenkin mallikansiot. Pyydän toiselta tsekkitytön, Petran, kansion nähtäväkseni.

Mallit kuulemma rakastavat näytellä kansioitaan ja vertailla kuviaan.

Kun nuoren kanadalaisen Linda Evengelistan väitettiin 1990-luvun alussa sanoneen, ettei nouse sängystä alle 100 000 markan päiväpalkan, syntyi käsite supermalli.

Ja Linda Evangelista oli maailman ensimmäinen sellainen. Tuolloin malleille maksettiin yhtä hyvin kuin elokuvatähdille. Sadan tuhannen markan kerhoon – Big Six – luettiin Cindy Crawford, Claudia Schiffer, Christy Turlington, Naomi Campbell ja Tatjana Patitz. Nuo samat tytöt kuin George Michaelin musiikkivideolla Freedom.

Kun nämä naiset 1990-luvun lopulla kulkivat cat walkinsa päähän ja lopettivat mallinuransa – miljonääreinä – supermalliuden uskottiin olevan loppu. Lehtien kansia koristivat filmitähtien kuvat mallien sijaan: Jennifer Anistonit ja Lopezit veivät malleilta leivän suusta. Vuonna 1998 Linda Evangelista joutui Vogue-lehden mukaan alentamaan palkkiotaan, koska hänen esiintymisensä muotinäytöksessä Portugalissa oli epätasaista.

Muotiteollisuus vannoi, ettei antaisi enää koskaan mallien hallita itseään. Sillä supermallit olivat itsekin tajunneet olevansa SUPER. Vogue raportoi limusiineista matkaavista malleista, jotka potkivat kuljettajaa piikkikorollaan niskaan ollessaan tyytymättömiä tämän ajotapaan.

“Minulle yksi vaikutusvaltainen mainostoimistojohtaja sanoi, että kaikki kyllästyivät supermallien oikkuiluun. En usko, että supermalleja enää syntyy. Enkä usko, että nykyajan parhaimmat mallit tienaavat läheskään yhtä paljon kuin parhaimmat 1980-luvulla”, suomalaisen Fondi-mallitoimiston johtaja Eeva Ketola todistaa.

Mutta supermallisukupolven myötä syntyi sukupolvi nuoria naisia, jotka halusivat olla aivan kuin supermallit. Supermalleja.

Malleiksi haluavia tyttöjä ei ole ollut koskaan niin paljon kuin nyt. Ja kun kilpailu on kova, vain parhaimmat pärjäävät.

“Mallit eivät ole koskaan olleet näin laihoja. Erityisesti näytösmallit ovat riukuja. Cindy Crawford olisi nykystandardeilla liian lihava näytösmalliksi: hän ei mahtuisi näytösvaatteisiin”, Ketola kertoo.

Olemme odottaneet puolisen tuntia, kun Stefano-niminen buukkaaja tulee nurkkaukseen pyytämään Emmaa buukkaushuoneeseen. Emman oma buukkaaja Fiorenza ei ole tänään saapunut töihin.

Kaksitoistapaikkaista buukkaushuonetta reunustavat kortit tytöistä ja pojista. Kortteja on lähemmäs kaksisataa. Toimiston tähdet, Helena Rubinstein -kampanjan tehnyt Elena Kaia ja yhdysvaltalaista farkkumerkkiä Guessia? mainostanut Megan Ewing, ovat saaneet kuvistaan taulut. Huoneessa on neljä kelloa: Milanon, Tokion, New Yorkin ja Lontoon ajoissa. The fashion capitals. Stefano printtaa Emman päivän ohjelman. Neljä castingia. Neljä asiakasta on halunut nähdä tänään Emman livenä.

“Se ei tarkoita mitään. Yleensä jokaisesta toimistosta pyydetään kolmesta neljään tyttöä samaan castingiin”, kertoo Emma. Milanossa on kahdeksan kovan luokan mallitoimistoa. Vanhin on 34-vuotias Fashion. Sen lisäksi malleista taistelevat Why not?, Beatrice, Flash, Major, Eye for I, Elite, Joy ja Paolo Tomei.

“Ensimmäinen kuukausi on töiden etsimistä. Castingista toiseen käymistä. Asiakkaisiin tutustumista.”

Tuolta ajalta malli ei ansaitse mitään. Asunnon, testikuvat, mallikansion, Milanon kartan, kortit, faksit ja postikulut maksaa sopimuksen mukaan mallitoimisto, mutta kaikki kulut pidätetään mallin tulevista ansioista. Sopimuksessa on jopa hinnasto. Toimiston logolla varustettu mallikansio maksaa 125 markkaa, kartta 30 markkaa. Postikulut miinustetaan joka kuukausi, 155 markkaa. Testikuvat maksavat printteineen 1 860 markasta ylöspäin. Vuokraa asunnosta toimisto veloittaa 3 105 markkaa kuussa.

“Kauaa toimisto ei katso tyttöä, joka ei saa töitä. Tyttö ei jää velkaa mallitoimistolle, jos hän ei enää koskaan mallintöitä tee. Seuraavana kesän malliansioista joutuu maksamaan edellisen kesän velan.”

Eikä toimiston rahoilla luksuselämää vietetä. Emma jakaa 20 neliön asunnon Milanon keskustassa tsekkitytön kanssa. Omaa rauhaa ei juuri ole. Suihku sentään on.

“Yleensä ne pistävät neljä tai viisi tyttöä samaan asuntoon.”

Tosin asuntokin on isompi.

Kun ja jos töitä saa, puolet palkkiosta menee toimistolle. Toimiston osuudesta saa myös emotoimisto osansa.

“Töistä saa kohtuuttoman paljon palkkaa. Nuori tyttö voi saada kesällä kuukaudessa käteen 30 000 markkaa.”

Kotisohvalta kierteleväksi malliksi Milanoon on lähes yhtä pitkä matka kuin kiertelevästä mallista Kate Mossiksi. Ensin tytön pitää päästä suomalaisen mallitoimiston listoille. Ovikelloa ei kannata rimputella, jos on yli 21 vuotta tai alle 174 senttimetriä pitkä. Ulkomailla näytöksiin halutaan 180-senttisiä tyttöjä. Paparazzi-mallitoimistossa käy joka viikko 15–30 mallikokelasta, joista korkeintaan kaksi prosenttia päätyy toimiston listoille. Ja siitäkin on supermallius kaukana. Suurin osa toimiston 90 mallista ansaitsee lisäansioita. Arviolta 75 suomalaista mallia kykenee elättämään itsensä pelkästään mallintöillä, esimerkikiksi Katja Halme, joka ainoana suomalaisena mallina on solminut sopimuksen kansainvälisen meikkifirman, Revlonin, kanssa.

Parhaat lähetetään ulkomaille. Kolmellakymmenelläkahdella Suomen suurimman mallitoimiston Paparazzin 64 tytöstä on edustus ulkomailla, viisitoista tekee töitä aktiivisesti ulkomailla. Fondissa tilanne on suunnilleen sama.

“Poikkeuksellisen paljon tällä hetkellä”, todetaan Paparazzista. Myös Model Boom lähettää tyttöjä ulkomaille. Emma on Model Boomin listoilla.

Suomalaisen toimiston intressissä on ottaa listalleen ulkomailla pärjääviä tyttöjä, koska toimisto saa prosenttiosuuden tytön ansioista tämän ulkomaankeikoista. Ja mallipalkkiot ovat yleensä suurempia muodin metropoleissa kuin Suomessa. Tosin ansiot ovat tulleet entistä epäsäännöllisemmiksi.

“Saattaa olla, että tyttö tekee kampanjan, josta maksetaan 100 000 markkaa, mutta sitten hän ei teekään mitään muuta koko vuonna. Esimerkiksi suurten muotitalojen hiusvärikampanjoista tienaa tuon verran. Toisaalta kampanjan saaminen on todella vaikeaa”, kertoo Eeva Ketola.

Näytöksistä maksetaan huonommin kuin kuvauksista. Ensikertalainen saa esimerkiksi Armanin näytöksestä arviolta 1000 markkaa.

Erityisen epäsäännöllisesti ansaitsevat nyt niin sanotut trendikasvot.

“Tänä syksynä työt ovat vähentyneet ja mainostajat haluavat satsata varman päälle: he haluavat perinteisen kauniita tyttöjä.”

Ensimmäinen casting on raitiovaunumatkan päässä toimistosta. Talon ylimmässä kerroksessa yksityishuoneistossa.

“Valokuvaajat pyytävät paljon studioilleen”, selittää Emma.

Ennen ovikellon soittamista Emma avaa hiuksensa.

“Mallitoimisto toivoo, että castingeissa ollaan hiukset auki. Se on naisellisen näköistä.”

Mallien sopimuksissa lukee myös, ettei castingeissa saa käydä farkuissa, buutseissa tai lenkkareissa.

“Jotkut tytöt kävelevät koko päivän korkokengissä painava reppu selässä. Minulla on aina lenkkarit.”

Ja niin oli monella muullakin tytöllä toimistolla.

Oven avaa mies, joka ohjaa meidät olohuoneeseensa, joka on hippimäisesti epäsiisti: värikkäät seinät, kitaroita. Pesukone hyrrää jossain keittiössä tai kylpyhuoneessa. Miehen seuraksi liittyy nainen, ja pariskunta alkaa selailla Emman kansiota. Käydään vilkas dialogi.

“Mistä tulet?”, mies kysyy englanniksi. Ja Emma vastaa Suomesta. Mies ihmettelee, kuka Emman mallikansion kuvissa oleva mies on.

“Poikaystäväni”, Emma vastaa.

Kansio on selattu. Me poistumme.

Mies puhui Emman mukaan poikkeuksellisen paljon.

Entä nyt? Takaisin toimistolle. Tarkastamaan uusimmat castingit. Mallien tulee sopimuksen mukaan käydä joka päivä toimistolla neljä kertaa, check-inissä, kello 10, 12.30, 14.30 ja 17.30. Käytännössä soitto riittää. Castingeja on joka hetki.

Meille on jo dokumentoitu mallien hyväksikäyttö, huumeet, alkoholi. So what’ s the news?

“Dokumentin jälkeen Milanossa alettiin kuulemma asioihin kiinnittämään enemmän huomiota. Esimerkiksi autonkuljettajat käyttäytyvät todella asiallisesti. Mutta on täälläkin miehiä, jotka ilta illan jälkeen haluavat viedä malleja ulos syömään. Ja kuka tahansa kelpaa – kunhan on malli. Tuskin se pyyteetöntä on”, Emma nauraa.

Kun viedään paljon ulos, saattaa juhlavaihde jäädä päälle.

“Erityisesti nuorilla tytöillä.”

Milanossa mallit käyvät – tai heitä viedään – erityisesti Hollywood-nimisessä yökerhossa. Jopa Milanon kaupungin julkaisema opas julistaa sen olevan malliravintola.

Pimeässä varastotyyppisessä diskossa ihmiset jaetaan kauniisiin ja rumiin. Emma kertoo, että kahdessa avonaisessa karsinaa muistuttavassa VIP-tilassa nätti tyttö nauttii helposti juomansa ja ruokansa ilmaiseksi. Vanhoja miehiä ja nuoria kauniita naisia. No, on aitioon muutama kypsempikin omena eksynyt. Lähemmäksi luksuselämää rivimalli tuskin pääsee. Mutta juuri sen verran lähelle, että voi ohimenevän hetken kuvitella olevansa huippumalli Naomi Campbell, joka juhlii Pariisissa Champs-Elyséen VIP Room -ravintolassa. Ravintolassa, jossa drinkki maksaa 120 frangia ja jossa pullo magnumsamppanjaa maksaa 5000 frangia.

Seuraava casting on kahden tunnin kuluttua, 14.30, Anna-käsityölehden toimituksessa. Onneksi se on keskustassa.

“Yleensä castingit ovat kaupungin laitamilla.”

Toimituksen ulkopuolella Emmalle huiskuttaa nuori vaalea pitkähiuksinen tyttö, 16-vuotias texasilainen Jessica saan kuulla.

“Mum I’m so bored”, tyttö selittää matkapuhelimeensa hörpiskellen vettä vesipullostaan. Hän vakuuttaa äidilleen syöneensä. Äiti on tullut hänen kanssaan Milanoon, koska alle 18-vuotiaita ei oteta ulkomaille ilman vanhempia. Tämä on ainakin pyhä periaate.

Tytöt vertailevat casting-listojaan.

“I have that wedding dress casting too”, hihkuu Jessica.

Anna-käsityölehteen on jono. Jessica on ensimmäisenä. Silmälasipäinen vaalea keski-ikäinen nainen katsoo hänen kansionsa ja ottaa polaroidin. Seuraava potilas.

“Good Luck”, toivottaa Jessica Emmalle. Vaikka hänen ei kannattaisi sitä ainakaan toivoa: he kilpailevat samasta työpaikasta.

Nainen selailee Emman kansiota. Kyselee kotimaata. Emman kuvia pyydetään katsomaan mies. Kun mies on ilmaissut kiinnostuksensa, lauleskellen, kansio viedään toimituksen vastaavalle. Tämäkin hymyilee. Emmasta otetaan polaroid. Töitä? Ei, selviää parin päivän päästä.

Castingit eivät juuri poikkea toisistaan. Seuraavassa häälehden castingissa sekä Emman että Jessican kansiot vain selataan.

“Liian pienet rinnat. Hääpuvussa pitää olla rinnat”, ymmärrän lehden edustajan selittävän italiaksi. Ikään kuin korostaakseen sanomaansa hän näyttää käsielein rintavarustusta. Rinnat ovat rasvakudosta ja harvalla laihalla tytöllä niitä on. Muotiteollisuuden ikuinen ristiriita. Emmasta ja Jessicasta ei selvästikään olla kiinnostuneita.

Päivän kolmas casting on siirretty tunnilla eteenpäin. Jessica ja Emma odottavat läheisessä kahvilassa. Jessica ei syö mitään, Emma ottaa kahvin.

Matkalla lentokentälle Emmalta tulee tekstiviesti.

“Tuttuni, jolla on silikonit, sai sen häälehden työn.”

P.s. Kuukauden aikana Emma sai kaksi työtä, hän esitteli vaatteita kahdessa pienessä muotinäytöksessä. Hän oli yksi kolmesta toimistonsa tytöstä, jotka otettiin Guccin castingiin. Lisäksi hän kävi Donna Karanin ja Jean-Paul Gaultierin castingeissa. Hänellä oli myös optio Fendin show room -malliksi.

Mallijargon

Book = Mallikansio.

Buukkaaja = Mallitoimiston henkilö, joka vastaa mallin varauksista.

Casting = Työnhakutilaisuus. Asiakas valitsee mallitoimiston lakanasta yleensä muutaman mallin, jonka haluaa nähdä luonnossa.

Cat Walk = Alue, jolla mallit kävelevät näytöksessä esitellessään vaatteita. Myös Run way.

Composite = Mallikortti. Jokaisesta toimiston mallista painatetaan kortti, jossa on mallista useampi kuva, nimi, pituus, mitat ja hiusten ja silmien väri.

Copy book = Kopio mallikansiosta, joka kiertää asiakkailla ja ulkomaisilla toimistoilla.

Editorial = Lehden muotikuvaukset.

Fashion week = Viikko, jolloin muodin kaupungeissa suuret merkit esittelevät kokoelmansa. Fashion weekit ovat Lontoossa, Pariisissa, Milanossa ja New Yorkissa.

Fitting = Vaatteiden sovitus. Tehdään aina näytöksissä, ei välttämättä kuvauksissa.

Go and see = Uuden mallin kiertue. Uusi malli kiertää asiakkaiden luona esittelemässä itseään ja kansiotaan.

Lakana = Juliste, johon on painettu kaikkien mallitoimiston mallien kuvat.

New Face = Uusi malli. Taksa halvempi kuin kokeneiden.

Option = Varaus. Mallia ei buukata vaan varataan, koska mallilla on esimerkiksi samaan aikaan toinen työ. Jos se peruuntuu, optionista tulee buukkaus.

Show Room = Suurten muotitalojen osasto, jossa sisäänostajille esitellään vaatteita show room -mallin esittämänä. Show room -malli tekee usein myös supermallin fittingit eli sovitukset.

Special booking = Malli, joka ei ole paikanpäällä ja pitää esimerkiksi lennättää kuvauksiin.

Lähde: Paparazzi