Taiteilija luottaa yksityiskohtien uskomattomaan voimaan

Antinarko

3.12.2014 22:30

Upeita ovat kuvat ja taitavasti tehtyjä, mutta kun katsoo mitä kuvat esittävät, tajuaa, että taiteilija on mielisairas hallusinogeeneja nappaava narkkari.

Barb

7.12.2014 23:10

Voi olla, mutta koska raivoraittiilta taiteilijoilta on muka tullut hyvää matskua? Tai tavallisilta puupääkoppaisilta uupeloilta, joiden sisäisissä pikku lokeroissa kaikki on reilassa ja neliöt erossa palloista?

ruotoo

9.12.2014 04:41

Taide itsessään on jo aika hassun hauska asia ja tietyllä tapaa myös hieman ristiriitainen, samoin kuin se, mitä tarkoitetaan taiteilijalla. Toinen ristiriitainen ja kyseenalainen juttu on tuo vastakkain asettelu mielisairauden/hulluuden ja tervehenkisyyden välillä. Tavallisen kouluja käyneen "pulliaisen" vinkkelistä taiteilija saattaa vaikuttaa mielisairaalta hallusinogeeneja nappaavalta narkkarilta (tämä ei ollut missään nimessä kohdistettu sinulle "Antiarko", vaan yleisesti). Menestyneen, sivistyneen ja akateemisen uraohjuksen silmissä taiteilija saattaa puolestaan näyttää arvostettavalta ja kunnioitettavalta henkilöltä, jonka tekeleitä on hieno käydä ihailemassa ja arvioimassa. Laitapuolen kulkijan vinkkelistä saattaa näyttää hullulta, kuinka joku kävelee kaupungilla napit korvilla, katse älypuhelimen näytössä ja hienot merkkivaatteet päällä. Taiteilijan silmissä ihmisten muodostama elintapa saattaa näyttää surkuhupaiselta näytelmältä.

Syntyykö taiteilijoiden luoma taide siitä, että heillä ei ehkä sisäisesti ole kaikki "reilassa", "kaikki muumit laaksossa"? Näkevätkö he todellisuuden (mitä ikinä se tarkoittaakaan) tavalla, joka on kadonnut tavalliselta kouluja käyneeltä, akateemiselta ja sivistyneeltä kansalaiselta? Vai ammentavatko he luovuuttaan ihmisen historiasta tai heidän omasta mielenmaisemastaan? Nimitämmekö me tavalliset akateemisen koulutuksen saaneet ihmiset taitelijoita oudoiksi siksi, koska meillä on kaikki "reilassa" ja "muumit laaksossa"?

Kuka on edes taiteilija? Valtaosa ihmisistä istuu 20 vuotta koulun penkillä, käy töissä, katsoo televisiota, harrastaa sitä sun tätä ja suorittaa muita arkisia velvollisuuksiaan. Päivästä toiseen tätä samaa. Kaipaammeko tämän elintavan oheen taidenäyttelyitä, jossa voimme käydä saamassa aistillisia virikkeitä? Millään tavoin arvostelematta tai kritisoimatta taiteilijoita sanon joka tapauksessa, että taide on aina ihmisen luomaa. Luonto on siitä mystinen, että se ei ole ihmisen luoma. Ihminen voi joka tapauksessa ammentaa ideoita luonnosta. Kuinka moni meistä kuitenkaan oleilee luonnossa? Taiteilija voi maalata maisemia luonnosta, vie tekeleensä museoon ja arkisen elintavan pyörteessä oleva tavallinen pulliainen maksaa työstä saamastaan palkasta rahaa, jotta pääsee ihailemaan tuon tekeleen kauneutta. Toisaalta taiteilijat saattavat luoda tekeleitään sisäisistä mielenmaisemistaan, surusta, ahdistuksesta, yksinäisyydestä ja muusta sellaisesta. Ja niitä me toiset käymme katselemassa? Toisaalta, eihän taiteilija välttämättä itse itseään nimittäisi taiteilijaksi. Hän voi saada taiteilijan aseman muiden ihmisten silmissä? Toki voi haluta itsekin taiteilijaksi ja silloin voi mahdollisesti myös pönkittää omaa asemaansa muiden silmissä. Tai sitten ei. Taiteilijoiltahan kysytään joskus, että milloin he ovat tehneet oikeita töitä? Niin, mikä on oikeaa työtä?

Voidaanhan tämäkin kyseenalaistaa, että olemmeko me kahjoja, kun täällä itse luomassamme virtuaalimaailmassa katselemme taiteilijan tekemiä valokuvia, jotka koostuvat kuvista, jotka koostuvat kuvista? Toinen kyseenalaistettava juttu on myös, että valtaosa ihmisistä kulkee napit korvilla ja katse älypuhelimen ruudulla jatkuvasti missä vain menevätkin. Emme puhu emmekä tutustu toisiimme kaupungilla kulkiessamme, koska olemme uppoutuneita omiin ajatuksiimme, omiin peleihimme, omiin sovelluksiimme, omaan musiikkiimme, omaan hymiöitä pursuavaan chattailyyn. Tämän takia jotkut toiset luovat meille älypuhelinsovelluksen, jonka avulla voimme kieli pitkällä ruveta rupattelemaan toisillemme (Small Talker). Näitä ihmisiä me toiset saatamme kutsua luovan alan työntekijöiksi? Luovuuttako on se, että suunnitellaan sovellusten ääressä liikkuvalle kyborgille älypuhelinsovellus, jotta se voi sen avulla puhua toisilleen oikeasti?

Kyllähän tässä elintavan pyörteessä herää väkisinkin kysymys, että kuka on hullu ja kuka terve? Kenellä on asiat "reilassa" ja kenellä ei? Jos on palikat kohdallaan, niin onko silloin terve? Tai jos palikat ei ole ihan kohdallaan, niin onko silloin hullu? Vai juuri toisin päin? Vai olemmeko kaikki hulluja? Voinhan tässä kyseenalaistaa itsenikin ja "tarpeeni" tulla tänne avautumaan kaikelle kansalle?

Anyway, edellä olevat kuvat ovat hienoja, kuten taide yleisesti ottaenkin on. Mikään ei silti vedä vertoja luonnon kauneudelle / karuudelle.