Kuinka tämän ristiriidan voi selittää?
"Negatiivinen suhtautuminen muotiteollisuuteen on odotettua ja toivottua. Se, että muotiteollisuus aiheuttaa syömishäiriöitä, on yleinen klisee", toteaa dosentti Jukka Gronow Helsingin yliopistosta.
"Vastauksiin on vaikuttanut se, miten muoti ymmärretään. Pidetäänkö muotina esimerkiksi muotiteollisuutta vai katumuotia. Luultavasti muotia pidetään ihmiselle hyödyllisenä, koska se on uutta. Muoti yhdistää ihmisiä, luo alakulttuureja ja erottaa ryhmiä ja ihmisiä toisistaan. Kaupallisessa, luokattomassa, normittomassa yhteiskunnassakin muoti on erotteluväline"
Muoti on huomattavasti voimakkaampi ilmiö Suomessa tai Yhdysvalloissa kuin esimerkiksi Indonesiassa. Muoti on nykyajan yhteiskunnan kastijärjestelmä.
Ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun tutkimuksen mukaan maku ja vapaa-aika ovat yhteiskunnallisen aseman ja koulutustason ilmaisijoita. Jopa vartalo on ilmaisu luokkamausta. Ennen pyöreä vatsa oli merkki varakkuudesta, nykyään varattomuudesta.
Bourdieun mukaan maku (ja sen ilmentymä merkki) ei luokittele vain tavaroita (Chanelin jakku ja Hennes&Mauritzin jakku) vaan myös kantajansa (Chanelin jakun käyttäjä on rikas). Tavarat eivät ole koskaan riippumattomia niitä arvostavien ihmisten mausta. Siis esimerkiksi osa Calvin Klein -merkin hienoutta on siinä, että sitä käyttävät elokuvatähdet ja hinnalla on rajoitettu käyttäjäryhmää.
Bourdieun mukaan eritasoiset tavarat, esimerkiksi Donna Karanin haute couture -vaatteet ja Donna Karanin halvempi DKNY-mallisto tai samppanja ja kuohuviini, ovat olemassa vain suhteessa tosiinsa. Merkkitavaratalous edellyttää yhteisöä, jossa ihmisiä arvioidaan heidän kulutuskykynsä perusteella, siis käytännössä kaupallista yhteiskuntaa.
Itse asiassa koko maun tai tyylin käsite on porvarillinen. Makuhan edellyttää, että on varaa valita.
"Esimerkiksi yläluokan ja ylemmän keskiluokan muodin käytölle on tyypillistä se, että arvotetaan laatua määrän edelle. Tämä on elitististä estetiikkaa."
Bourdieun mukaan itsensä esittely on tyypillistä ylemmille luokille. Kyse on eräänlaisesta kilpailusta, jossa ihmiset yrittävät asemoida itseään esimerkiksi vaatteiden avulla. Merkki- ja luksustavaroiden - siis symbolien - käyttökyky on riippuvainen rahasta. On vaikea ostaa 10 000 markan Giorgio Armanin takkia, jos lompakossa on 1000 markkaa. Symbolinen kilpailu on muotiteollisuuden etu. Sen tavoitteena on tuottaa jatkuvasti uusia hyvän ja huonon, muodikkaan ja ei-muodikkaan erotteluja.
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Jotta arvostettuja ryhmiä ja niiden symboleja olisi, pitää olla toiset poissulkevat säännöt.
"Muodin käytössä pitää noudattaa normeja. Niiden noudattaminen liittää ryhmään. Liian muodikkaita ja muodittomia ihmisiä saatetaan pitää tyhminä, koska he eivät noudata muuttuvia normeja", toteaa Gronow.
Muodikkuus ja pukeutuminen ovat tapoja ilmaista, että tietää, kuinka vaatteita omassa viiteryhmässä tulee käyttää, mitä asiota arvostetaan ja miten toimitaan. Se, joka rikkoo normeja ei kuulu ryhmään. Tosin sääntöjä voidaan rikkoa myös tahallisesti, esimerkkeinä punk- ja grunge-muodit.
Normien noudattamattomuudesta tulee joskus normi ja muotia.
"Kun yksi ihminen käyttää outoa vaatekappaletta, se on outoa. Kun yksi pieni ja rajoitettu ryhmä omaksuu sen, siitä saattaa tulla arvostettua muotia. Kun kaikki ovat omaksuneet muodin, se ei ole enää muotia ja tilalle tulee uusi muoti."
Muoti on muutakin kuin vaatteet. Muotivaihteluja tapahtuu autoissa, ruoissa, sisustuksessa ja kauneudessa. Amerikkalaisen feministin ja presidentti Bill Clintonin "neuvonantajan" Naomi Wolfin mukaan muotiin läheisesti liittyvä kauneusteollisuus palvelee kaupallisen yhteiskunnan etuja. Kauneus ei ole estetiikkaa, vaan politiikkaa, rahaa ja valtaa. Wolf puhuu kauneuden myytistä ja pitää sitä viimeisenä naisiin kohdistuvana ideologiana. Kauneuden myytti antaa ymmärtää, että kauneus ja seksuaalisuus liittyisivät toisiinsa; tätä ilosanomaa toitottavat lehdet ja mainokset. Se yhdistää naisten identiteetti heidän kauneuteensa, jotta naiset olisivat riippuvaisia ulkopuolisten hyväksynnästä ja jotta naisten itsetunto riippuisi heidän ulkonäöstään. Mallikauneus ei Wolfin mielestä suinkaan ole luonnollinen; sen todistaa se, että kauneuskäsitykset ovat vaihdelleet eri kulttuureissa eri aikoina.
Esimerkiksi niiden muotikyselyyn vastanneiden miesten, joiden mielestä naisten tulisi käyttää enemmän korkeita korkoja ja lyhyitä hameita (75 %), voisi sanoa omaksuneen kaupallisen kauneuskäsityksen. Heillä tuskin on mielessään 100-kiloinen nainen piikkareissa. Todennäköisesti he kuvittelevat lyhyessä hameessa ja korkokengissä Janina Frostellin.
Nykyään kauneuden myytti kohdistuu myös miehiin; heille asetetaan yhä enemmän ulkonnäkövaatimuksia. Mainittakoon, että muotikyselyyn vastanneista naisista neljännes oli sitä mieltä, että suomalaismiehet ovat tyylittömiä ja heidän pitäisi pukeutua paremmin.
Käytännössä kauneuden myytti palvelee kosmetiikka- ja vaateyritysten kassakoneita; kosmetiikkateollisuus on kymmenien miljardien markkojen teollisuus. Ikuinen tyytymättömyys omaan ulkonäköön ja sen jatkuva vertailu utopistisen täydellisiin malleihin, saa kenet tahansa luopumaan vaikka koko omaisuudestaan ihmepurtilon tai statusvaatteen vuoksi. Etenkin jos ulkonäkö on ainoa lopullinen keino saada hyväksyntää.
Siitä muoti- ja kauneusteollisuudelle miinuspisteet.
Lähteet: Pierre Bourdieu: Distiction. Social critique of judgement of taste 1986, Naomi Wolf: Kauneuden myytti, kuinka mielikuvilla hallitaan naista.
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Erja Häkkinen on Suomen tyylikkäin
Suomalaisista julkisuuden henkilöistä Erja Häkkinen oli ylivoimaisesti tyylikkäin, tyylittömimmän titteli meni Matti Nykäselle 15 prosentin ääniosuudella. Matti Nykäsen suosio oli suurempi itseään keskivertoa tyylikkäämpinä vastaajina pitävien joukossa. Tässä ryhmässä Matin osuus tyylittömyydessä oli jo noussut 18 prosenttiin.
Erjä Häkkisen valinta maan tyylikkäimmäksi ei yllätä stylisti Outi Brouxia.
"Erja Häkkisellä on täysin moitteeton tyyli. Hän osaa pukeutua oikein oikeaan paikkaan; juhlissa juhlavaatteeseen, varikolla arkisempiin."
"Hänellä on luontaisesti hyvä maku ja varaa hyvään makuun. Kun on paljon rahaa, on helppo olla tyylikäs. Tosin sekään ei ole välttämättömyys."
Erjan tyylissä tunnusomaista ovat Brouxiin mukaan selkeät yksinkertaiset linjat. Tyyli on johdonmukaista, käytännöllistä, klassista.
"Hän on vain hillitysti muodikas, eikä juokse hetken muotivirtauksien perässä."
Broux ei voisi kuvitella näkevänsä Häkkistä sopimattomassa asussa. Hän antaa miehensä loistaa, eikä ylikorosta itseään pukeutumisellaan. Hän on seksikäs, muttei koskaan suttuinen tai liian tiukoissa vaatteissa.
"Pyörtyisin, jos näkisin Erjan päällä tämän hetken muotivillityksen, kukkaisen röyhelömekon."
Brouxin mielestä Häkkisen tyyli muistuttaa eniten hampurilaisten ja milanolaisten tyyliä.
"Hampurissa pukeudutaan klassisesti Jil Sander -tyyliin. Siellä käytetään kalliita vaatteita, jotka eivät pistä silmään."
Klassinen tyyli tarkoittaa usein myös pitkäikäistä vaatekaappia.
Erjan vaatekaapissa
• Mustia, valkoisia, harmaita, luonnonvärisiä tyköistuvia t-paitoja.
• Istuvia farkkuja.
• Ei räikeitä värejä.
• Musta peruspuvusto.
• Matalia kenkiä.
• Pikkumusta.
• Aurinkolasit.
• Useita tyylikkäitä laukkuja.
• Valkoisia ja mustia pitkiä housuja.
• Nahkatakki.
• Neuleita.
Silloin häpesin pukeutumistani
Lukijoilta kysyttiin myös, milloin he ovat hävenneet pukeutumistaan.
"Olin 20 kiloa lihavampi ja kuvittelin näyttäväni kauniilta ja seksikkäältä tiukka paita ja strechit jalassa. Hyi, että on hävettänyt jälkeenpäin."
Nainen, 20v.
"Poikakaverini pari kaveria tuli käymään, kun olimme juuri aloittaneet seurustelun. Kun menin vessaan, satuin kuulemaan kuinka hänen kaverinsa arvostelivat tyyliäni. Minulla oli löysät mustat verkkarit ja tumma trikoopaita. En siis ollut pynttäytynyt yllätysvieraita varten. Tuli tosi nolo ja vaatimaton olo. "
Nainen, 20 v.
"Kreikassa paikalliset tunnistivat suomalaiseksi vaatteiden perusteella."
Nainen, 21 v.
"Menin 16-vuotiaana ystäväni kanssa Tavastian diskoon kauluspaidassa, bleiserissä ja hiukseni olivat banaaninutturalla."
Nainen, 23 v.
"Oli aamu ja jouduin viemään isäni kiireessä junalle, mutta myöhästyimme. Ajoimme junan kiinni seuraavassa kaupungissa ja isäni ehti junaan. Minulla oli päälläni satiinipyjama, verkkarit, toppatakki ja pipo päässä."
Nainen, 20 v.
"14-vuotiaana kävelin Töölön kaduilla alavartalolla pelkät bikinihousut. Poikaystäväni otti hameeni ja juoksi tiehensä."
Nainen, 21 v.
"Olin yökerhossa hihattomassa mekossa ja huomasin, että olin unohtanut sheivata."
Nainen, 21 v.
"Lukion kolmannella potkiaisissa jaettiin titteleitä, kuten vuoden komein, kaunein, blondein jne. Voitin siskoni kanssa vuoden pukeutuja -tittelin, joka oli vittuilua. Katkeruuteni kohdistan äitiini, joka ikuisesti pihisteli vaaterahojen kanssa."
Nainen, 21 v.
"Kun jouduin koulukuvaan ja toisella tytöllä oli samanlainen neule."
Nainen, 24 v.
"Nahkahousut ja piukka toppi keskellä päivää mökkikylämme keskustassa. Viisi autoa pysähtyi puolen tunnin aikana ja pyysi kyytiin."
Nainen, 18 v.
Näin kysely tehtiin
Kyselyyn vastasi 5386 City-lehden lukijaa ja SurfCityn käyttäjää. Analysointia varten perusjoukosta otettiin 500 henkilön otos, jossa naisia ja miehiä oli saman verran. Vastaajien mediaani-ikä oli 22 vuotta. Eniten vastasivat 21-vuotiaat.