Maksuton julkinen liikenne: missä onnistutaan, missä ei?

Monet haaveilevat maksuttomasta julkisesta liikenteestä. Helsingin Sanomien vuosi sitten julkaiseman mielipidemittauksen mukaan noin 59 prosenttia Helsingin asukkaista haluaa maksuttoman julkisen liikenteen. Kustannukset järjestettäisiin muun muassa korottamalla kunnallisverotusta. Esimerkiksi Helsingissä tämä tarkoittaisi, että kunnallisvero nousisi noin prosenttiyksikön verran.

Maailmalla on paljon kaupunkeja, joissa julkinen liikenne on joko keskusta-alueella tai kokonaan maksuton kertoo Free Public Transport -sivusto.

Energy Transition esittelee artikkelissaan onnistuneita ilmaisen julkisen liikenteen kaupunkeja. Tallinnassa julkinen liikenne on maksutonta kaupungissa kirjoilla oleville asukkaille. Vierailijat maksavat lipusta 1,60 euroa. Autoilu kaupungissa ei ole kuitenkaan merkittävästi vähentynyt: kolmen prosenttiyksikön verran. Kävelijät sen sijaan ovat alkaneet käyttää matkoihinsa enemmän bussia tai raitiovaunua.

Kun maksuton julkinen liikenne alkoi Tallinnassa vuonna 2013, nousi julkisen liikenteen käyttö kahdeksalla prosenttiyksiköllä edelliseen vuoteen verrattuna. Kaupunki pyrkii houkuttelemaan ihmisiä muuttamaan paikkakunnalle. Jokainen henkilö maksaa arviolta tuhat euroa tuloverona kaupungille. Tämä tuotto kattaa julkisen liikenteen budjetin muiden asioiden lomassa.

Belgian Hasseltissa asuu noin 70 000 ihmistä. Vuosina 1997-2012 julkinen liikenne oli täysin ilmaista. Liikenne rahoitettiin osittain pysäköintimaksuista kerätyillä varoilla. Ihmiset kuitenkin siirtyivät käyttämään julkista liikennettä, joten pysäköintipaikkojen määrää vähennettiin. Tämä tietenkin vaikutti negatiivisesti pysäköintimaksujen tuottoon, jolloin kaupunki alkoi veloittaa 60 senttiä matkalta.

Energy Transition listaa opin paikkoja. Ihmiset, jotka ovat ostaneet auton, jatkavat todennäköisesti sen käyttämistä, vaikka julkisesta liikenteestä tulisikin maksutonta. Auton käyttäminen ei ole vähentynyt merkittävästi ilmaisen julkisen liikenteen kaupungeissa.

Maksuttomaan julkiseen liikenteeseen tulee löytää pitkäaikainen ratkaisu, jossa budjetointi ei perustu pelkästään nykypäivään. Usein kaupungeissa, joissa autojen käyttö on vähentynyt, on kattava ja laadukas pyöräilyinfrastruktuuri sekä panostettu muutoinkin julkisen liikenteen yhteyksiin.