“Olen ammatiltani lähihoitaja ja aloittanut sairaanhoitajan opinnot, joten periaatteessa minun ei pitäisi pelätä tällaisia asioita ollenkaan. Minulla on myös korkea kipukynnys, ja hoitajana olen ronskeimmasta päästä, en hätkähdä sairaalatyössä mitään.”
Mutta ajatus omaan suoneen isketystä tippakanyylista saa Petran pulssin kiihtymään silkasta kauhusta. Syynä pelkoon on Petran mielestä pohjimmiltaan se, että hän on kontrollifriikki, joka ei mene edes kauppaan miettimättä, missä järjestyksessä aikoo käytävillä kulkea.
“Kontrollin menettämisen tunne on ehkä koko jutussa pelottavinta.”
Raskausajan ja synnytyksen psykologiaan erikoistunut psykologi Riikka Toivanen pitää tätä tyypillisenä selityksenä synnytyspelolle.
“Kontrollin menettäminen ja synnytystilanteen hallitsemattomuus aiheuttaa pelkoa, koska nykymaailmassa on totuttu pitämään ohjat omissa käsissä kaikissa tilanteissa.”
Synnyttäjä voi myös pelätä kipua tai sitä, että vauvalle tapahtuu jotain. Pelko voi myös olla tavallista piikki- tai sairaalakammoa.
Joskus synnytyspelon takaa paljastuu pelko vanhemmaksi tulosta.
“Epämääräiset pelot vanhemmuuteen liittyen saattavat joskus fokusoitua synnytyspeloksi, sillä synnytyksessä vanhemmuus konkretisoituu. On ’helpompi’ pelätä synnytystä kuin tulevaa vanhemmuutta.”
Synnytyspelkoon voi liittyä myös erilaisia omaan ruumiinkuvaan liittyviä traumoja.
“Jos oman kehon rajoja on rikottu esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön muodossa, voivat synnyttäminen ja siihen liittyvät asiat tuntua vaikeilta ja vastenmielisiltä”, Toivanen sanoo.
Uudelleensynnyttäjän pelko saattaa johtua puhtaasti siitä, että edellinen synnytys on ollut tavalla tai toisella traumaattinen.
Tällöin Toivanen kehottaa ottamaan yhteyttä omaan synnytyssairaalaan ja käymään synnytys uudelleen läpi.
“Kannattaa pyytää oma synnytyskertomus nähtäväkseen ja käydä se kätilön kanssa läpi, jos tuntuu, ettei synnytys ole mennyt niin kuin olisi pitänyt.”
Kuten imettämisestä, myös synnytyksestä tehdään helposti suoritus, josta pitää selvitä mahdollisimman hyvin arvosanoin. Synnytystä voidaan suunnitella erittäin tarkkaan etukäteen, mutta h-hetkellä kaikki voi mennä aivan päinvastoin: lempeästä luomusynnytyksestä tuleekin kiireinen keisarinleikkaus, tai kivunlievitys epäonnistuu.
“Jos synnyttäjä lataa tilanteeseen paljon odotuksia, jotka eivät sitten toteudukaan, voi äidille jäädä vahvoja epäonnistumisen tunteita synnytyksestä, vaikka kaikki näyttäisi sujuneen ihan normaalin kaavan mukaan”, Toivanen sanoo.
Koska Petra pelkää juuri kivunlievitysmenetelmiä, hän on päättänyt synnyttää nk. luomuna, ilman kemiallista helpotusta. Päätös on aiheuttanut ihmettelyä lähipiirissä.
“Ei ole mitään ’oikeaa tapaa’ synnyttää, eikä synnytyksessä tarvitse päteä muiden odotusten mukaan”, Toivanen lohduttaa.
Mitä peloille sitten on tehtävissä?
“Puhuminen on ensimmäinen ja tärkein askel. Asia kannattaa ottaa esille neuvolassa, ja hakeutua – jos mahdollista – keskusteluryhmiin, joissa on muita samasta ongelmasta kärsiviä. Jokaisessa synnytyssairaalassa on työntekijöitä, jotka vastaavat synnytyspelkoisten kanssa keskustelusta ja synnyttämisen suunnittelusta.”
Psykologille hakeutuminen kannattaa, jos pelot ovat hyvin voimakkaita.
Toivanen ohjaa Naistenklinikalla Nyytti-ryhmiä, joissa synnytystä pelkäävät äidit keskustelevat synnytykseen ja vanhemmuuteen liittyvistä asioista ja harjoittelevat rentoutumista.
Ryhmien tarkoitus ei ole poistaa pelkoa kokonaan, vaan saada se hallintaan.
“Kyselyn mukaan 80 prosenttia harkitsi keisarinleikkausta ennen ryhmään tuloa. Ryhmäkäyntien jälkeen enää 14 prosenttia harkitsi samaa,” Toivanen kertoo.
Petran neuvolahoitaja on “unelias rouva”, jolle synnytyspelosta puhuminen olisi Petran mielestä yhtä tyhjän kanssa. Mies kuuntelee, mutta “pelkää vielä enemmän kuin minä”, Petra sanoo.
“Unissa lapseni on kaksivuotias, raskauden ja lapsen olemassaolon välissä on pelkkää tyhjää. Nyt en voi muuta kuin odottaa.”
Lukijoilta
“Oma äitini oli niitä harvoja, jotka Suomessa menehtyvät synnytykseen. Siitä asti, kun asioista jotain ymmärsin, päätin etten aio kuolla jonkun rääpäleen takia.”
Nainen, 22
“Repesin synnytyksessä pahasti isoa lasta ponnistaessani, tikit aukesivat viikossa ja tulehtuivat. Itkin yli kuukauden joka kerta käydessäni vessassa. Seksiä ei voinut ajatellakaan yli puoleen vuoteen. Sitten ensimmäisestä kerrasta uudelleen raskaaksi. Mies oli innoissaan, minä itkin yöt nähden järkyttäviä painajaisia synnytyksestä.Taistelin lääkäreiltä luvan sektioon, menetin lähes mielenterveyteni tohtoriskunnan ylimielisessä käsittelyssä. Ja sitten pitäisi olla hyvä äiti tulevalle lapselle...”
Nainen, 34
“Vasta kun olin varma, että minulla on varaa ostaa keisarinleikkaus yksityiseltä, uskalsin lopettaa ehkäisyn. Tähän saakka olen ajatellut, etten voi hankkia lapsia, koska en kestä synnytystä. Huonoin argumentti on, että synnytys on luonnollinen tapahtuma. Tauditkin ovat luonnollista.”
Nainen, 29
“Olen ainoa ystäväpiiristäni, jolla ei ole lapsia. Haluaisin, mutta synnytys kauhistuttaa... Yksikään kaverini ei ole synnyttänyt ’tavallisesti’ – yhtä kiidätettiin helikopterilla erikoissairaalaan, toinen synnytti auton takapenkillä yöllä keskellä metsää tukenaan mies ja kännykkäyhteys ambulanssiin, yhden lapsi sai happivajausta juututtuaan synnytyskanavaan, yksi ystäväni joutui makaamaan koko raskauden liikkumatta ja itse synnytys oli todella vaikea ja pitkä...”
Nainen, 26
“Näin kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran synnytysvideon. Päätin, etten koskaan synnyttäisi. Sain videosta traumoja, näen edelleen painajaisia. Olen aina ollut herkkä ja inhoan kipua. Olen pienen pojan äiti. Sain keisarinleikkauksen pelkoni takia. Päätökseni ei kaduta. Leikkaus oli täysin kivuton, ohi puolessa tunnissa ja haava parani hyvin. Ihmiset arvostelivat valintaani.”
Nainen, 25
Saako sektion, jos pelkää tarpeeksi?
“Päinvastaisesta luulosta huolimatta sektion saa, jos käy ilmi, ettei pelko hoidosta huolimatta lievene. Ei ole kenenkään etu, jos äiti pelkää liikaa. Liiallinen pelkääminen voi johtaa jopa vaarallisiin tilanteisiin, jos äiti ei pysty lainkaan rentoutumaan.”
Riikka Toivanen, psykologi
TJEU = Tsekkaa jos et usko
- http://www.synnytys.net
Artikkeleita synnytyspelon voittamisesta, rentoutuksesta ja keisarinleikkauksesta. Linkkejä keskusteluryhmiin. - Synnytä rentoutuneena
CD-levy, jonka on sanottu tekevän synnytyksen turvallisemmaksi ja noin kaksi tuntia nopeammaksi. Levy on suomalaisten asiantuntijoiden suunnittelema. “Anna mielesi tuottaa jokin symboli avautumisesta, ehkä kukan nupun aukeaminen, avautuva ovi, portti tai auringon valo…” Levyä saa mm. Akateemisesta Kirjakaupasta. - Rosemaryn Painajainen
Kirja ja Polanskin ohjaama elokuva, jossa suloinen Rosemary huomaa ilman ultraäänikuvaakin, että kaikki ei ole kohdallaan.
13 kommenttia
Thomas
3.3.2005 16:41
Aika kivan pelkoa ja kauhua lietsova artikkeli!
Missä ovat naisten kertomukset siitä, miten he havaitsivat pahimmat pelkonsa aiheettomiksi?!
Kuinka he selvisivät läpi kivun, ja huomsivat, että loppu hyvin kaikki hyvin? Kuten todettiin, suurin osahan on juuri pelkoa ja epävarmuutta, jotka suurimmalla osalla osoittautuvat liioitelluiksi.
Siis, kai niitä onnellisiakin loppuja on?
*Miettii hän*[SIGNATURE]
_______________________
Vastaa kommenttiinI'm burning![/SIGNATURE]
Vastaa kommenttiin
dess
3.3.2005 18:10
On se kummaa kun pelotellaan tahallaan ihmisiä. Onhan niitä kamaliakin synnytyksiä ja varmasti se jokaisesta sattuu. Mutta sillä kivulla ei oikeasti ole helvetinkään merkitystä siinä tilanteessa. Muistan huutaneeni ja muistan että se sattui ja niin maan perkeleesti, mutta päällimmäinen ajatus oli että vihdoinkin, nyt äkkiä tämä juttu alta pois, minä näen kohta lapseni! Suurin osa peloista kai osoittautuu turhiksi loppujen lopuksi, mutta aika hankala sitä on odottaville äideille uskotella kun näitä kauhukertomuksia viljellään joka puolella.
Kanyylia en ota seuraavan kerran, enkä epiduraalia, enkä ilokaasua, muuten synnytys oli oikein onnistunut. Se kontrollin menetys oli kai kaikkein pelottavinta, ja se tapahtui a) silloin kun laitettiin tippaan eikä päässyt kulkemaan vapaasti ja b) kun epiduraalin takia hävisi tunto (ja supistukset) ja yhtäkkiä piti vain odottaa tunti. Synnytyksestä jäi ennenkaikkea voitonriemuinen olo, "minä tein sen"-voittajafiilis :)[SIGNATURE]
_______________________
Vastaa kommenttiinEihän tätä kestä[/SIGNATURE]
Vastaa kommenttiin
MikkoAN1
4.3.2005 13:35
Nain sattumalta tv:sta jonkun dokkarin jostain Australaasian saaren heimosta, jossa nainen poikkesi kylasta vahan sivummalle puskaan kyykistelemaan ja parin minuutin yminan jalkeen lapsi syntyi isolle lehdelle. Tuoreen aidin ilme (ihan oikeasti!) tuskin varahti: vaikutti enemman kovan vatsan epamukavuudelta kuin silta 'Spanish Inquisition' (jota kukaan ei odota! :-) ) kidutukselta seinia halkaisevine kirkunallaan, jollaista tv:ssa tavallisesti nakee.
Meni vahan maku naihin synntysstooreihin...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
2lasta
4.3.2005 15:35
Ensimmäinen synnytys normaali alatiesynnytys, nopeasti ohi eikä kipuja. Parantuminenkin kävi pikaisesti. Toinen synnytys sektiolla, vatsakalvot eivät puutuneet, mitä ei myöskään huomattu ajoissa, elikkä puutumaton maha auki ennen kuin anestesialääkäri sanoi, että homma seis, loppu hoidetaan nukutuksessa. Parantuminen kesti huomattavasti pidempään kuin normaalissa alatiesynnytyksessä ja lisänä ikuinen leikkauskammo.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kahdenkaa
4.3.2005 18:01
Kumpikin synnytykseni on luokiteltu vaikeaksi, syynä yksinkertaisesti liian suuripäiset lapset. Silti toinen kerta oli valovuosia helpompi kuin ensimmäinen, koska asioista tiesi, vaikka jännittikin. Ja otan koska tahansa mieluummin kolmannen synnytyksen kuin uuden viisaudenhampaan poiston, siinä kivulla ei ole mitään merkitystä.
Jokainen synnytys on erilainen ja vartissa ponnistaneitakin on tuttavapiirissä useita. Niinpä tällainen kammotusartikkeli on ihan turha, koska jos biologisen lapsen haluaa, jollain tavalla se on synnytettävä. Keisarinleikkaukseen liittyviä riskejä ei jutussa haluttu esitellä, merkillisen tarkoitushakuista sanoisin. Ruumis on kuitenkin rakentunut toipumaan ennemmin tai myöhemmin rajustakin alatiesynnytyksestä, mutta ei välttämättä suuresta reiästä vatsassa. Lisäksi lapsi jää ilman bakteeriannosta (allergioiden ehkäisy) ja adrenaliinisokkia (hengityksen käynnistyminen). Ja kun lantionpohjalihaksensa on jo etukäteen etsinyt, seksikin sujuu hyvin pian. Kyllä ne hormonaaliset haluttomuudet ovat paljon suurempi riski kuin fyysiset.
Pelot ja jännitys ovat ihan luonnollisia, mutta kyllä lapsi voi aiheuttaa paljon enemmän tuskaa myöhemmin, tavalla tai toisella. Parempi siis olisi oppia käsittelemään pelkojaan ja puhua ne auki (mikä siinä oikein pelottaa) kuin paeta keisarinleikkaukseen. Mietin vain, että jos ei uskalla synnyttää kontrollin menettämisen pelossa, miten sitten selviää äitinä olemisesta, kun pieni ihmistaimi täydellä oikeudella tekee elämästä joksikin aikaa kaoottisen seikkailun. Vauvan kanssa elämää ei voi kontrolloida ja jos silloin vasta törmää asiaan, siinähän sitä on pohja synnytyksenjälkeiselle masennukselle, kun kaikki ei ole hallittua ja täydellistä.
Parempi olisikin ajatella synnytyspelkoa ensimmäisenä tilaisuutena kohdata omat äitiyteen liittyvät pelkonsa ja selättää ne. Synnytyksestä ei tarvitse nauttia, sen ei tarvitse olla elämää suurempi kokemus tai tähtihetki. Lapsen saaminen on sitä, tavalla tai toisella, vaikka adoptoimalla.
Joten kohdatkaa pelkonne jo etukäteen, raskausaika on hyvä hetki käpertyä hetkeksi omaan itseen. Suosittelen myös joogaa tms. omaan kroppaan ja hengitykseen tutustumista. Sitten antakaa synnytyksen mennä niinkuin se menee, otatte hetken kerrallaan niinkuin hyvältä (tai vähiten pahalta) tuntuu leikaten, ponnistaen tai vaikka kärrynpyöriä tehden. Ja tavalla tai toisella saatte toivottavasti lapsen syliinne. Se on se juttu, jota kannattaisi miettiä enemmän kuin yhtä voimistelusuoritusta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Sinebryn
7.3.2005 19:16
Minusta on todella hyvä, että synnytyspeloista ja aiheesta yleensäkin keskustellaan. Useimmille naisille synnytys jättää päällimmäisiksi hyvät muistot, mutta poikkeuksiakin tietysti aina on. Jos haluatte katsoa aitoja valokuvia erilaisista synnytyksistä, niitä löytyy esimerkiksi laittamalla sivulla
www.google.fi
hakusanoiksi:
synnytyskuvia keisarinleikkaus
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
LadyBlack
12.3.2005 23:22
mulla on yksi poika, täytti juuri kolme.
Vastaa kommenttiinsynnytys oli "normaali", ponnistusvaihe 35min, lopulta autettiin hiukan imukupilla.
mulle oli herttasen yhdentekevää miten se lapsi sieltä tulee, siis leikkauksella vai luomuna.
sattuu se kuitenkin niin saatanasti.
lääkäri sanoi ettei yksikään ole sisään kuitenkaan jäänyt;-D
Vastaa kommenttiin
LadyBlack
12.3.2005 23:23
ai niin, en mä kyllä missään vaiheessa mitään pelännyt.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Sennia
14.3.2005 15:59
En tahdo vähätellä synnytyspelkoja, mutta ihmettelen kevyttä suhtautumista sektioon. Välillä tuntuu, että sektiota ei ajatella sen pidemmälle kuin siihen asti, että saa itse maata puudutettuna ja lapsi otetaan näppärästi pois. Itse taas ensimmäisen raskauden aikana kammosin, ja kammoan yhä, ajatustakin, että monta kerrosta vatsanpeitteitäni ja kohtuni leikattaisiin auki minun tajuissa ollessani. Se tuntuisi brutaalilta ja luonnottomalta. Onneksi syytä sektioon ei ensimmäisellä kerralla ollut ja sain kokea hyvin sujuneen alatiesynnytyksen, ilman repeämiä, kivunlievityksenä vesiallas. Nyt olen taas raskaana, ja toivon tälläkin kertaa saavani synnyttää alateitse. Jos jostain syystä joutuisin sektioon, minut olisi pakko nukuttaa, sillä muuten menisin varmasti järjiltäni kauhusta. Pelätä voi siis näinkin päin.
Ymmärrän tietysti, että ne, joilla on ollut aikaisemmissa synnytyksissä ongelmia, tai joilla ongelmia on odotettavissa, valitsevat mieluiten sektion. Ymmärrän myös ensisynnyttäjiä, jotka eivät yrityksestä huolimatta pääse synnytyspelosta yli. Mutta joskus pistää miettimään, kun kuulee naisten raskaaksi tultuaan toitottavan, että he eivät sitten aio synnyttää, vaan haluavat sektioon, (jotta paikat eivät muka venyisi) että ovatkohan tulleet miettineeksi, millaisesta operaatiosta siinä on kyse. Ei siinä välttämättä pääse sen helpommalla kuin alatiesynnytyksessä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ursula80
2.2.2008 01:02
Tiedän tarkalleen mistä on kyse, oon itekkin hoitaja enkä työssäni pelkää hoitaa muita, mutta jos muhun tungetaan neulaa tms. paniikki iskee! Mulla on jo 7v. poika ja synnytys oli suht normaali, mutta en tietenkään ottanut mitään kivun lievityksiä...paitsi ilokaasu-josta oksensin! ja yksi puudutus/kipu piikki! joka ei vaikuttanut kovinkaan kauaa....elikkäs ei ollut juuri mitään kivun lievitystä synnytyksessä ja hengis olen :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
MeeMee
16.4.2010 22:34
Sektio aiheuttaa muita ongelmia mm. lapsen henkisen kehityksen kanssa. Todennäköisesti lapsesta tulee introvertti tai muuten eristäytynyt ainakin äidistään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Prosentinriski
18.6.2010 12:28
Joo, osui aika monta tilastotappiota itsellenikin noihin raskauksiin ja synnytyksiin. Kyllä ne kaikki ulos tulee, on siis tyypillinen kommentti. Länsimaissa sairaalaoloissa kyllä, mutta missä kunnossa? Oma esikoiseni ei olisi ulos tullut, ellen olisi yliopistosairaalassa ollut yllättäen auki leikattavana. Sen jälkeen meinasin kuolla verenhukkaan. Synnytyslääkäri sanoi, etten olisi jäänyt vauvan kanssa henkiin kuin yliopistosairaalassa. Beibe ja minä olisimme kuolleet. Mitäs siihen sanotte? Ennen synnytystä en pelännyt, vaan ajattelin juuri noin, että vaikka menisi pusikkoon synnyttämään, luonnollinen asia. Mutta ei kovin luomua sitten ollut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Riikka1981
12.12.2010 23:05
Jos pelottaa niin saatanasti, niin älkää synnyttäkö. Ottakaa abortti ja hankkikaa vauvanne ulkomailta adoptoimalla.
Lapsen synnyttäminen on AINA riski. Jos et ole valmis ottamaan riskiä, et ole valmis äidiksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin