Kalenteri on pullollaan merkkipäiviä, joiden merkitys voidaan hyvällä syyllä kyseenalaistaa. Tänään maanantaina 20. marraskuuta vietettävä Lasten oikeuksien päivä ei ole sellainen.
Päivän teemaan sopien Helsingin Sanomat haastatteli viittä Vantaalla lasten parissa työtä tekevää sosiaalityöntekijää, joilla oli erittäin huolestuttavaa kerrottavaa. Vantaalla on ollut vaikeuksia löytää sosiaalityöntekijöitä lasten ja perheiden asioille. Perhepalvelujen johto on aiemmin vakuuttanut, että ruuhkaa on saatu purettua ja että tilanne on hallinnassa. Perheiden tasolla työtä tekevien viesti on kuitenkin toinen, sillä he kertovat, kuinka hätä on syvempi, mitä johto myöntää ja että osa lapsista ehtii haavoittua vakavasti ennen kuin saa apua.
“Kun lapsen oikeus suojeluun jää epäkohtien korjaamattomuuden ja rakenteellisen välinpitämättömyyden takia toteutumatta, voi kyse joissakin tilanteissa olla lapsen oikeuksista tärkeimmästä – oikeudesta elämään”, kirjoitetaan yli tuhannen sosiaalityöntekijän ja sosiaalialan opiskelijan allekirjoittamassa, tänään julkaistussa adressissa.
Adressi vaatii poliitikoilta puuttumista lastensuojelun resurssipulaan ja muihin ongelmiin.
“40, 60, jopa 80 lasta sosiaalityöntekijää kohden on kestämätön tilanne, kun asiakkaana on lapsia joiden tilanteet ovat vakavasti vaarantuneita ja turvattomia”, adressissa sanotaan.
“Me allekirjoittaneet pidämme epäoikeudenmukaisena ja lasten oikeuksien vastaisena tilannetta, jossa poliitikot ja monien kuntien virkamiesjohtokin näyttävät ummistavan silmänsä ja laistavan vastuunsa oman kunnan lastensuojelun asiakkaana olevien lasten todellisuudelta”, sanotaan adressissa, jonka kuka tahansa voi allekirjoittaa täällä.
Kun perheet ja lapset eivät saa apua tarpeeksi aikaisin, joudutaan pian järeämpien keinojen pariin. Hesarin haastateltavat sanovat, että kriisi näkyy jo sosiaali- ja kriisipäivystyksessä, huostaanotoissa ja sijoituksissa sekä lasten psykiatrisissa palveluissa ja että monen lapsen kohdalla tilanne luisuu todella pahaksi ennen kuin asioihin ehditään puuttua.
Lasten paha olo säteilee laajasti muuallekin yhteiskuntaan. Se murentaa luottamusta koulun, vanhempien ja viranomaisten välillä, kun heikosta tilanteesta on aina helppo syyttää muita osapuolia. Lapsilta puuttuu ääni yhteiskunnallisesta keskustelusta, joten heidät on helppo nähdä säästökohteina. Kyseisessä säästökohteessa on vaan sellainen ongelma, että säästetyt eurot tulevat myöhemmin yhteiskunnan maksettavaksi isompina summina ja vakavampina ongelmina.