Lasten oikeudet ovat nousseet Lasten oikeuksien päivänä ansaitusti otsikoihin. Käytännön tasolla lasten oikeuksien tulevaisuus nivoutuu Suomessa meneillä olevaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistukseen. Siksi Lapsen oikeuksien viestintäverkosto vaatii omassa kannanotossaan kansallista strategiaa, joka ohjaa paitsi valtionhallintoa, myös kuntia ja maakuntia lapsia ja perheitä koskevassa päätöksenteossa.
“Tällä hetkellä Suomesta puuttuu kattava toimintapolitiikka- ja suunnitelma lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa varten. YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea tästä”, kannanotossa sanotaan.
“Lasten kannalta on tärkeää, että kunnan ja maakunnan palvelut muodostavat toimivan kokonaisuuden ja tarvittavat palvelut saa yhdenvertaisesti palveluiden järjestäjästä ja tuottajasta riippumatta.”
Lähietäisyydeltä lapsi- ja perhetyötä seurannut Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n asiantuntija Minna Jaakkola kiinnittää Facebookissa huomiota yksityistämisen vaikutuksiin perhetyössä.
“Huomasitte ehkä Porvoon tapauksen uutisoinnin yhteydessä, että isä tapasi lasta valvotusti?” Jaakkola kysyy.
Hän kertoo kuinka lasten tapaamispaikkatoimintaa on kehitetty järjestöissä vuosikymmeniä.
“Tätä tehtiin koko perhettä tukemalla. Koska perheet ovat usein hyvin haastavissa tilanteissa esimerkiksi päihteiden, väkivallan ja mielenterveysongelmien takia, työntekijällä on iso vastuu sen arvioimiseen, onko tapaamiselle edellytykset. Jos ei, tapaaminen täytyy peruuttaa tai keskeyttää.”
Jaakkolan mukaan Helsinki kilpailutti tapaamistoiminnan puolitoista vuotta sitten ja voittajaksi valikoituivat halvimmat vaihtoehdot. Halpa voi tuntua hyvältä, mutta Jaakkolan näkökulma paljastaa potentiaaliset ongelmat.
“Uudet ehdot ovat sellaiset, että peruutetusta (ja joidenkin mukaan myös keskeytetystä) tapaamisesta ei saa lainkaan rahaa”, Jaakkola kirjoittaa.
“Tahojen intressi tukea perheitä laajemmin on nolla – heiltähän loppuu rahat ja duuni, jos perhe siirtyy toisaalle, puhumattakaan tapaamisten peruuttamisesta. Tapaamisen turvallisten edellytysten arviointi jää silloin kilpailemaan kassakoneen kanssa. Kaikki järjestöissä vuosien saatossa kehitetyt hyvät käytännöt toiminnalle on käytännössä unohdettu.”
Jaakkola kertoo kommenttiketjussa, kuinka kuntien erilaiset käytännöt asettavat lapset eriarvoiseen asemaan.
“Esimerkiksi Turussa kilpailutusta ei voittanut halvin vaan päätöksessä laatukriteerit merkitsivät paljon enemmän kuin raha.”