Freelancetyötä tekevät ovat pyöritelleet silmiään viime päivinä hallituksen muutosesitykselle, joka heikentäisi tuntuvasti monen itsensä työllistäjän asemaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hyväksytty lakimuutos muuttaisi yrittäjyyden määritelmää siten, että jatkossa yrittäjiksi laskettaisiin kaikki ne, jotka eivät tee työtään työsuhteessa. Esimerkiksi muusikko, joka heittää keikkaa, voisi muutoksen myötä joutua jättämään tulevat keikat väliin, koska pelkää työttömyysturvansa menettämistä.
Muutosta vastustamaan perustettu adressi “Itsensä työllistävien työttömyysturvaa ei saa heikentää” ottaa kantaa hallituksen esitykseen sanomalla, että lainvalmistelu olettaa, että kaikki tekevät joko palkkatyötä tai toimivat kasvuyrittäjinä. Tässä ajattelussa vaille huomiota jäävät itsensä työllistäjät, jotka tekevät töitään usein projektiluontoisesti lyhyissä pätkissä. Esityksessä työttömyysturvaan olisi mahdollisuus, jos freelancer voisi todistaa olevansa sivutoiminen yrittäjä, mutta sen todistaminen vaatisi vähintään puolen vuoden työsuhteen.
“Yli kuuden kuukauden työsuhteet ovat kuitenkin freelance-maailmassa harvinaisia. Esimerkiksi taiteilijoiden toimeentulo koostuu usein pääsääntöisesti lyhyistä projekteista, joita tehdään pienissä pätkissä, ja vakituiset työsuhteet ovat harvinaisia.
Suurin itsensätyöllistäjien asemaan liittyvä ongelma koskee heidän neuvotteluasemansa haavoittuvaisuutta, kokemusta sosiaaliturvajärjestelmän vaikeaselkoisuudesta ja toimimattomuudesta sekä itsensätyöllistäjien toimeentulon epävarmuutta ja tilkkutäkkimäisyyttä. Itsensätyöllistäjien asema kaipaa parantamista, ei vaikeuttamista!
Työttömyysturvalaki on uudistettava niin, että työn uudet muodot huomioidaan nykyistä paremmin. Siirtymisen palkansaajasta yrittäjäksi tulisi olla mahdollista ilman pelkoa työttömyysturvan menettämisestä. Työttömyysturvan tulee kannustaa ottamaan vastaan kaikenlaiset työt työn tekemisen ja teettämisen tavasta ja työn kestosta riippumatta”, adressissa kirjoitetaan.
Hallitus puhuu ylväästi kannustinloukkujen purkamisesta ja yrittäjyyden helpottamisesta, mutta sivuuttaa päätöksenteossaan ison osan työelämän todellisuutta. Siinä todellisuudessa itsensä työllistäjät ovat tilastollisesti nopeiten kasvava ryhmä. Outi Alanko-Kahiluoto huomioi vastalauseessaan, miten hallituksen esitys tuli taiteen ja kulttuurin kentälle täytenä yllätyksenä ja nyt siihen on jouduttu reagoimaan kiireellä ja että esityksestä puuttuu täysin arviot vaikutuksista etuuksien saajille yrittäjämääritelmän muuttumisen osalta.
Monelle luovan alan työntekijälle leipä on murusina maailmalla ja järjestelmä näyttäytyy jo nykyisellään sotkuisena ja haastavana. Toisille riittää hommia jopa kuukausiksi kerrallaan, kun toiset säätävät elantonsa eteen uutta hommaa päivittäin tai viikottain. Se on niin vaikeaa jo valmiiksi, ettei hallituksen pitäisi lyödä yhtään enempää kapuloita rattaisiin, vaan raivata tietä siten, että työ kannattaa ottaa vastaan, oli kyse sitten miten pitkästä pätkästä tahansa.