Kop, kop, täällä omatunto

Omatunto säätelee ihmisen tekoja ja ajatuksia syyllisyydentunteen ja häpeän kautta. Ystävälle voi valehdella hyvällä omallatunnolla pakon edessä, muttei oman edun takia. Omantunnon kehitys on osa kasvuprosessia: vallitsevat moraalikoodit sisäistyvät vähitellen. Oletko moraalikehityksessä houkutustasolla ja petät puolisoa vai pohditko enemmän universaalia oikeudenmukaisuutta?

Tutkijat ovat aika yksimielisiä siitä, että omatunto opitaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Pulmatilanteissa äidin, isän ja muiden tärkeiden ihmisten ääni kannustaa päässä valitsemaan oikein. Moraalilla on kolme perustehtävää maailmassa: itsehillintä, toisten auttaminen ja konfliktien ratkaisu oikeudenmukaisesti. Professori Kirsi Tirri tutkii lasten moraalikasvatusta.

“Vanhemmilla on suuri merkitys siinä, kuinka tiukka omatunto ihmiselle kehittyy. Liian ankara superego altistaa ihmisen ylisuorittamiselle ja neurooseille myöhemmin elämässä”, Tirri sanoo.

Nykyään kaikki tiet vievät perimään. Sosiaalipsykologian professori Klaus Helkama myöntää, että omatunto pohjaa biologiaan. Aivojen tunnekeskus puskee emootioita yksilön ja yhteisön työstettäväksi. Omatunto ei ole kuitenkaan aivokemiaa, koska ihmisten moraalikoodit poikkeavat vahvasti toisistaan ja muuttuvat hyvin nopeasti, toisin kuin aivot. Kolmekymmentä vuotta sitten puolet suomalaisista uskoi, että homoseksuaalisuus on aina väärin, vuonna 2000 näin ajatteli enää neljännes.

Moraalin kehitysteoriat alkavat horjua. Neuropsykologian nykytutkimus osoittaa, että velvollisuusetiikka ja seurauksia miettivä moraali ovat psykologisesti ristiriitaisia. Resiina on ajamassa viiden raiteilla makaavan ihmisen päälle kuollettavin seurauksin. Vipua kääntämällä voit ohjata resiinan toiselle raiteelle, jolla makaa vain yksi ihminen. Onko oikein kääntää vipua? Entä: Olet rautatiesillalla ja huomaat, että irtipäässeen vaunun alle on jäämässä viisi raiteilla makaavaa ihmistä. Sillalla on tuntematon pulska mies ja hänen pudottamisensa voi pysäyttää vaunun ja pelastaa viisi ihmistä. Onko oikein työntää pulska mies sillalta?

Resiinaongelma aktivoi aivojen järkialueita, mutta siltaongelma tunnekeskusta. Molemmissa junatapauksissa uhrataan yhden ihmisen henki viiden pelastamiseksi, mutta moraalisesti ratkaisut ovat erilaisia. Mikä on oikein? Psykologisesti yhtenäistä moraalia ei ole. Järki ja tunteet voivat olla aidosti vastakkaisia.

Ristiriidoista on hyötyäkin. Eri etujen ja mielipiteiden huomioiminen pakottaa ajattelemaan asioita muiden näkökulmasta. Se kehittää moraalia. Kyky etevään moraaliarvioon ei aina johda oikeaan toimintaan. Älykäs voi syyllistyä kammottaviin tekoihin. Moraalissa yhdistyvät tieto, tunne ja toiminta. Tarvitaan itsekuria, empatiaa ja kykyä asettua toisen asemaan.

Psykiatri Jorma Laitinen on pohtinut ihmisen syyllisyydentunteita. Väärin tehneen omatunto alkaa kolkuttaa, seuraa katumus ja halu sovittaa teot. Kun ihminen ottaa vastuun teoistaan, ei hänen tarvitse selitellä ja puolustella tekosiaan. Rehellisyys on Laitisen mukaan ainoa keino vapautua syyllisyydestä ja pelastaa ihmisyytensä.

“Omatunto on eräänlainen sisäistynyt vanhemmuus meissä jokaisessa. Uskovainen ihminen saattaisi sanoa, että omatunto on hiljainen kutsu jumalan lähelläoloon ja lähimmäisenrakkauteen”, Laitinen sanoo. Ihminen osaa häivyttää omantunnon äänen. Tietoisesti näin tehdään sodissa.

Neurologit ovat juuri saaneet selville, että ihmisen aivot aikuistuvat vasta 25-vuotiaana. Martti Puohiniemi ja Helkama totesivat saman tutkiessaan ihmisten moraalisen ajattelun kehitystä. Puohiniemi vakuuttaa, että moraali kehittyy viisikymppiseksi asti. “Yhteisölliset ja eettiset arvot kehittyvät vasta vanhempana. Vastuunotto ja elämänkokemus kasvattavat moraaliseen ajatteluun. 30–40 vuoden ikä on selvä vedenjakaja. Nuoret ovat aina itsekeskeisiä ja miettivät omaa nautintoaan. Eri-ikäisten ihmisten kohtaamiset kasvattavat ihmistä.”

Miksi omatunto vaanii vuosien päästä?

Psykoanalyytikko Gustav Schulmanin mukaan ihminen kokee vanhasta asiasta syyllisyyttä, jos ei koe sovittaneensa tai korvanneensa vääryyksiään. Asia jää vaivaamaan, kun ei ole pyydetty ja saatu anteeksi. Huono omatunto voi olla myös häpeää ja nöyryytyksen tunnetta. Jokainen uusi väärinarviointi, pettymys tai pieleenmeno virittää muistoissa vanhat mokat ja syyllisyydet. Ylikorkea vaatimustaso laukaisee pienenkin erheen tapahtuessa voimakasta syyllisyyttä. Schulman neuvoo selvittämään huonon omantunnon alkusyyt ja paljastamaan sen ei-rationaaliset juuret. Voi uskoutua puolisolle tai sydänystävälle.

Lukijoilta

“Omatuntoni on isoäidin ääni. Mummoni kuoli, kun olin juuri tulossa murrosikään. Hän oli hyvin ankara ja luulin vuosia, että hän vahtii minua taivaasta.”

Nainen, 27

“Minua vaivaavat joskus nuoruudessa väärin tehdyt asiat vuosienkin taakse. Esimerkiksi se, että kutsuin yhtä poikaa ylä-asteella rilliksi ja tein hänestä pilakuvan. Jos luet tätä, anteeksi!”

Nainen, 29

“Ei kolkuta mikään! En usko omaantuntoon. Se on kirjoista ja naistenlehdistä opittua soopaa. Kyllä ihmisen pitää pystyä järjellä päättelemään, mikä on oikein ja mikä väärin ja vastaamaan sen jälkeen teoistaan!”

Mies, 49

“Tunnen epämääräisen, ikävän pistoksen jossain sisälläni, kun teen jotain ns. väärää. Usein pystyn kuitenkin perustelemaan itselleni, että tekoni on jollain tavalla oikeutettu. Räjähtääköhän vaiennettu omatuntoni vielä joskus?”

Nainen, 39