Intia tuo mieleen hehkuvat värit, koristeellisuuden ja voimakkaat mausteet. Kun Camilla Mikama asui maassa puolitoista vuotta, hän tajusi tämän:
"Oivalsin, ettei oma tyylin ole sellainen. Se on yksinkertaisempi ja koruttomampi. Oli silti mielenkiintoista tutustua sikäläiseen vaatetuotantoon."
Tuotantopaikkaa etsiessään hän varmisti, että tehtaan olot ovat hyvät. Tarkkaileminen oli helppoa, sillä tehdas sijaitsi hänen kotinsa lähellä.
"Päätimme muuttaa Intiaan valmistutumiseni jälkeen, kun mieheni sai sinne työkomennuksen. Se oli hyvä ympäristö startata suunnittelijan ura."
Suomeen palattuaan Mikama halusi tehdä minimalistisia vaatteita, joissa on epäsymmetriaa, laskoksia ja kerroksia. Vaatteissa hempeä naisellisuus yhdistyy urbaaniin graafisuuteen. Mikama käyttää mahdollisimman ekologisia materiaaleja, kuten teollisuuden ylijäämiä ja luomupuuvillaa, mutta ei halua hakata päätään seinään.
"Haluan säilyttää taiteellisen vapauden. Ja onhan sekin jo ekologista, että tuotan lähellä pieniä määriä laadukkaita tuotteita ilman ylijäämäkappaleita."
Syysmallistoonsa hän sai inspiraationsa ensimmäisistä naispuolisista kilpa-autokuskeista.
"He pukeutuivat miehekkäästi ja halusivat osoittaa pystyvänsä samaan kuin miehetkin. Vanhat kuvat ovat aika suloisia: he selvästi yrittivät olla kovempia kuin ovatkaan."
Juttua varten haastateltiin muotiasiantuntija Hertta Päivärintaa.